Kelpaako kolmen pienen lapsen äiti enää kellekään?

Vierailija kirjoitti:

Siis en todellakaan etsi nyt yhtään ketään. mutta yleisesti sitten muutaman vuoden päähän ajatellen tulevaisuus pelottaa. Ja en ole yksinhuoltaja, lapset asuvat viikko-viikko entisen miehen kanssa. Ap

Noin pienille lapsille viikko-viikko on hirveän raskas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on tosiaan jaettu huoltajuus niin kelpaat varmasti, on sitten omaakin aikaa

Melkoisen pöyristyttävä kriteeri kelpaamiselle, mutta tätähän tää. Jos exä sattuu tässä yhteydessä paljastamaan itsestään uusia puolia, alkaa vaikkapa pelätä uuden miehen "vievän lapset", se jaettu huoltajuus saattaa aika äkkiä muuttua plussasta miinukseksi...

Olen eri, mutta en oikein ymmärrä, mikä tuossa pöyristyttää. Seurustelu kuitenkin pohjimmiltaan on ainoastaan toiselle annettua aikaa, ja vanhemmuus samaa vielä suuremmissa määrin.

Jos aika on mahdollista rytmittää vaikkapa viikko-viikko, ei lasten tarvitse luopua vanhempansa ajasta, ja toisaalta seurustelukumppani saa kunnolla tutustua uuteen kumppaniin. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni olivat 7 ja 5 kun tapasin nykyisen kumppanini. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi vela-mies.

Nyt on erikoinen vela. Itsekin olen, enkä ikipäivänä alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on lapsia. En, vaikka olisivat jo aikuisia. Minulle vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, ettei tarvitse sietää mitään lasten mukanaan tuomaa vaivaa ja stressiä, joka ei lopu, vaikka lapset täysi-ikäistyvät. Vanhemmalla on aina jossain määrin huoli ja vastuu lapsistaan. Mutta kai meitä velojakin on moneen junaan ja muutama vaunuihinkin.

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen, miten pikkulasten vanhemmat eroavat niin usein.

Tinderissäkin usein tulee vastaan pikkulasten eronneita isiä.

Se on tää maallistuminen. Myötä- ja vastamäessä ei enää tarkoita samaa kuin ennen.

Joillain elämäntilanteesta johtuva ihan laskelmoitu "ero", kaksi eri osoitetta vaikka todellisuudessa yhdessä jatketaan.

Jotkut treffimaailmassa kuvittelee, että yh-iskä vetoaa johonkin naistyyppiin niin moinen tagi lisätään ja treffeille lainataan siskon lasta just sen verran, että treffikumppani ehtii nähdä kun se vilahtaa "exän" takapenkille.

The_Purge kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen, miten pikkulasten vanhemmat eroavat niin usein.

Tinderissäkin usein tulee vastaan pikkulasten eronneita isiä.

Käytännössä kaikki eroavat nykyään... se kannattaa ottaa huomioon kun perustaa perheen... se vain on faktaa nykyään... sitä voi puhua ikuisesta rakkaudesta ja suhteesta mutta käytännössä kaikille tulee ero muutamassa vuodessa...

Joka neljäs ensimmäinen avioliitto päättyy eroon. Myöhempien avioliittojen kohdalla todennäköisyys on suurempi. Uusperheitä on lapsiperheistä yhdeksän prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni olivat 7 ja 5 kun tapasin nykyisen kumppanini. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi vela-mies.

Nyt on erikoinen vela. Itsekin olen, enkä ikipäivänä alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on lapsia. En, vaikka olisivat jo aikuisia. Minulle vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, ettei tarvitse sietää mitään lasten mukanaan tuomaa vaivaa ja stressiä, joka ei lopu, vaikka lapset täysi-ikäistyvät. Vanhemmalla on aina jossain määrin huoli ja vastuu lapsistaan. Mutta kai meitä velojakin on moneen junaan ja muutama vaunuihinkin.

Kannattaavähän katsoa ympärilleen sen ainaisen oman navan sijaan ja avartaa maailmankuvaa. Ahtaat näkyy olevan raamit sulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole :)

Joo, ja kun tuo 28v on saanut pienimmän lapsensa aikuisuuden kynnykselle on hän itse jo 43. No itse en ainakaan mummoa halua. M37v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole :)

Joo, ja kun tuo 28v on saanut pienimmän lapsensa aikuisuuden kynnykselle on hän itse jo 43. No itse en ainakaan mummoa halua. M37v

Mutta sinähän olet itse silloin jo päälle 50-vuotias.

Hassua tällainen palstalla oleva yleinen ajatus, että eronnut nainen ei saisi seurustella ja täytyy keskittyä vain lapsiin. Jos on ollut huonossa suhteessa vuosia, jossa ei pahimmillaan ole ollut hellyyttä tai seksiä ollenkaan, niin totta kai sitä kaipaa ihmissuhdetta, jossa tuntee olonsa rakastetuksi ja tärkeäksi. Huonossa suhteessa sitä vasta onkin ollut itsenäinen voimanainen, kun on pitänyt homman kasassa ilman myötätuntoa, rakkautta ja hyvänäpitoa. Eikä niin, että vasta erottua tulee opetella olemaan yksin, henkisesti yksinhän se ihminen on voinut olla jo vuosia. Yleinen hyvinvointi vaikuttaa myös siihen, millainen äiti jaksaa olla lapsillensa. Normaalijärjellä varustetut ihmiset tekevät sen myös niin, että lapset eivät ole edes tietoisia tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta en oikein ymmärrä, mikä tuossa pöyristyttää. Seurustelu kuitenkin pohjimmiltaan on ainoastaan toiselle annettua aikaa, ja vanhemmuus samaa vielä suuremmissa määrin

Eli jos se exä sattuisi kupsahtamaan, toteaisit, että emmä enää sua jaksa kun sulla ei enää ole jaettua huoltajuutta?

Toni Niemisellä on aina ollut yh-äitejä. Eikös eräällä ollut lapsia iso lauma, en muita tarkkaan 5-7 kpl.

Vierailija kirjoitti:

No etköhän kelpaa. Olen huomannut että rumilla naisilla on vieläpä parhaat miehet.

Rumien blondien perässä marssii toisinaan musta mies.

Olen kerran kokeillut yh:n kanssa yhteiseloa, mutta se arki oli sellaista säätämistä, että huh huh eli ei enää koskaan.

The_Purge kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Mä ihmettelen, miten pikkulasten vanhemmat eroavat niin usein.

Tinderissäkin usein tulee vastaan pikkulasten eronneita isiä.

Käytännössä kaikki eroavat nykyään... se kannattaa ottaa huomioon kun perustaa perheen... se vain on faktaa nykyään... sitä voi puhua ikuisesta rakkaudesta ja suhteesta mutta käytännössä kaikille tulee ero muutamassa vuodessa...

Jep, lapsettomista avopareista eroaa abouttiarallaa 98+%. Avioliitoistakin päättyy eroon jotakin 45% (ja näihin on laskettu mukaan myös vanhat ihmiset, nuoremmista avioliitton solmivista eroaa useampi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni olivat 7 ja 5 kun tapasin nykyisen kumppanini. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi vela-mies.

Nyt on erikoinen vela. Itsekin olen, enkä ikipäivänä alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on lapsia. En, vaikka olisivat jo aikuisia. Minulle vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, ettei tarvitse sietää mitään lasten mukanaan tuomaa vaivaa ja stressiä, joka ei lopu, vaikka lapset täysi-ikäistyvät. Vanhemmalla on aina jossain määrin huoli ja vastuu lapsistaan. Mutta kai meitä velojakin on moneen junaan ja muutama vaunuihinkin.

Kyllä se näin on :) Kumppanini on valinnut lapsettomuuden syystä, joka ei sinänsä liity lapsiin. Hän tulee lasteni kanssa (teinejä jo) oikein hyvin toimeen ja suunnittelemme tulevaisuutta sitä silmällä pitäen, että lapset ja heidän mahdolliset lapsensa tulevat aina olemaan osa elämäämme.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sinähän olet itse silloin jo päälle 50-vuotias.

Sopiva ikä avoautolle ja 2x25 sandwichille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole :)

Joo, ja kun tuo 28v on saanut pienimmän lapsensa aikuisuuden kynnykselle on hän itse jo 43. No itse en ainakaan mummoa halua. M37v

Mutta sinähän olet itse silloin jo päälle 50-vuotias.

Mutta vaimoni on silloin edelleen alle 40v ja minä vain komistun. M37v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta en oikein ymmärrä, mikä tuossa pöyristyttää. Seurustelu kuitenkin pohjimmiltaan on ainoastaan toiselle annettua aikaa, ja vanhemmuus samaa vielä suuremmissa määrin

Eli jos se exä sattuisi kupsahtamaan, toteaisit, että emmä enää sua jaksa kun sulla ei enää ole jaettua huoltajuutta?

Omalla kohdallani pitäisi tapahtua aika monta jos-lausetta, ennen kuin päätyisin tuohon elämäntilanteeseen.

Mutta kyllä: Jos sattuisin eroamaan lasteni isästä ja löytämään uuden seurustelukumppanin, ja tästä tulisi totaaliyksinhuoltaja ilman minkäänlaisia tukiverkkoja, niin kyllä tapaamiset menisivät varmasti erittäin vaikeiksi. Täytyisi todellakin miettiä, onko seurustelussa mielekkyyttä.

Aivan sama ongelma olisi edessä, jos oma puolisoni kuolisi, koska sitä nyt varmaankin seuraavaksi ehdotetaan. En usko, että lasteni hyvinvointi kasvaisi siitä, että he alkaisivat jakaa arkeaan kolmen heille uppo-oudon lapsen kanssa siksi, etteivät turvaverkot mahdollista aikuisten kahdenkeskistä seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset ikuisesti pieniä ole :)

Joo, ja kun tuo 28v on saanut pienimmän lapsensa aikuisuuden kynnykselle on hän itse jo 43. No itse en ainakaan mummoa halua. M37v

Mutta sinähän olet itse silloin jo päälle 50-vuotias.

Mutta vaimoni on silloin edelleen alle 40v ja minä vain komistun. M37v

Miksi hän haluaa olla vanhan papan kanssa? Daddy issues?

Niistä 30-40-vuotiaista kilpailevat myös kauniit koulutetut hyvin tienaavat lapsettomat.