Lue keskustelun säännöt.
Hurske ja itkuntuhruiset silmät. Reetta hävisi yli sekunnin välierien parhaalle. Itkuhan siitä tuli taas kerran
25.07.2022 |
Vuodesta toiseen sama itkuvirsi näissä arvokisojen haastatteluissa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Jopa oli taas Suomen taso MM-kisoissa. Epäonnistumisia epäonnistumisten perään, eikä ylletä edes omalle tasolle. Valmistautumisessa ja psykologisesta valmennuksessa joku aivan totaalisesti pielessä.
Ja niillä, jotka venyy parhaimpaansa ei ole mitään mahdollisuuksia mitali- tai edes pistesijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en päässyt edes aidoista yli. Kokeilin lapsena monenlaista yleisurheilua. Parhaillaan juoksin 100 metriä 15 sekuntiin, taisi olla joku sadasosa yli, joten en jaksa arvostella, olisinko ollut jotain 12-vuotias. Tosin ei mitään valmennusta tai säännönmukaista treenaamista, kylmiltään kokeilua vain toki lenkillä kävin ja paljon ulkoleikkejä. Tuo ennätys tuli jossain kisassa, missä oli paljon urheilijoita ja järjestettiin kotikunnassani, jotkut piirikunnalliset lasten mestaruuskisat. En ollut eräni viimeinen, mutta jatkoon en päässyt.
Olen melko varma, että vain Suomessa lasketaan jotain jonninjoutavia pistesijoja.
Vierailija kirjoitti:
No mä en päässyt edes aidoista yli. Kokeilin lapsena monenlaista yleisurheilua. Parhaillaan juoksin 100 metriä 15 sekuntiin, taisi olla joku sadasosa yli, joten en jaksa arvostella, olisinko ollut jotain 12-vuotias. Tosin ei mitään valmennusta tai säännönmukaista treenaamista, kylmiltään kokeilua vain toki lenkillä kävin ja paljon ulkoleikkejä. Tuo ennätys tuli jossain kisassa, missä oli paljon urheilijoita ja järjestettiin kotikunnassani, jotkut piirikunnalliset lasten mestaruuskisat. En ollut eräni viimeinen, mutta jatkoon en päässyt.
Naisten aitajuoksun aitojen korkeus taitaa olla noin 80 cm. Siitä pääsee yli pikkulapsikin.
Katsooko arvon AP oikeudekseen arvostella niitä jotka tekee ja on jotain?
Se ei taida kuitenkaan olla kansainvälinen arvokisalaji, josta haastatteluja tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä en päässyt edes aidoista yli. Kokeilin lapsena monenlaista yleisurheilua. Parhaillaan juoksin 100 metriä 15 sekuntiin, taisi olla joku sadasosa yli, joten en jaksa arvostella, olisinko ollut jotain 12-vuotias. Tosin ei mitään valmennusta tai säännönmukaista treenaamista, kylmiltään kokeilua vain toki lenkillä kävin ja paljon ulkoleikkejä. Tuo ennätys tuli jossain kisassa, missä oli paljon urheilijoita ja järjestettiin kotikunnassani, jotkut piirikunnalliset lasten mestaruuskisat. En ollut eräni viimeinen, mutta jatkoon en päässyt.
Naisten aitajuoksun aitojen korkeus taitaa olla noin 80 cm. Siitä pääsee yli pikkulapsikin.
Sitten vain menet yrittämään, kun vieressä on 7 muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä en päässyt edes aidoista yli. Kokeilin lapsena monenlaista yleisurheilua. Parhaillaan juoksin 100 metriä 15 sekuntiin, taisi olla joku sadasosa yli, joten en jaksa arvostella, olisinko ollut jotain 12-vuotias. Tosin ei mitään valmennusta tai säännönmukaista treenaamista, kylmiltään kokeilua vain toki lenkillä kävin ja paljon ulkoleikkejä. Tuo ennätys tuli jossain kisassa, missä oli paljon urheilijoita ja järjestettiin kotikunnassani, jotkut piirikunnalliset lasten mestaruuskisat. En ollut eräni viimeinen, mutta jatkoon en päässyt.
Naisten aitajuoksun aitojen korkeus taitaa olla noin 80 cm. Siitä pääsee yli pikkulapsikin.
No kiipeämällä varmaan, mutta en päässyt "kovavauhtisessa" juoksussa. Olin kyllä pienikokoinen ja aina sen ikäkauteni pienin. Kyllä siihen tarvitsee valmennusta, että saa ne askelvälit järkeväksi ja ponnistusvoimaa pitää olla jaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun urheilija yrittää parastaan mutta isoissa kisoissa pettyy kun ei sitä saakaan aikaiseksi, voi hän hyvin näyttää tunteensa. Mitä ihmeen pahaa siinä on? Ja ihan turha jauhaa jostain iänikuisesta Rädystä. Urheili aikanaan ja heitti hienosti muutaman kerran, mutta eipä juuri muuten roolimalliksi ole.
Ja kun puhutaan suomalaisesta huippu-urheilusta, niin puhutaan ihmisistä, jotka kuitenkin suurin osa tekevät sitä "kakkosduuninaan" ja harva pystyy tekemään pelkästään harjoittelua vaan siinä sivussa sitten opiskellaan/käydään töissä ja joku pikku apuraha mahdollistaa sitten leirityksen/valmennuksen muualla. Meillä aika harvat ovat ammattiurheijoita, jos ei nyt noita lätkä- tai potkupallojätkiä oteta huomioon ja muutamaa hiihtäjää tms. Joku vaikka vuoden pelkästään urheiluun keskittymisen mahdollistava apuraha ei juuri auta jos jossain muualla panostetaan paljonkin.
Mutta joo, eihän suurimmalla osalla meidän urheilijoista ole mahdollisuutta kuin pistesijoille edes onnistuessaan yli odotusten joten miksi tuhlata rahaa ja lähettää kisoihin on sitten erillinen kysymys.
Jos aitajuoksu on niin helppoa niin siitä vain kokeilemaan kaikki! Naiset 10 aitaa(83.8cm) ja 100 metriä, aika alle 12.50 niin et ole harrastelija. Miehet 10 aitaa(106.7cm) ja 110 metriä, aika alle 13.20 niin et ole harrastelija. Ilmoittakaa, jos pääsitte maaliin alle 20 sekunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aitajuoksu on niin helppoa niin siitä vain kokeilemaan kaikki! Naiset 10 aitaa(83.8cm) ja 100 metriä, aika alle 12.50 niin et ole harrastelija. Miehet 10 aitaa(106.7cm) ja 110 metriä, aika alle 13.20 niin et ole harrastelija. Ilmoittakaa, jos pääsitte maaliin alle 20 sekunnissa.
Me ei tehdäkään sitä työksemme emmekä saa valtion apurahoja. Vertauksesi ontuu yhtä pahasti kuin suomalaisurheilijoiden tulokset.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka Reettaa symppaankin niin kyllähän tässä nähdään ero suomalaisten ja muiden välillä. Toiset lähtevät itseluottamusta puhkuen kisoihin menestymään ja tekemään ennätyksiä, kun suomalaiset lähtevät pelonsekaisesti välttämään epäonnistumista ja silloin tuloksena on usein itkua ja selityksiä.
Suomessa on ollut kymmeniä vuosia vakiotavoite päästä kisoihin mukaan, ei kisoissa pärjääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No menihän ne kisat vähän poskelleen, mutta ei sen väliä, sillä Kalevan kisat on vielä tulossa ja sieltä tulee Suomeen kultaa!
Vierailija kirjoitti:
Ja Reetta - nykyään tulee kisoja lähes joka vuosi. Ennen urheilussa olikin paljon enemmän dramatiikkaa ja tunteita, kun kisoja oli harvoin ja kaikki panosti täysillä arvokisoihin. Silloin oli itkijöitä niin onnesta kuin surusta, unohtumattomia kommentteja ja unohtumattomia persoonia. Urheilu on yksi esimerkki siitä, että kun ahneuksissaan järjestetään kisoja vähän väliä, niin inflaatiohan siitä tulee. Ja se että on juhlaa koko ajan, aiheuttaa se, ettei mikään sitten tunnu miltään. Jää kokematta se voimakkaiden tunteiden kirjo. Odottaminen, jännittäminen... Ei, ei, ei - nyt pitää saada heti ja kaiken aikaa. Ja sitten kaikki on vain blääääh, blaaah.
Samalla MM-, EM- ja olympiasysteemillä on menty ainakin 30 vuotta. Mihin pohjaat väitteesi siitä, että arvokisoja olisi nykyään useammin kuin ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persureppanat uliśee tyttöjen palstalla kun eivät uskalla näyttää tunteitaan.
Silloin itketään kun lapsi kuolee. Ei silloin kun hävitään jollekin juoksukilpailuissa.
Toiset eivät ole tunteettomia, kuten sinä.
Se itku on ihan turhaa, samoin kuin se utopia, että juoksee maailman kärjessä. Jos katsoo näitä, jotka sijoittuvat josiussa, on habituksessa ero kuin yöllä ja päivällä. Suomalaiset urheilijat ovat tasapaksuja maksamakkarapötkylöitä näihin oikeasti menestyviin verrattuna. Ainakin se on osittain asia, jolle ei edes voi mitään. Raskasrakenteisuus, lyhyet raajat ja pitkä selkä. Lihasköyhyys. Rakennetyyppi ratkaisee hyvinkin pitkälle, valitettavasti. Se on vähän sama, kun laittaisi suomenhevosen lämminverilähtöön. Kyllähän se sieltä joskus maaliin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla iloinen ja tyytyväinen?
No ei ainakaan pitäisi olla yhtään yllättynyt omasta tulostasosta.
En missään tapauksessa nimittele lihavaksi mutta minusta hän näytti olevan jotenkin oudon turvoksissa.
Liekö se helle tuolla kerännyt kroppaan nestettä.
Mutta eihän hän olisi sillä omalla normitasollaankaan olisi jatkoon päässyt ja olisiko se edes sijoitusta muuttanut omassa erässään, vaikka olisi juossut just ja just sen 13 sekunnin alle?
Että sellasta tunteiden näyttämisen sheimausta taas. On se kumma, että urheilussa ei tueta vain niitä kaikkein parhaita. Tulisi halvemmaksikin, jos vaikka arvalla valitsisivat kerran vuodessa jokaiselle lajille yhden parhaan, ja sitten he kävisivät yksinään kilpailemassa, ja voittaisivat!
Vaikka Reetta olisi juossut oman ennätyksensä, niin se nyt olisi ollut ihan se ja sama, loppukilpailuun sillä ei olisi menty. Reetan ennätys 12,78 ja kauden paras 12,88. Loppukilpailuun pääsi ajalla 12,50. Se nyt on suomalaisille ihan se ja sama että onko siellä kisoissa kuudes vai sijalla 23. Turhaa itkemistä
Aitajuoksu on herkkä laji. Hieman toista kuin mölkky.
Kannattaa kokeilla, molempia.