Masennus vie yhä useamman naisen ja nuoren eläkkeelle ennen aikojaan
ielenterveyden syyt ovat nousseet ensimmäistä kertaa työkyvyttömyyseläkkeen yleisimmäksi perusteeksi. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennuksen perusteella myönnettävät eläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi Eläketurvakeskuksen mukaan nousuun vuonna 2018, kymmenen vuotta jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen.
Viime vuonna työeläkelakien mukaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 20 300 henkilöä, hieman enemmän kuin vuonna 2018.
Mielenterveysongelmat kiilasivat tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohi
Kasvua on tapahtunut erityisesti mielenterveyssyistä myönnetyissä eläkkeissä, joiden määrä kääntyi selvään nousuun jo vuonna 2016.
https://www.evermind.fi/masennus-vie-elakkeelle-naiset-nuoret/
mies54v 🥺 😢
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ammateissa on niin hirveää ettei niitä jaksa.
On kumma, että vielä jaksoi 80-, 90- ja 00 -luivuilla.
Mikä on muuttunut?
Some laittaa kauheat paineet tyttöjen ja naisten niskaan. Kaikki on suorittamista: äitiys, lapseus, kumppanuus, koti, harrastukset, ulkonäkö, työ ja opiskelut yms.
Kuka sinne someen pakottaa? Ei tilejä tarvitse luoda minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua itseäni mietittää se miksi nykyään on masennusta ja mt ongelmia niin paljon, ruotsissa syödään väkilukuun suhteutettuna eniten mielialalääkkeitä maailmassa.
Miksi siis kehittyneissä,tasa-arvoisissa ja maailman onnellisimmissa maissa on eniten masennusta sekä mt ongelmia?
On asioita, joita naisen ei kuuluisi tehdä. Perheen kuorman ja päätösten pitäisi pääasiallisesti olla miehen kannettavana.
ap
Hmm en nyt ihan samaa mieltä sun kanssa ole mutta yksi syy mielenterveysongelmiin saattaa olla se että nykyään naisilla ja miehillä on niin paljon enemmän kaikkea hommaa kuin ennen vanhaa.
Ennen siis oli melko selkeät jaot mitä naiset teki ja mitä miehet teki mutta nykyään jakoa ei ole eli naisilla ja miehillä on puolet enemmän hommaa nykyään kuin ennen vanhaa.
Nykyään myös yhteiskunta ja ilmapiiri on paljon kovempia kuin ennen, esimerkiksi kilpailu työpaikoista on todella kovaa ja ihmisillä on jatkuva kiire yms.
Miten niin enemmän hommaa? Elämä on helpottunut monin tavoin kodinkoneiden myötä. Ennen vanhaan esim. pyykkääminen oli järjetön työ. Piti lämmittää vedet ja käsin hinkata ja huuhdella pyykit. Mummoni keitti jopa lipeän itse.
Työnjakoa ei ehkä ole samalla tavalla.No olisiko vaikka siten että nykyään naiset käy töissä kun taas ennen vanhaa se ei ollut edes kovinkaan yleistä?
Nyt siis päivästä menee jo vähintään 8h työntekoon ja siihen päälle sitten kotihommat?
Työtä oli jo ihan tarpeeksi talouden ylläpidossa. Ajattele talon lämmitystä puulla. Jostain piti puut hommata ja hakata haloiksi. Vesi piti lämmittää, pesuvedestä alkaen. Siks ei peseydytty kuin kerran viikossa.
Ruuan hankinta oli monimutkaista. Kanalta piti itse katkoa kaula ja nylkeä ennenkuin sen broilerin sai uuniin.Työtä oli tarpeeksi mutta ei niin paljon kuin nykyään. Nykyään käyt töissä 8h,teet ylitöitä, teet ruuan,siivoat,peset pyykkiä,hoidat lapsia,tiskaat... jne.
Ennen riitti kun teit ne kotihommat jotka kyllä oli rankempia koska ei ollu apuvälineitä eikä koneita auttamassa ja jos oli lapsia niin hoidit niitä siinä samalla, nyt ton kaiken lisäksi on tullu se ansiotyö joka on todella aikaa ja voimia vievää.
Totta. Lisäksi naisella on kolmas työ itsensä kunnossa pitämisessä. Pitäisi käydä salilla joka päivä.
Lorvikatarria, sanon minä, miehinen mies! Lapsia ja naisia on aina yhdistänyt vastuunoton pakoileminen. Lasten kohdalla se on luonnollista, mutta naisten kohdalla sellaista toisten hyväksikäyttöä ja oman etuoikeutetun valta-aseman väärinkäyttöä.
E-pillerit pois, ne sotkee hormonitasapainon.
Ja masennuslääkkeet saavat osan ihmisistä ihan entistäkin sekommiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin nykyään elämä on helpompaa? Minun mummoni syntyi joskus 1940 luvulla ja ei sen paljoa tarvinut aikaa kuluttaa työntekoon, lapsia se pappani kanssa sai 4.
Jos mummoni olisi syntynyt vaikka vuonna 1990 niin se tekisi töitä ja siihen päälle vielä kotityöt eli väittäisin että nykyaikana mummoni elämä olisi paljon rankempaa kuin ennen.
Samaa mieltä. Moninkertainen stressi nykynaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka niin nykyään elämä on helpompaa? Minun mummoni syntyi joskus 1940 luvulla ja ei sen paljoa tarvinut aikaa kuluttaa työntekoon, lapsia se pappani kanssa sai 4.
Jos mummoni olisi syntynyt vaikka vuonna 1990 niin se tekisi töitä ja siihen päälle vielä kotityöt eli väittäisin että nykyaikana mummoni elämä olisi paljon rankempaa kuin ennen.
Samaa mieltä. Moninkertainen stressi nykynaisilla.
Mummo kääntyisi haudassaan, kun kuulisi nuo väheksyvät narsistikommentit jälkipolvilta.
Teen töitä 7-15 joka arkipäivä, lomia minulla on todella harvoin eli otan rahana lomat.
Työmatkoineen työpäiväni kestävät noin klo 6-16.
Työni on melko fyysistä, seison paljon sekä kantelen usein painavia tavaroita.
Olen töiden jälkeen kovin väsynyt enkä meinaa jaksaa tehdä ruokaa joten siksi syön usein eineksiä ja siivota en meinaa jaksaa kuin todella harvoin. En myöskään meinaa jaksaa töiden jälkeen käydä edes oikein missään. Itselläni ainakin työnteko vie voimia sen verran paljon etten meinaa jaksaa kotiaskareita tai en jaksa sosiaalista elämää juurikaan.
Hups kello jo noin paljon, tulin töistä kotiin 16 jälkee, kävin suihkussa,söin(einesruokaa) leikkasin nurmikon ja tulin koneelle.
Naisten pitäisi vähän miehistyä ja tyhdistäytyä, eikä olla tuollaisia itkupillejä ja minnihiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein heille. Ei miehilläkään helppoa ole. Nainen sentään saa helposti halutessaan seuraa ja jopa elättäjän, jos ei jaksa kotoa mihinkään mennä. Ei haittaa masennus, mielenterveysongelmat, lihavuus, köyhyys tai muu huono elämänhallinta. Ei edes nuo kaikki yhdessä. Ovat silti etuoikeutettuja miehiin verrattuna.
Tavallaan ymmärrän tuon kommentin.
Tietyssä mielessä yhteiskunta vaatii mieheltä enemmän. Minua naisena ei edes hävetä, että olen hyvin pienituloinen. Jos joku mies sanoisi tienaavansa yhtä vähän, varmaan nauraisin.
Masennuksesta on helpompi puhua naisena. Ja totta tuokin, varmaan löytäisin elättäjän helposti, jos oikein haluaisin. Passiivisuus hyväksytään paremmin naisella kuin miehellä.
Olet täysin väärässä!
Passiivisuus hyväksytään paremmin miehellä kuin naisella. Masennusta sairastava mies saa maata sohvalla vuosikymmenet, ei tarvitse tehdä mitään. Masennusta sairastava nainen joutuu tekemään kotityöt, hoitamaan lapset ja miehen. Vain sinkkunainen voi olla passiivinen. Miehen passiivisuus on hyväksyttyä sekä sinkkuna että parisuhteessa.
Haluan eläkkeelle koko elämä helvettiä en pysty töihin enää ikinä tiedän mitä teistä olen olen teille vain hullu joka joutaa telottaa
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi niistä lusmuista. 26-vuotiaana totesin, etten jaksa työelämän oravanpyörää ja aloin teeskennellä masennusta. Muutaman vuoden jouduin sietämään sitä lääkitys-terapia-kuntouttava työtoiminta -rumbaa, ja 31-vuotiaana sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kyllä kannatti, "masennus" katosi samantien ja nyt saan vaan nauttia elämästä muiden rahoilla. 😁
Älä jaksa. Tuossa kuntoutusrumbassa ollaan paljon pidempään ennen pysyvää eläkettä ellei ole esim. jokin vaikeasti oireileva psykoosisairaus (pitkiä aikoja sellaisellakin dg:lla voi joutua olemaan kuntoutustuella.)
T. Vakuutusyhtiön täti
Ryystä räkäsi nainen kirjoitti:
Naisten pitäisi vähän miehistyä ja tyhdistäytyä, eikä olla tuollaisia itkupillejä ja minnihiiriä.
Päivän projisoinnit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ammateissa on niin hirveää ettei niitä jaksa.
On kumma, että vielä jaksoi 80-, 90- ja 00 -luivuilla.
Mikä on muuttunut?
Some laittaa kauheat paineet tyttöjen ja naisten niskaan. Kaikki on suorittamista: äitiys, lapseus, kumppanuus, koti, harrastukset, ulkonäkö, työ ja opiskelut yms.
Kaikki on valintoja. Ei somessa kannata olla, jos se luo liikaa paineita.
Masennuksen vuoksi nuori eläkeläinen.
Muna 35 senttii lepotilassa ja stondikses aivan tykki,
silti ei naiset vilkasekaan..
T. Pekka 38 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisen eläkkeen välttää opiskelemalla mieluisen ammatin ja hankkimalla työn millä elää hyvin ja pysymällä kaukana miehistä.
Aikaisen eläkkeen välttää opiskelemalla mieluisen ammatin ja hankkimalla työn millä elää hyvin ja pysymällä kaukana SOMESTA. Korjasin hieman.
Moni tuntuu masentuvan entistä enemmän. Varsinkin nuori, kun vertaa omaa elämäänsä someen. Missä asioita kiillotetaan ja kaikki on mahtavaa elämässä.
Parisuhde sen mielenterveyden tuhoaa. Some on aivojen nollausta ja ajankulua jolla ei ole sen enempää elämän kanssa tekemistä kuin tv ohjelmillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi niistä lusmuista. 26-vuotiaana totesin, etten jaksa työelämän oravanpyörää ja aloin teeskennellä masennusta. Muutaman vuoden jouduin sietämään sitä lääkitys-terapia-kuntouttava työtoiminta -rumbaa, ja 31-vuotiaana sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kyllä kannatti, "masennus" katosi samantien ja nyt saan vaan nauttia elämästä muiden rahoilla. 😁
Minä jätin työt hieman yli 30-vuotiaana. 40-vuotiaaksi mennessä olin eläkkeellä. Mitään kuntoutuksia en joutunut käymään, ja kuntoutustuki uusittiin aina ongelmitta. Eläkkeen tosin sain vasta toisella hakemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä yhteiskuntahan on täysin sairas ja mätä. Oletteko huomanneet kuinka raadollista peliä työelämä on? Nyt 2000 luvulla ihmiset ovat jatkuvasti köyhempiä koska verotus kiristyy jatkuvasti,hinnat nousee jatkuvasti, aina tulee uusia maksuja esimerkiksi ylevero/mediavero, kierrätysmaksuja yms.
Parisuhdemarkkinoilla on aivan valtavaa kilpailua ja sekin on raadollista peliä, toki sen ymmärtää kun nykyään pystyy elämään ilman kumppania varsin hyvin.
Yksinäisyys on lisääntynyt ja syrjäytyminen on lisääntynyt, noin puolet kotitalouksista on yhdenhengenkotitalouksia ja monet heistä on yksinäisiä ja sinkkuja.
Sitten vielä kaikki suorituspaineet ja elämän kiireet siihen päälle niin se on moro.
Ennen vanhaa naiselle riitti kun vähän kotia puunasi,katseli vähän lapsien perään ja kävi välillä palkkatöissä, miehille riitti kun kävi töissä ja auttoi naistaan askareissaan. Vapaa aikaa oli paljon enemmän kuin nykyään niin naisilla kuin miehilläkin.
Ennen sait töitä kun menit vaan työpaikoille kyselemään töitä, ei tarvinut olla koulutusta toisin kuin nykyään. Ennen siis ajateltiin että työtä tekemällä oppii työntekoa ja työpaikalla pystyi saamaan ylennyksen ilman opiskelua. Nyt siis kouluja käymällä vaan pystyt olemaan työnjohtaja,mestari tai joku insinööri.
Oma isäni on pelkän peruskoulun käynnyt ja se tekee asiantuntijatöitä, hän yleni kyseisiin hommiin firman autokuskin hommista. Hän kertoi että se homma mitä hän nykyään tekee vaatii sen että on korkeakoulut suorittanut. Nykyaikana tuo olisi mahdottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä yhteiskuntahan on täysin sairas ja mätä. Oletteko huomanneet kuinka raadollista peliä työelämä on? Nyt 2000 luvulla ihmiset ovat jatkuvasti köyhempiä koska verotus kiristyy jatkuvasti,hinnat nousee jatkuvasti, aina tulee uusia maksuja esimerkiksi ylevero/mediavero, kierrätysmaksuja yms.
Parisuhdemarkkinoilla on aivan valtavaa kilpailua ja sekin on raadollista peliä, toki sen ymmärtää kun nykyään pystyy elämään ilman kumppania varsin hyvin.
Yksinäisyys on lisääntynyt ja syrjäytyminen on lisääntynyt, noin puolet kotitalouksista on yhdenhengenkotitalouksia ja monet heistä on yksinäisiä ja sinkkuja.
Sitten vielä kaikki suorituspaineet ja elämän kiireet siihen päälle niin se on moro.
Ennen vanhaa naiselle riitti kun vähän kotia puunasi,katseli vähän lapsien perään ja kävi välillä palkkatöissä, miehille riitti kun kävi töissä ja auttoi naistaan askareissaan. Vapaa aikaa oli paljon enemmän kuin nykyään niin naisilla kuin miehilläkin.
Nykyaikana on liikaa vaatimuksia, työelämä vie monilta voimat. Myös työttömyys uuvuttaa, se jatkuva työnhaku ja epävarmuus. Arvottomuudentunne. Nykyaikaa leimaa tietynlainen kovuus ja armottomuus. Ylimitoitetut vaatimukset. Ei ihme että moni miettii vaihtoehtoisia tapoja elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi niistä lusmuista. 26-vuotiaana totesin, etten jaksa työelämän oravanpyörää ja aloin teeskennellä masennusta. Muutaman vuoden jouduin sietämään sitä lääkitys-terapia-kuntouttava työtoiminta -rumbaa, ja 31-vuotiaana sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kyllä kannatti, "masennus" katosi samantien ja nyt saan vaan nauttia elämästä muiden rahoilla. 😁
Minä jätin työt hieman yli 30-vuotiaana. 40-vuotiaaksi mennessä olin eläkkeellä. Mitään kuntoutuksia en joutunut käymään, ja kuntoutustuki uusittiin aina ongelmitta. Eläkkeen tosin sain vasta toisella hakemuksella.
Eli vakavat dg:t. Ennen kyllä pääsi esim. bipolla helpommin pysyvälle
Älä valehtele. Itse olen ollut tuossa lääkitys- ja "kuntoutus"rumbassa jo 20 vuotta, enkä ole siltikään saanut edes määräaikaista kuntoutustukea. Tai sitten masentunteet kouluttamattomat pääsevät helpommin eläkkeelle kuin ne, jotka sentään yrittävät kouluttautua ja pärjätä kaikin voimin, vaikka lopulta palavatkin aina loppuun oravanpyörässä.
T. Kroonisesti masentunut