Muita joita raivostuttaa puhelimeen vastaamattomuus!
Erityisesti tänä päivänä, kun luurit on taskussa kokoajan.
Jokainen on varmaan törmännyt ihmiseen, jota ei tavoita miltein koskaan ensi soitolla ja soittaa takaisin vasta tuntien kuluttua jos edes soittaa.
Ymmärrän, ettei töissä voi puhua, mutta tilanne on aina ihan sama, vaikka tämä ihminen olisi kotona.
Kommentit (59)
Ap soittelemalla kuinka usein kavereillesi?
Tietyille kavereille vastaan melkein aina kun he soittavat todella harvoin ja heillä on aina oikeaa asiaa. En vastaa jos ajan autolla ym mutta muuten, Sitten on kavereita jotka soittavat melkolailla päivittäin. Heille vastaan jos on sopiva hetki tai soitan takaisin viimeistään seuraavana päivänä kun on aikaa. Mutta jos teen ruokaa, syön, olen lenkillä, on vieraita jne niin en vastaa näille joilla tuskin on tärkeää asiaa mutta haluavat jutella tunnin puhelun.
Just toi, et firmoissa ei vastata kun olen valmistautunut puhumaan ja käsketään jättää soittopyyntö. Sitte joudun VAHTAAMAAN milloin se puhelu tulee, joskus seuraavaan päiväänkin!! Siis ihan käsittämätöntä ja kiusallista. Sitä roikkuu hirressä kun odottaa et no milloin se tulee. Ja ei soiteta uudelleen jos en just sillä siunaamalla ole voinut vastata.
Onneks joissain paikoissa sanotaan et puhelu tulee n.20 min sisällä.
HAH!
Itse pidän puhelinta aina äänettömällä. En ole puhelimen orja. Jos asia on tärkeää, niin laittavat viestiä. Soitan itse takaisin silloin, kun se sopii minulle. N22
Minulla on puhelimessani vastaaja sitä varten, että soittaja kertoo siihen asiansa, ellen vastaa puhelimeen. Jos en tunne numeroa enkä odota mitään soittoa, en todennäköisesti vastaa. Jos puhelu tulee tuntemattomasta numerosta, en varmasti vastaa.
Ja ennen kuin joku aloittaa, että "entä jos sairaalasta/poliisista soitetaan", tiedoksi: vanhempani ovat kuolleet, aikuisen lapseni lähin omainen on hänen puolisonsa, jäljelle jää se vaihtoehto, että omalle puolisolleni on sattunut jotain ja siitä ilmoitetaan minulle, mutta jos olemme parhaillaan molemmat kotona (kuten etätyöaikana olemme), niin on hyvin pieni todennäköisyys, että minulle ilmoitettaisiin hänelle sattuneesta onnettomuudesta tms.
En tykkää puhua puhelimessa, siksi en vastaa. Kirjoittele tekstareita kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se tyyppi, joka ei vastaa. En halua olla aina tavoitettavissa, mulla on ihana elämä enkä kaipaa että joku aina keskeyttää jotain. Sori!
Tyypillinen minäminä ihminen.
Pääsääntöisesti en kanna puhelinta mukana, enkä siis vastaa siihen juuri koskaan. Jos tiedän, että minun on oltava tavoitettavissa jostain syystä, puhelin on tietysti mukana ja vastaan siihen, mutta oletuksena näin ei ole. Jos joku on yrittänyt tavoitella useampaan kertaan, pyrin soittamaan heti takaisin, kun huomaan sen. Muutoin soittelen takaisin, kun on sopiva hetki, eli muutaman päivän sisällä. Jos soitto on tullut ihmiseltä, joka soittelee vaan ajankulukseen ilman mitään ihmeempää asiaa, en välttämättä soita takaisin. Hän soittaa uudestaan, jos on tärkeää asiaa.
En pidä omassa elämässäni siitä, että minun olisi oltava aina tavoitettavissa ja reagoitava jokaiseen signaalin, joka kertoo, että minua on yritetty tavoitella. Pidin enemmän lankapuhelinmeiningistä, ja olin siihen aikaan huomattavasti enemmän yhteydessä ihmisiin.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka soittavat koko ajan jos puhun toista puhelua. Yrittävät näin saada minut lopettamaan toisen puhelun, jotta vastaan heille.
Ei ole montaa päivää, kun ensin jonotin soittaa pankkiin ja sitten olin virkailijan kanssa puhelussa, niin valehtelematta melkein kymmeniä kertoja anoppini yritti soittaa siihen päälle. Sanoinkin hänelle, kun lopulta sain tärkeän puhelun hoidettua, että minulle voi kyllä laittaa viestiä jos en pysty vastaamaan. Tykkää kuulemma ennemmin soittaa.
Samaa harrastaa mieheni. Ei vahingossakaan laita viestillä mitä asiaa, vaan niin kauan soittaa että lopetan toisen puhelun ja vastaan.
Minä kyllä soitan takaisin kun ehdin. Eikä mulla kotona ole aina puhelin edes äänillä.
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla, tiedä vaikka kuinka tärkeä asia ois, niin ei vastata. Mulla yks kaveri mille soitan ihan mihin aikaan vaan tai minä päivänä tahansa ei vastaa, mitä koko luurilla tekee????
Jos on tärkeä asia oletan, että toinen osaa jättää soittopyynnön tai viestin ja pyytää ottamaan yhteyttä.
Ei ole viesteissäkään nykyään pakko naputella. Me laitetaan miehen ja kavereiden kanssa paljon ääniviestejä ja jaetaan asioita sillä tavalla. Ollaan vain hyvin laiskoja naputtelemaan. Minulle saa kyllä soittaa ja jo työni vuoksi joudun vastaamaan. Mutta jos on jokin henkilökohtainen ongelma niin saattaa mennä puhelussa pidempään kun en saa rauhassa miettiä vastauksia. Ääniviesteissä saa pohtia vastauksen ja antaa sen rakentavasti.
Kyllä, olen hieman hidas ja lisäksi adhd. Pystyn kontrolloimaan käytöstäni paremmin kun saan hetken hengähtää reagoituani johonkin asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se tyyppi, joka ei vastaa. En halua olla aina tavoitettavissa, mulla on ihana elämä enkä kaipaa että joku aina keskeyttää jotain. Sori!
Tyypillinen minäminä ihminen.
Juuri näin ja en koe yhtään häpeää asiasta, miksi ihmeessä juoksisin elämässä vieraiden pillin mukaan?
Jos tietää, että toinen puhuu maratonpuheluita, niin ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Soitin kahteen eri numeroon rautakauppaan, eikä kukaan vastannut. Kyllä ärsyttää. Pakko matkustaa pitkä matka kysymään, onko heillä sahauspalvelua. Kotisivuilta asia ei selviä.
kaupoissa pitää palvelu pelata.
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla, tiedä vaikka kuinka tärkeä asia ois, niin ei vastata. Mulla yks kaveri mille soitan ihan mihin aikaan vaan tai minä päivänä tahansa ei vastaa, mitä koko luurilla tekee????
Miksi et voi soittaa niille, jotka tykkäävät puhelimessa puhumisesta?
Mikä pakko se on soitella heille, jotka eivät pidä puheluista.
Itse olen soittelijoille sanonut monta kertaa, että puhelinkeskustelut ovat uuvuttavia ja niistä toipumiseen menee pitkä aika. Silti vaan soittelevat ja soittelevat ja valittavat siitä että en vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan puhelimen mukana pitäminen turvallisuuskysymyskin. En ymmärrä heitä joiden puhelin makaa olohuoneen pöydällä ja itse kulkee kylillä ja metsissä.
En oikein osaa kuvitella, miten puolustautuisin puhelimella karhua vastaan.
Mitenkähän ennen matkapuhelimia uskallettiin lähteä kotoa minnekään?
Tämä nykyajan turvallisuushakuisuus on tylsää. Nytkin vouhotetaan jo silmät päästä pullistuen jostain apinarokosta ja rokotteesta siihen. Ihmiset ei muuta enää ajattelekaan kuin sairauksia ja kuolemaa. Johtuneeko väestön ikääntymisestä?
Itse yleensä soitan jos asiaa, mutta en jää hirveästi ihmettelemään jos ei vastata.
Itsellä puhelin usein jossain kun teen jotain. Ei aina muista soittaa takaisin. Esimerkiksi huomaat illalla myöhään jonkun tavoitelleen, kerkeää sen aamuksi unohtaa.
Elämäni ei ole puhelin tai siihen vastaaminen. Onneksi minulla ei ole paljon ihmisiä elämässä varsinkaan ap:n kaltaisia ammattiloukkaantujia, jotka olettavat muiden pysäyttävän elämänsä kun HÄN haluaa jutella.
Voit siitä päätellä, ettei se sinun soittojasi kaipaa. Se on ikävä tosiasia. Jos se kovasti haluaisi sinuun yhteyden niin ei olisi noin vaikeasti tavoitettavissa.
Jätä ihmiset rauhaan ap ja odota, vaikka että joku soittaakin sinulle.
Jos ei soita niin voit päätellä siitä jotain.
Mä olen vauvan kanssa kotona ja mun luuri on äänettömällä. Soitan takaisin, kun on sopiva tilanne vauvan kanssa. Muuten mulle soitetaan aina, kun olen vaihtamassa vaippaa, syöttämässä tai just kun vauva on nukahtamassa. Tosi kiva, kun se sitten herää siihen puhelimeen.
Itse vastaan aina, koska voi olla että oma lapsi on vaikka kadottanut puhelimen, akku loppunut tai muuta, ja yrittää soittaa jonkun muun puhelimella. Puhelun saa kyllä lopetettua, jos esim. on vaikka puhelinmyyjä. Tässäkin jotenkin huomaa sen minä, minä-ajattelun. Ihme, että teille edes kukaan yrittää soittaa ylipäätään.