Minkälainen miniä tai vävy sinulla on?
Anoppikeskustelu on täällä suosittu, mutta täytyyhän täällä olla paikalla niitä anoppejakin. Minkälaisia ne teidän miniät ja vävypojat on?
Kommentit (7)
Saanko sanoa suoraan? Miniä on kaunis kuin malli, ja itse asiassa jotain missihommia on tehnytkin, mutta pää on tyhjää täynnä.
No, kolmen pojan äitinä tiedän, että nuorilla miehillä on tuo vaihe, että mallinnäköinen pimu kainalossa menee muun edellä. Vähän tuosta poika kun vanhentuu ja viisastuu, niin parisuhteeltakin rupeaa toivottavasti vaatimaan hiukan enemmän.
Ihana miniä. On ystävällinen ja huumorintajuinen, tavoitteellinen toimissaan ja lisäksi vielä kauniskin kuin italialaisdonna.
Miniät ovat aina täydellisiä ihmisiä. Ei kai kukaan ole koskaan nähnyt luonteeltaan ikävää tai ulkonäöltään epäedullista miniää?
Miniät lisäksi tietää kaiken, aviomies, vanhemmat, apet, työkaverit olkoot hiljaa.
Ihanat!
Miniä on huippuälykäs ja hyvin menestynyt urallaan. Ovat saavuttaneet perheenä mukavan elintason ja elämänlaadun. Lapset tietty mummon mielestä maailman ihanimmat!
Yksi vävy on haettu ulkomailta, suloinen ja äärimmäisen yritteliäs nuorimies. Jos olet tavallinen maahan muuttanut henkilö olet todella huonossa asemassa kaikin tavoin. Työllistyminen on vaikeaa, tukea ei saa ja kaikin tavoin on eri asemassa kuin ns "pa-ko-lais-taustaiset" (ei-ukrainalaiset). No 3v sinnittelyn jälkeen on niin hyvässä tilanteessa että saattoi valita vakityön useammasta vaihtoehdosta:)
Kolmas on myös kuin oma poika, solahtanut perheeseemme kuin puuttunut pala. Rakas "isoveli" kuopuksellemme
Vierailija kirjoitti:
Ihana miniä. On ystävällinen ja huumorintajuinen, tavoitteellinen toimissaan ja lisäksi vielä kauniskin kuin italialaisdonna.
Satuile rauhassa.
Miniäni on kaunis ja aikaansaava ahkera nuori nainen. Amerikkalaisena ajatusmaailma ehkä hieman rajoittunut, mutta ymmärrän toki sen.
Hoitaa puhumisen, joten oma huono kielitaitoni ei hirveästi haittaa.
Tapaamme valitettavan harvoin.
Vasta yksi miniä perheessä. Rauhallinen, herkkä ja herttainen tyttö, mukavasti on sukuun sopinut. Välillä hiukan mietin tuota arkuutta ja tiettyä kapeakatseisuutta, sillä tyttö on koko ikänsä asunut samassa pikku maalaiskaupungissa, käynyt ammattikoulun. Jotenkin sitä ajattelee, että nuorena kannattaisi matkustella ja opiskella, vähän kerätä kokemuksia, mutta miniää sellainen ei tunnu yhtään kiinnostavan. Poikani on luonteeltaan sosiaalisempi ja hänellä on paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Näinköhän liitto kestää tulevat kolmenkympin ja neljänkympin kriisit?