Lue keskustelun säännöt.
Haikea ja luopunut olo elämästä
28.07.2022 |
Ihmiset ympäriltä kuolee ja maailma on sekasorrossa , peläten mitä huomenna tapahtuu . Onko enää syksyä tulossa ? Ikääntyminen on ikävää . En odota huomista , mikään ei innosta tai kiinnosta , selviytymistä päivästä toiseen .
Kommentit (10)
Johanneksen evankeliumi ja 14.luku kertoo, miltä tuntuu, miksi ja mikä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha sinä olet ap? Itse 47-vuotias ja minusta tuntuu melko samalta. Lapset on tehty, työ ei tule tästä muuttumaan enää miksikään, uraa ei ole mahdollista kehittää miksikään ja palkka tulee pysymään eläkevuosiin asti samana. "Tässäkö tämä nyt olikin" on yksi ajatuksistani nykyään. Koen ettei edessä ole enää mitään mitä odottaa, ei mitään uutta eikä mielenkiintoista. Maailma on toden totta sekaisin ja sekava paikka. Sairaudet rehttaa, sotaa on monessa paikassa. Köyhyyttä, kuolemaa ja samaan aikaan myös ahneutta, äärimmäistä itsekkyyttä ja sortoa. Köyhät köyhtyy, rikkaat vaurastuu. Itse en koe että elämälläni oli juurikaan merkitystä tämän maapallon kannalta. Sain toki lapseni aikuisiksi mutta siinäpä se sitten olikin. Ei ole pienellä ihmisellä merkitystä kuin muiden elättäjänä ja verojen makssjana. Sitten joutaakin jo kuolla pois kun eläkeikä koittaa. Ei ainakaan yhteiskunnan rasitteeksi jää.
Kyllä mä olisin onnellinen tässäkin maailman tilanteessa jos saisin elää vaan normaalissa kropassa. En tajua mitä ihmiset valittaa, joilla on omat asiat hyvin ja töitäkin. Toki maailmassa on pahuutta ja tulevaisuus epävarmaa, mutta eikö se ole etuoikeus omalta kannalta että sodat on ainakin tällä hetkellä muualla ja on mahdollista tienata ja elää melko turvallisesti täällä.
Kyllä vain kirjoitti:
Kuinka vanha sinä olet ap? Itse 47-vuotias ja minusta tuntuu melko samalta. Lapset on tehty, työ ei tule tästä muuttumaan enää miksikään, uraa ei ole mahdollista kehittää miksikään ja palkka tulee pysymään eläkevuosiin asti samana. "Tässäkö tämä nyt olikin" on yksi ajatuksistani nykyään. Koen ettei edessä ole enää mitään mitä odottaa, ei mitään uutta eikä mielenkiintoista. Maailma on toden totta sekaisin ja sekava paikka. Sairaudet rehttaa, sotaa on monessa paikassa. Köyhyyttä, kuolemaa ja samaan aikaan myös ahneutta, äärimmäistä itsekkyyttä ja sortoa. Köyhät köyhtyy, rikkaat vaurastuu. Itse en koe että elämälläni oli juurikaan merkitystä tämän maapallon kannalta. Sain toki lapseni aikuisiksi mutta siinäpä se sitten olikin. Ei ole pienellä ihmisellä merkitystä kuin muiden elättäjänä ja verojen makssjana. Sitten joutaakin jo kuolla pois kun eläkeikä koittaa. Ei ainakaan yhteiskunnan rasitteeksi jää.
53 - vuotias .On todella kauheata kun mikään entinenkään ei innosta , ei edes kodinlaitto ja kukat . Vanhempien hoitamista ja huolehtimista riittää ja on todella ahdistavaa . Toivon että sinulle on lapsista iloa .
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain kirjoitti:
Kuinka vanha sinä olet ap? Itse 47-vuotias ja minusta tuntuu melko samalta. Lapset on tehty, työ ei tule tästä muuttumaan enää miksikään, uraa ei ole mahdollista kehittää miksikään ja palkka tulee pysymään eläkevuosiin asti samana. "Tässäkö tämä nyt olikin" on yksi ajatuksistani nykyään. Koen ettei edessä ole enää mitään mitä odottaa, ei mitään uutta eikä mielenkiintoista. Maailma on toden totta sekaisin ja sekava paikka. Sairaudet rehttaa, sotaa on monessa paikassa. Köyhyyttä, kuolemaa ja samaan aikaan myös ahneutta, äärimmäistä itsekkyyttä ja sortoa. Köyhät köyhtyy, rikkaat vaurastuu. Itse en koe että elämälläni oli juurikaan merkitystä tämän maapallon kannalta. Sain toki lapseni aikuisiksi mutta siinäpä se sitten olikin. Ei ole pienellä ihmisellä merkitystä kuin muiden elättäjänä ja verojen makssjana. Sitten joutaakin jo kuolla pois kun eläkeikä koittaa. Ei ainakaan yhteiskunnan rasitteeksi jää.
53 - vuotias .On todella kauheata kun mikään entinenkään ei innosta , ei edes kodinlaitto ja kukat . Vanhempien hoitamista ja huolehtimista riittää ja on todella ahdistavaa . Toivon että sinulle on lapsista iloa .
Kyllä, toki lapsista on iloa. Suruakin ja aika paljon huolta edelleen. Niistä ei enempää. Totta on että mikään ennen mieluisa ei oikein minuakaan samaan malliin kiinnosta. Lapset kun muuttivat kotoa niin huomasin itsessäni muutoksen. Ei olekaan enää pakko tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä koko ajan. Saa vain olla jos huvittaa. Koen jonkin verran painetta ulkopuolelta siitä että en esimerkiksi harrasta mitään. Siis ulkoa siten miten ajattelen muilla ihmisillä asioiden olevan. Tuntuu että muilla on ystäviä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Energiaa vaikka mihin. Itsellä ei.
Tuossa joku kommentoi että miksi valitamme kun on lapsia ja on työtä. Jokainen kokee ongelmansa juuri sen kokoisina kuin kokee. Ei voi elämää elää siten että aina joutuu suhteuttamaan jonkun vielä huonompaan tilanteeseen. Aina maailmassa on jollakulla asiat huonommin. Osaan olla kyllä kiitollinen myös. Mutta en ole tyytyväinen. Nämä tällaiset kommentit eivät ole järkeviä vastauksia näihin ketjuihin eivätkä auta kyllä ketään. Asiat tuntee jokainen eri tavalla, siitä ei mihinkään pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli. Olen 76. Leski. Lapset kaukana. Jokaiseen päivään herään positiivisena. Fyysinen liikkuminen on vaikeaa mutta vielä onnistuu. Onneksi olen pystynyt auton ylläpidosta selviämään.
Maailman pahuus ei siitä muutu vaikka kaiken ottaisin murheekseni.
No mutta silloinhan sitä kannattaa juuri tehdä kaikkea kivaa, jos kohta se loppuu.
Ihmiset käyvät huvipuistoissa, konserteissa, taidenäyttelyissä sun muissa tapahtumissa silloinkin kun on viimeinen päivä jäljellä. Eivät he ajattele, ettei tänään voi mennä, koska huomenna ei enää pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta silloinhan sitä kannattaa juuri tehdä kaikkea kivaa, jos kohta se loppuu.
Ihmiset käyvät huvipuistoissa, konserteissa, taidenäyttelyissä sun muissa tapahtumissa silloinkin kun on viimeinen päivä jäljellä. Eivät he ajattele, ettei tänään voi mennä, koska huomenna ei enää pääse.
Sehän se ongelma on että mikään ei ole enää kivaa . Ihan kuin kaikki olisi menettänyt merkityksensä ja olen tunteeton ja turta . Mikään ei kiinnosta , huvita ,merkitse mätään , en olisi uskonut että voi olla näin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta silloinhan sitä kannattaa juuri tehdä kaikkea kivaa, jos kohta se loppuu.
Ihmiset käyvät huvipuistoissa, konserteissa, taidenäyttelyissä sun muissa tapahtumissa silloinkin kun on viimeinen päivä jäljellä. Eivät he ajattele, ettei tänään voi mennä, koska huomenna ei enää pääse.
Sehän se ongelma on että mikään ei ole enää kivaa . Ihan kuin kaikki olisi menettänyt merkityksensä ja olen tunteeton ja turta . Mikään ei kiinnosta , huvita ,merkitse mätään , en olisi uskonut että voi olla näin .
Voit rauhassa odottaa kuolemaasi siinä tapauksessa.
Saatan olla ikätoverisi ja samoissa aatoksissa, mutta saan voimaa ja iloa vapaaehtoistyöstä.
Käyn alkoholistien läheisten (Al-Anon) vertaistukiryhmissä ja olen vanhuksen ulkoiluystävä SPR:n kautta. Viime vuonna olin myös MLL:n perhekummina yksinhuoltajaäidin tukena. Naapurin leskirouvan kanssa juttelen päivittäin. Tilanne hänellä on entistä raskaampi, kun hänen ainoa poikansa menehtyi juopuneen pahoinpitelyn seurauksena.