Anoppi tekee meille pyytämättä ruokaa kotiin aina, jos lapset ovat olleet mummolassa
Se jää usein syömättä. En haluaisi hänen ruokiaan.
En voi sanoa asiasta, koska anoppi on vaikea ihminen ja leikkii helposti marttyyria.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi laktoosi-intolerantikko ja yksi keliaakikko ja yksi kala-allerginen.
Saadaan epämääräisiä purnukoita ja pussukoita, joissa ei ole mitään infoa raaka-aineista.
Olen sanonut kolme vuotta, että emme halua näitä ruokalähetyksiä mutta sitten meillä yhtäkkiä killuu pullapussi oven kahvassa. Ei tietoa mikä maito eikä tietenkään käy sille keliaakikolle.
No se syö, joka pystyy syömään kaikkea. Muuten heitä roskiin, jos ei kerran sana tehoa.
"En haluaisi hänen ruokiaan"
Tiedätkö ap. sillä ei ole niin suurta merkitystä, mitä sinä haluat, sillä maailma on pyörinyt jo ennen syntymääsi ja tulee pyörimään sinun kuoleman jälkeenkin.
Anna miehen ja lasten syödä mummon tekemät ruuat ja tee omat ruuat itsellesi.
Lahjahevosen suuhun ei katsota.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisiko ap konkreettisen esimerkin lasten mukana tulevasta ruokakassista? On siis purkkeja, mutta onko niissä ruuanjämiä, vasta keitettyä keittoa vai ovatko ne piltti- tai hernaripurkkeja?
Ei se mikään ruokakassi ole, vaan ruokarasioita, yleensä kaksi, joissa on juuri tehtyä ruokaa.
Mutta me käymme kaupassa itse ja meillä on ruokasuunnitelmat. En myöskään vain pidä siitä, että joku yrittää kontrolloida perheemme syömisiä. Ja tähän kuuluu se, että anoppi ei KOSKAAN kysy, haluaisimmeko ruokaa. Ne rasiat vain ilmestyvät. Hän tekee muutakin samantapaista, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Häneen sopii tämänhetkinen muotisana rajaton. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi laktoosi-intolerantikko ja yksi keliaakikko ja yksi kala-allerginen.
Saadaan epämääräisiä purnukoita ja pussukoita, joissa ei ole mitään infoa raaka-aineista.
Olen sanonut kolme vuotta, että emme halua näitä ruokalähetyksiä mutta sitten meillä yhtäkkiä killuu pullapussi oven kahvassa. Ei tietoa mikä maito eikä tietenkään käy sille keliaakikolle.
No se syö, joka pystyy syömään kaikkea. Muuten heitä roskiin, jos ei kerran sana tehoa.
Eli mikä järki? Minä syön sitten noita epämääräisiä ja kokkaan muille kuitenkin?
Oi tuo olisi kyllä ihanaa, sillä tykkään anopin ruuista ja anopista. Hän ei meille ruokaa laita mukaan mutta aina tullessaan tuo kylmälaukullisen kalaa ja lihaa joista olemme enemmän kuin kiitollisia. <3
Vierailija kirjoitti:
"En haluaisi hänen ruokiaan"
Tiedätkö ap. sillä ei ole niin suurta merkitystä, mitä sinä haluat, sillä maailma on pyörinyt jo ennen syntymääsi ja tulee pyörimään sinun kuoleman jälkeenkin.
Anna miehen ja lasten syödä mummon tekemät ruuat ja tee omat ruuat itsellesi.
Lahjahevosen suuhun ei katsota.
Oletko sinä niitä, joiden mielestä jälkeläisen tulee ottaa vanhempiensa antamat ikivanhat kalusteet vastaan pilaamaan jälkeläisen elämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisiko ap konkreettisen esimerkin lasten mukana tulevasta ruokakassista? On siis purkkeja, mutta onko niissä ruuanjämiä, vasta keitettyä keittoa vai ovatko ne piltti- tai hernaripurkkeja?
Ei se mikään ruokakassi ole, vaan ruokarasioita, yleensä kaksi, joissa on juuri tehtyä ruokaa.
Mutta me käymme kaupassa itse ja meillä on ruokasuunnitelmat. En myöskään vain pidä siitä, että joku yrittää kontrolloida perheemme syömisiä. Ja tähän kuuluu se, että anoppi ei KOSKAAN kysy, haluaisimmeko ruokaa. Ne rasiat vain ilmestyvät. Hän tekee muutakin samantapaista, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Häneen sopii tämänhetkinen muotisana rajaton. ap
Selvä, ap on kontrollifriikki ja anoppi rajaton. Ruuat siis roskiin, tai ap joustaa ja vaihtaa ruokalistaltaan toiselle päivälle ainekset, jotka eivät pilaannu ja panee anopin ruuat pöytään.
Tunnetko ketään vähävaraista? Lahjoita seuraavan kerran vaikka naapurin köyhälle opiskelijalle tai sairaalle vanhukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisiko ap konkreettisen esimerkin lasten mukana tulevasta ruokakassista? On siis purkkeja, mutta onko niissä ruuanjämiä, vasta keitettyä keittoa vai ovatko ne piltti- tai hernaripurkkeja?
Ei se mikään ruokakassi ole, vaan ruokarasioita, yleensä kaksi, joissa on juuri tehtyä ruokaa.
Mutta me käymme kaupassa itse ja meillä on ruokasuunnitelmat. En myöskään vain pidä siitä, että joku yrittää kontrolloida perheemme syömisiä. Ja tähän kuuluu se, että anoppi ei KOSKAAN kysy, haluaisimmeko ruokaa. Ne rasiat vain ilmestyvät. Hän tekee muutakin samantapaista, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Häneen sopii tämänhetkinen muotisana rajaton. ap
Ei anoppi välttämättä halua kontrolloida sinua, vaan laittaa mukaan ruokia joista on nähnyt lasten tykkäävän. Sitä sanotaan rakkaudeksi lapsensa perhettä kohtaan.
Mä ymmärrän apta. Tosin meillä se ongelma on se että kukaan meillä ei pysty syömään niitä ruokia. Miehellä on yliherkkyyksiä ja noudattaa aika tiukasti terveydelleen sopivaa ruokavaliota - jota äitinsä "Ei muista" eli ei kiinnosta huomioida. Minä ja lapset taas ei voida syödä ruokaa jossa on aivan liikaa suolaa (3-4 kertainen määrä), sekä rasvassa uivaa.
Periaatteessa inhottaa heittää ruokaa biojätteeseen suoraan, mutta sanominen ei toimi ja helpompi heittää tuoreena kuin jääkaapissa homehtuneena (koska sinne ne jää mun riesaksi).
Jos anopillesi on myyty nettiliittymä tai lehden vuosikerta, niin saako miehesi tai sinä puuttua siihen ja soittaa asiakaspalveluun ja perua? Vai annatko anopin päättää itse asioistaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän apta. Tosin meillä se ongelma on se että kukaan meillä ei pysty syömään niitä ruokia. Miehellä on yliherkkyyksiä ja noudattaa aika tiukasti terveydelleen sopivaa ruokavaliota - jota äitinsä "Ei muista" eli ei kiinnosta huomioida. Minä ja lapset taas ei voida syödä ruokaa jossa on aivan liikaa suolaa (3-4 kertainen määrä), sekä rasvassa uivaa.
Periaatteessa inhottaa heittää ruokaa biojätteeseen suoraan, mutta sanominen ei toimi ja helpompi heittää tuoreena kuin jääkaapissa homehtuneena (koska sinne ne jää mun riesaksi).
Ap itse...
Tuli mieleen kun vein tuliaisina äidille ja hänen miehelleen leipomosta ostettua leipää ja äidin mies vaan tokasi nyreenä, että kyllä meillä on leipää ihan omasta takaakin :D Äiti rakastaa tuoretta leipää, niin häntä ajattelin ilahduttaa ja on aina ollut meillä tapana viedä jotain pieniä tuomisia puolin jos toisin. Vaikka kyllä molemmat ihan pystytään omat ruokamme ostamaan. Ja saahan ne ylimääräset pakkaseen laittaa.
Ap sulle ei nyt ymmärrystä heru, olet todella vaikean kuuloinen luonne, joustamaton ja kontrolloiva.
Kaikki muut ottavat ruuat ilolla vastaan ja nauttivat siitä, että saavat lomaa ruuanlaitosta. Sinun tiukat ruokasuunnitelmasi eivät ole maailman napa ja ruoka säilyy jääkaapissa muutaman päivän hyvin.
Rajaton henkilö olet tässä tarinassa sinä ap, ei anoppi. Sinä kuvittelet itsellesi jonkun jumalaisen oikeuden päättää, mitä muut perheenjäsenet saavat syödä. Se on sairasta ja suosittelen terapeuttia. Tiedätkö että niillä muilla on oikeus syödä anopin ruokia ja luultavasti syövätkin mielellään ja tykkäävät niistä. Sinulla ei ole oikeutta määrötä, mitä muut saavat tai eivät saa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisiko ap konkreettisen esimerkin lasten mukana tulevasta ruokakassista? On siis purkkeja, mutta onko niissä ruuanjämiä, vasta keitettyä keittoa vai ovatko ne piltti- tai hernaripurkkeja?
Ei se mikään ruokakassi ole, vaan ruokarasioita, yleensä kaksi, joissa on juuri tehtyä ruokaa.
Mutta me käymme kaupassa itse ja meillä on ruokasuunnitelmat. En myöskään vain pidä siitä, että joku yrittää kontrolloida perheemme syömisiä. Ja tähän kuuluu se, että anoppi ei KOSKAAN kysy, haluaisimmeko ruokaa. Ne rasiat vain ilmestyvät. Hän tekee muutakin samantapaista, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Häneen sopii tämänhetkinen muotisana rajaton. ap
Eli anopin kanssa on muutenkin ongelmaa, mutta eniten just nyt ottaa päästä se ruoka.
Normaalisti tällaista ei koeta kontrollointina, joten selityksenä on joko negatiivinen asenne anoppia kohtaan TAI anoppi yrittää kontrolloida muillakin tavoin, ruoka vain yhtenä joka nyt nostettu tapetille.
Ap. Et ole vieläkään kertonut, mitä se ruoka oli, ja mikä teki sen pahaksi.
Eivät kai ne lapset ainakaan syö anopin ruokia siellä vieraillessaan? Hui kauhea, jos niin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisiko ap konkreettisen esimerkin lasten mukana tulevasta ruokakassista? On siis purkkeja, mutta onko niissä ruuanjämiä, vasta keitettyä keittoa vai ovatko ne piltti- tai hernaripurkkeja?
Ei se mikään ruokakassi ole, vaan ruokarasioita, yleensä kaksi, joissa on juuri tehtyä ruokaa.
Mutta me käymme kaupassa itse ja meillä on ruokasuunnitelmat. En myöskään vain pidä siitä, että joku yrittää kontrolloida perheemme syömisiä. Ja tähän kuuluu se, että anoppi ei KOSKAAN kysy, haluaisimmeko ruokaa. Ne rasiat vain ilmestyvät. Hän tekee muutakin samantapaista, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Häneen sopii tämänhetkinen muotisana rajaton. ap
Eli anopin kanssa on muutenkin ongelmaa, mutta eniten just nyt ottaa päästä se ruoka.
Normaalisti tällaista ei koeta kontrollointina, joten selityksenä on joko negatiivinen asenne anoppia kohtaan TAI anoppi yrittää kontrolloida muillakin tavoin, ruoka vain yhtenä joka nyt nostettu tapetille.
Normaalisti tuo on kyllä kontrollointia, rajan yli menemistä.
Tuliaiset ovat eri asia tai se, että sovitaan, että lähettää jotain.
Minulla on pakastimessa aina kotiruokaa annoksina. Lapset ja lastenlapset saavat sieltä ottaa, jos haluavat mukaansa. Leivon tai kokkaan jos pyydetään, mutta en tod lähettele kysymättä jotain purkkeja kenenkään matkaan.
t. mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää ruokaa ei sovi hyljeksiä.
Syötä miehelle ja lapsille.
Laske aterian (ajansäästöineen) rahallinen arvo, jos se auttaisi kestämään pahan mielen.
Kaikki ruoka ei ole hyvää eikä sitä edes saa pakastettua.
Ja kun on suunnitellut jo 1-2 ruokailut ja käynyt kaupassa on oikeasti tosi mänttiä saada sinne kaappiinsa jotain ylimääräistä.
1st World problem- palkinto menee ihan ehdottomasti sinulle!
Meille anoppi teki valmista ruokaa, kun sain esikoiseni. Olipa ihana sitä lämmittää, eikä tarvinnut miettiä ruuanlaittoa ensimmäisinä viikkoina. Myöhemminkin on aina silloin tällöin tuonut ruokaa, jonka olemme aina ilolla syöneet. Joskus on laitettu pakastimeen ja sieltä sitten löydetty pelastamaan kiireinen päivä.
Minusta ruuan tekeminen toisille on rakkauden ja välittämisen ele.