Mitä järkeä on koota palapeli?

Mitä järkeä on ristisanoissakaan?  Valmiin vastauksen näkee jostain.. tai sulan kutomisesta, sukkia saa kaupasta.  Tai soittamisesta, valmista musaa saa kaupasta jne.

Se on mukavaa ajanvietettä.

Palapelin teko rauhoittaa levottomia ajatuksia, auttaa keskittymään ja on mukavaa ajanvietettä. Teen vain sähköisiä palapelejä (tabletilla); ei vaadi tilaa, voi jatkaa vaikka seuraavana päivänä, voi tehdä myös televisiota katsellessa. Vaikeustason voi itse valita. Ainoa haittapuoli on se, että tulee liikaa ruutuaikaa. 

Joidenkin aivoja stimuloi pahvinpalojen järjestely. Ehkä siinä järjestellään ajatuksia samalla? Palapelin pelaajat eivät kerro, eikä heitä saa häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Se on mukavaa tekemistä. Etsitään sopivia paloja. Ihmisten silmät ja aivot hahmottavat yhdessä missä on sopiva pala, jokin kehittyy siinä. On palkitsevaa löytää sopiva pala tai osa. Tehdään tehtäväkirjojakin, joissa voi olla labyrintti ja johonkin siinä pyritään, eteenpäin.

Meillä on todella erilainen käsitys mukavasta tekemisestä. 

Ihan yhtä paljon järkeä kuin elämässä noin ylipäätään.

Palapelin tekeminen harjaannuttaa aivoja. Se on siis hyödyllistä ajankulua. Ja ylipäänsä ajankulua.

Itse olen lapsena koonnut tuhannen palan palapelejä ja ajattelin, että voisi aloittaa saman taas näin varttuneenakin. Kun ei sitä telkkaria ja nettiäkään aina jaksa tai voi päällä pitää.

Pitää hankkia sellainen palapeli, joka kiinnostaa ja haastaa. Niitä on kaikenlaisia nykyään, kuten 3D-palapelejä tai kirkkaita palapelejä, jossa ei ole lainkaan kuvaa ja palat voi sopia kummin päin vain. Tai palapelejä, jossa kaikki palat ovat reunapalan näköisiä. Jne. Vaikeusasteita kyllä löytyy palapeleissä, ettei tarvi aikuisena jotain helppoa bambin kuvaa väsätä.

Kokoaminen on hyvin zen tilanne. Tunnen, kuinka aivot asettuvat toiselle taajuudelle. Kokoaminen on myös rauhallista yhteistä aikaa teinin tai miehen kanssa, ja siinä on tilaisuus kaikenlaiseen pakottomaan kommunikaatioon.

Ei kaikki siitä tykkää, ei tietenkään. Mä en puolestani pidä esim. vesijeteistä, kun niistä lähtee niin kova meteli.

Palapelin kasaamisessa on myös kilpailuja. Ainakin maailmalla.

Todellakin tykkään. Nuorempana meil oli joulujuttu perheen kanssa. Aina oli uusi palapeli ja joulunpyhinä sisarusten ja vanhempien kanssa sitä koottiin... hmmm. Ei tainnut isä olla mukana. No sit oli myös tietokilpailuja, isä oli silloin mukana joukkueessa.

Mutta: se ärsyttää, kun jotkut on niin huonolaatusia. Oikeakin pala on 'väljä' tai väärä pala voi sopia hyvin. Taivasosuudessa mm kun samaa väriä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on ristisanoissakaan?  Valmiin vastauksen näkee jostain.. tai sulan kutomisesta, sukkia saa kaupasta.  Tai soittamisesta, valmista musaa saa kaupasta jne.

Palapeliin verrattuna pienoiskangaspuut vievät enemmän tilaa pöydällä, eikä niitä kannata roudata kesken minkään kutomisen raivata sivuun. Jos haluaa käsillään näprätä jotakin, palapeli on ahtaammissa kämpissä paljon näppärämpi homma kuin kutominen.

Jäi ööh uupumaan.

Joko olet, rakas palstahullu, ottanut lääkkeesi?

Vierailija kirjoitti:

Palapelin tekeminen harjaannuttaa aivoja. Se on siis hyödyllistä ajankulua. Ja ylipäänsä ajankulua.

Itse olen lapsena koonnut tuhannen palan palapelejä ja ajattelin, että voisi aloittaa saman taas näin varttuneenakin. Kun ei sitä telkkaria ja nettiäkään aina jaksa tai voi päällä pitää.

Pitää hankkia sellainen palapeli, joka kiinnostaa ja haastaa. Niitä on kaikenlaisia nykyään, kuten 3D-palapelejä tai kirkkaita palapelejä, jossa ei ole lainkaan kuvaa ja palat voi sopia kummin päin vain. Tai palapelejä, jossa kaikki palat ovat reunapalan näköisiä. Jne. Vaikeusasteita kyllä löytyy palapeleissä, ettei tarvi aikuisena jotain helppoa bambin kuvaa väsätä.

Luulin joskus, että palapelin kokoaminen tosiaan harjaannuttaa aivoja. Sitten tutustuin tyyppiin, joka tekee näitä isoja palapelejä. Tyhmempää ihmistä en ole tavannut koskaan. No ehkä se harjaannuttaa SILTI hänen aivojaan, eihän se sitä toisaalta poissulje. Jatkakaa 🙌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palapelin tekeminen harjaannuttaa aivoja. Se on siis hyödyllistä ajankulua. Ja ylipäänsä ajankulua.

Itse olen lapsena koonnut tuhannen palan palapelejä ja ajattelin, että voisi aloittaa saman taas näin varttuneenakin. Kun ei sitä telkkaria ja nettiäkään aina jaksa tai voi päällä pitää.

Pitää hankkia sellainen palapeli, joka kiinnostaa ja haastaa. Niitä on kaikenlaisia nykyään, kuten 3D-palapelejä tai kirkkaita palapelejä, jossa ei ole lainkaan kuvaa ja palat voi sopia kummin päin vain. Tai palapelejä, jossa kaikki palat ovat reunapalan näköisiä. Jne. Vaikeusasteita kyllä löytyy palapeleissä, ettei tarvi aikuisena jotain helppoa bambin kuvaa väsätä.

Luulin joskus, että palapelin kokoaminen tosiaan harjaannuttaa aivoja. Sitten tutustuin tyyppiin, joka tekee näitä isoja palapelejä. Tyhmempää ihmistä en ole tavannut koskaan. No ehkä se harjaannuttaa

Jännä paradoksi. Tuntemani nainen, joka tekee palapelejä, on yksi älykkäimpiä, ketä olen tuntenut. Tuntemani mies, joka tekee näitä, on taas yksi tyhmimpiä, mitä olen tuntenut.

Pääsee kivasta pois ongelmista ja muista pahoista ajatuksista ja uppoaa vaan oikean palan löytämiseen , nollaa aivot todella hyvin . Ja tyytyväinen olo kun palapeli valmistuu , edes joku asia onnistuu .

aivojumppoooo ja kivaa ajanvietettä ja kiva seurata kuinka nopee on

Autistin käsitys "hauskasta". Sekoittaa palaset ja asetella pöydälle riviin ja ruudukoksi. Välillä tulee jänniä hetkiä, onnistuuko se. Kaikki palaset kun eivät sovi yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on tuijottaa tosi-tv:tä? Kauniita ja rohkeita, Salattuja elämiä? Mitä järkeä on seurata julkkiksia ja pohtia juoruja?

Minun mielestäni palapelissä on enemmän järkeä, vaikka en harrasta sitäkään. (Jos et ymmärtänyt: rauhoittuminen, aikaa omille ajatuksille jne.)

Juuri niin, se on meditatiivista puuhaa ja siinä sen juju onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on mukavaa tekemistä. Etsitään sopivia paloja. Ihmisten silmät ja aivot hahmottavat yhdessä missä on sopiva pala, jokin kehittyy siinä. On palkitsevaa löytää sopiva pala tai osa. Tehdään tehtäväkirjojakin, joissa voi olla labyrintti ja johonkin siinä pyritään, eteenpäin.

Meillä on todella erilainen käsitys mukavasta tekemisestä. 

Niin saa ja pitää ollakin. Ihmiset ovat erilaisia, etkö sitä tiedä? 

Kerro, mikä sun mielestä on mukavaa tekemistä.

Millä tyylillä kokoatte palapeliä ? Tekevätkö kaikki niin, että reunapalat ensin ja samanväriset samaan kasaan ja jos on yksiväristä niin kokeiletteko järjestelmällisesti joka palaa johonkin kohtaan ?