Lue keskustelun säännöt.
Jonain päivänä sinäkin menetät rakkaimpasi...
21.10.2006 |
Kuulostaako pahalta?
Aloin tässä pohtimaan sitä että miten " ohut lanka" meitä pitää hengissä. Minä päivänä tahansa voimme joutua kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Taikka terveys voi pettää :( Sinäkin olet varmasti kuullut kuinka jonkun puoliso on kuollut nuorena taikka lapselle on käynyt jotain ikävää?! Ehkä sinä olet kokenut jotain kamalaa?
Miksi esim. tuhlata elämäänsä riitelyyn puolisonsa kanssa? Taikka saamattomuuteen, aina vaan siirtää asioiden tekemistä eteenpäin? Miksi pitäisi tehdä töitä hullunlailla vain saadakseen ostettua taas jotain " tarpeellista" kotiin? Ehkä vähän hölmöjä kysymyksiä?
Itse olen sanonut aivan liian kamalia miehelleni kun olemme riidelleet jostain aivan typerästä. Osaan olla tosi ilkeä ja kylmä ihminen jos sille päälle satun :( Entä jos mieheni ei joku päivä tulekkaan kotiin? En voisi enää koskaan sanoa hänelle että en ollut tosissani, että rakastan häntä niin paljon että tekee kipeää. Miksi yhteistä aikaa ei voisi käyttää järkevämmin ja olla enemmän yhdessä? Entä lapset? Valitanko aivan liian herkästi heille pienistä asioista, voisinko olla parempi äiti heille? Voisinko osoittaa rakkauttani näkyvämmin heille? Entä ystävät? Olenko kertonut heille ääneen sen kuinka paljon heistä välitän, kuinka tärkeitä he ovat minulle? Entä elämä jota elän päivästä toiseen. Voisinko muuttaa jotain, tehdä järkevämpiä ratkaisuja, uskaltaa tehdä jotain josta olen usein haaveillut?
Ihmisten pitäisi pysähtyä useammin miettimään että mitä he oikeasti haluavat ja mikä heidän elämässään on tärkeintä! Jonain päivänä on myöhäistä tehdä enää mitään jos toista ihmistä ei enää ole ;(
Kommentit (3)
noudattaa äitini ohjetta, etten antaisi auringon laskea vihan ylle enkä koskaan, koskaan lähde kotoa tai päästä toista lähtemään riidoissa. Tiedän tapauksen, jossa toinen osapuoli ajoi kuolonkolarin riidan jälkeen. Ihan hirveää!
Sopuisaa illanjatkoa kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä joskus aikaisemminkin miettinyt elämän rajallisuutta mutta nyt nämä asiat pyörii enemmän mielessä. Ehkä siksi kun kuulin mitä kaukaiselle tutulle oli käynyt. Ehkä siksi kun läheisellä ihmisellä todettiin syöpä...
mä olen joutunut noi asia käsitteeleen jo monta kertaa elämässäni ja kyllä ne vaikuttaa mun joka päiväiseen käyttäytymiseen ja miehen kans. Ei koskaan riidellä niin että toinen on lähössä johonkin koska tiedetään että ne voi olla viimeiset sanat. Helpottaahan toi paljon asiaa kun pystyy esim lähimille ystävilleen sanoon kuinka tärkeitä he ovat...