Mikä avuksi, kun pelkään paniikkiin asti ettei avomieheni olisi hyvä isä :(
Tiedän, että tää on ihan kohtuuton ja epäreilu pelko. Pelätä nyt jotain, mitä ei ole vielä edes tapahtunut, mutta silti olen ihan ahdistunut ja eroajatusten partaalla asian vuoksi.
Mies on minua 10 vuotta vanhempi ja ollaan oltu yhdessä nyt viitisen vuotta. Mies on luonteeltaan poikamainen seikkailija, joka rakastaa reppureissuja, harrastusmatkoja, saunailtoja ja poikienreissuja. Tykkää myös kokeilla erilaisia extreme-lajeja ja on oikeastaan kaiken vapaa-aikansa menossa mitä töiltään ehtii. Heti alkuun suhteessa ajankäyttö harrastuksiin mietitytti mua, mutta ajattelin että se olisi jokin ohimenevä vaihe. Mutta nykyään tahti on vain kiihtynyt.
Mies on sanojensa mukaan aiemmissa parisuhteissaan pettynyt (näistä ei halua puhua) ja todella huono puhumaan tunteistaan. Tulevaisuuden suunnittelu tai hellät sanat ovat ihan utopiaa, jo omista suunnitelmista ja menoista kertominen usein unohtuu. Mies on tottunut tekemään myös isoja päätöksiä yksin ja arvuuttelee ottaisiko vaikkapa reissutyön vastaan vai ei.
Itse olen potenut vauvakuumetta pitkään ja nyt miehenkin seikkailukaverit ovat vakiintuneet ja mies on alkanut puhua perheen perustamisesta. Mulla on kuitenkin kauhea pelko ja ahdistus, että jäisin tässä lähinnä kotiapulaisen ja lapsenhoitajan rooliin ja tasa-arvoinen perhe-elämä olisi kaukainen haave. Vaikka lapsi on iso haaveeni, niin myös turvalliset ja vakaat perheolosuhteet hänelle ovat.
Kommentit (28)
Sinuna en tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa. Liian epäluotettava. Hänen pitää ensin osata kommunikoida kanssasi (esim suunnitelmistaan) ja sitten voit ehkä uskoa että hän on isämateriaalia.
"Nykyään tahti on vain kiihtynyt", mutta silti on alkanut puhua perheen perustamisesta? Joko mies on aivan kehityskelvoton tollo, tai sitten tämä on provo, paha sanoa. Ei jatkoon kuitenkaan.
Jätä se sika. Toki auttaa myös se, että mies hankkii vasektomian.
Tarvitsi kaksi miestä. Eka mies siittää ja toka maksaa sekä hoitaa.
Näin me toimitaan tällä palstalla jos olet yhtään seurannut keskustelua.
Olet oikeassa. Tutki asiaa. Mitä jos mies pakottaa lapsen heti inhottaviin urheilulajeihin kylmään ulos tai on eri mieltä kasvatuksesta.
En edes lue kokonaan. Mietipä itse.
Vierailija kirjoitti:
"Nykyään tahti on vain kiihtynyt", mutta silti on alkanut puhua perheen perustamisesta? Joko mies on aivan kehityskelvoton tollo, tai sitten tämä on provo, paha sanoa. Ei jatkoon kuitenkaan.
Oliskin provo mutta totista totta :( nyt kun on ollut pari vuotta paremmassa työssä ja tulot kasvaneet, välineitä ja reissuja haalitaan jatkuvasti lisää ja harrastusinto on ihan uudella tasolla.
-AP-
Olette varmaan keskustelleet siitä, mitä kumpikin odottaa suhteelta sekä siitä, mitä perheen perustaminen edellyttää molemmilta.
Panikoiva äiti voi olla rasite lapselle.
Kuulostaa siltä että jos meinaatte lapsen tehdä, niin sinun olisi paras keskittyä olemaan mahdollisimman hyvä äiti, eikä panikoida toisen puolesta. Mies kyllä itse sitten oman tonttinsa täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Panikoiva äiti voi olla rasite lapselle.
Samoin kuin myös jossain epätoivoisesti roikkuva.
Anna mä arvaan, mies oli täysin sun tason ulkopuolella ja se että ylipäätään päädyitte yhteen vaati sulta kaikenmaailman ai säkin oot täällä, oh hoh, mikä uskomaton sattuma!- temppuja?
Sun mies ei taida tykätä susta niin paljoa mitä sä siitä.
Mies siis viettää kaiken vapaa-aikansa omissa harrastuksissaan. Hänen tulisi osoittaa, että hän viihtyy sinun kanssasi ja teidän yhteisissä jutuissanne ennen perheen perustamista. Mies ei kuulosta yhtään isäksi valmiilta. Hän olettaa ilmeisesti, että hoidat lapsen yksin. En suostuisi tuollaiseen kuvioon.
Mies siis menee minne tykkää ja päättää asioista sinulta kysymättä, tuo reissutyökin. Mahdollistat hänelle itsekkään ja helpon elämän ilman mitään vastuuta. Ei jatkoon.
Mun mies oli tuollainen. Hukkasin siinä elämäni parhaat kymmenen vuotta. Ei hän paljon piitannut minusta.
Olisin minäkin huolissani. Ei kuulosta isä-materiaalilta. Erityisen huolestuttavaa on se, että ette pysty keskustelemaan tulevaisuudesta avoimesti. Jos ette osaa kommunikoida toistenne kanssa, ei kannata tehdä lasta välikappaleeksi tilanteeseen.
No lopeta ainakin tämän palstan lukeminen.
Puhu hänelle noista huolistasi. Kysy ihan rehellisesti, että miten hän aikoo järjestää aikaa lapselle, kuinka paljon hän haluaa olla läsnä ja niin edelleen. Miettikää, kumpi on vanhempainvapaalla ja kumpi kotona pikkuvauva-aikana. Keskustelkaa ja sopikaa käytännön asioista. Jos hän ei kykene tähän, et voi odottaa häneltä muuta kuin mitä hän on toistaiseksi osoittanut kykenevänsä toteuttamaan, eli elävänsä individualistista poikamieselämää.
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin huolissani. Ei kuulosta isä-materiaalilta. Erityisen huolestuttavaa on se, että ette pysty keskustelemaan tulevaisuudesta avoimesti. Jos ette osaa kommunikoida toistenne kanssa, ei kannata tehdä lasta välikappaleeksi tilanteeseen.
Jossakin elämänvaiheessa sen kasvamisen teinistä isämateriaaliksi on myös tapahduttava, harva sellaisena syntyy. Se että mies haluaa sitä oma-aloitteisesti on hyvä merkki. Asioista olisi hyvä kuitenkin keskustella mahdollisimman paljon.
Ja porvoosta kajahtaa!