Lue keskustelun säännöt.
Ketä kaikkia katsotte kuuluvan sukuunne?
23.07.2022 |
Sain kuulla isäni veljen kuolleen ja minutkin perheineni kutsuttiin hautajaisiin. Jotenkin vierastuttaa. En koe isäni veljeä mitenkään sukulaisekseni.
Koen suvukseni vanhempani, mieheni ja lapsemme ja lastenlapsemme. Siinä on sukua jo ihan tarpeeksi.
Setiä, tätejä, enoja, serkkuja tai pikkuserkkuja en edes noteeraa. Jotenkin maalaismaista ja weeteejunttia tuo ylenmääräinen sukurakkaus.
Kommentit (23)
He, jotka ovat rakkaita. Vaikka suvun ulkopuolelta. Nykypolvet itsekkäitä ja narskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milleniaalin aloitus selkeästi.
He on kasvaneet nenä kiinni laitteissa ja sukuyhteyksiä ei ole ollut, kun on naitu joku narsisti sukuun, joka on katkaissut muut yhteydet puolisoltaankin. Näitä on nähty ja ei tule ikävä.
Onneksi ap tulee kokemaan karman lait ja nopeastikin elämässään.
Isovanhemmat, lapset, lastenlapset. Sedät, tädit, serkut. Sisarukset tietty, myös heidän puolisot ja lapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kuten isovanhemmat kuoleet, suurin osa sisaruksitani.Jäljelle jää 2 aikuista lasta ja heidän jälkeläiset.
Minulla ei ole muita sukulaisia kuin kaksi veljeä, joista toinen on juoppo. Se riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verisukulaiset on sukulaisiani jotka on omaa sukulinjaani. Biologisesti sukuani.
Olisiko tämä vieroksuttu setä muuttunut rakkaaksi sukulaiseksi jos hän olisi jättänyt ap:lle perinnön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkut, veljet ja eno, lapset ja puoliso. Puolison sisarukset kuuluu puolison sukuun.
Sukua/perhettä ei voi valita, mutta seuransa onneksi voi. 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen enojen ja tätien hautajaisissa käynyt. Olen tavannut heitä lapsena kun on ollut jonkun serkun rippijuhlat tai lakkiaiset. Ja äidin sisaruksilla oli tapana myös pitää 50- ja 60-vuotissynttäreitä. Sitten on ollut serkkujen häitä, joissa myös enot ja tädit ovat olleet läsnä.
Nyt ollaan sukujuhlissa edetty siihen vaiheeseen, että on näitä enojen ja tätien hautajaisia. Kaikki heistä, jotka olivat elossa, tulivat kyllä äitini hautajaisiin, osa Ruotsista asti. Ja itsekin kävin Ruotsissa asuvan enoni hautajaisissa, vaikka olin tainnut tavata hänet kerran 70-luvulla ja toiseen kertaan äitini hautajaisissa. Se on ihan kunnia-asia, että mennään saattamaan vainaja viimeiselle matkalle, vaikka siitä tulisi pidempikin reissu.
Näin vanhemmiten olen alkanut jopa arvostaa näitä hautajaisia. Ne on nykyisin ainoita tilaisuuksia tavata niitä kauempana asuvia serkkuja, joita ei muuten tule tavattua. Minusta on myös ollut mukava kuunnella äidin sisarusten tarinoita heidän nuoruudestaan. Olen myös ottanut tavaksi käydä katsomassa vainajaa ennen siunaustilaisuutta. Siinä arkun äärellä on hyvä pysähtyä näiden enojen ja tätien kanssa miettimään, kuinka nopeasti se elämä lopulta menee ohi.
Hautajaiset on arvokas tilaisuus. Siinä pysähdytään sen äärelle, että yhden ihmisen elämä on päättynyt ja hän on poistunut meidän elävien joukosta. Jokaiselle se on tilaisuus miettiä, mitä ajattelee elämästä ja kuolemasta. Hautajaisiin ei liity samanlaista epävarmuutta kuin häihin, joissa arvuutellaan, mahtaako tämä pari pysyä yhdessä. Hautajaiset pidetään vain kerran, häistä ei voi koskaan tietää, tulevatko toiset tai kolmannetkin.
Millenaalejen mukaan serkku ei ole sukua, mutta veljen kissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ehkä sukulaisten iästä, mutta itse miellän sukulaisina tavallaan... vaikea selittää, vähän kuin piirtäisi sukupuun ja kaikki haarat, jotka lähtevät vanhimmasta suht läheisesti tuntemastasi sukulaisesta nuorempaan, miellän suvukseni. Ja ehkä sen vanhimman läheisesti tuntemani sukulaisen siskot ja veljetkin voisin etäisesti mieltää sukulaisikseni ehkä perheineenkin jos olisin heitä koskaan tavannut, mutten ole, siis mummojen ja tämmöisten sisaruksia tai heidän perheitään. Jos olisin tavannut niin pitäisin sukulaisinani. Eli siis sukupuussa ne vanhimmat henkilöt, joiden kanssa on ollut tekemisissä sukulointimielessä ja heistä kaikki oksat nuorempaan suuntaan. Ja koska äidin puolen isovanhempani olivat kuolleet ennen syntymääni, luen suvukseni toki äitini sisaret ja heistä oksat nuorempaan eli serkkuni. Jos en ole ollut serkun kanssa ollenkaan tekemisissä koskaan niin en heidän lapsiaan oikein miellä sukulaisiksi vaikka lapsemme ovatkin pikkuserkkuja keskenään. Ehkä just ja just kaukaisiksi sukulaisiksi miellän ne.
Vierailija kirjoitti:
Milleniaalin aloitus selkeästi.
He on kasvaneet nenä kiinni laitteissa ja sukuyhteyksiä ei ole ollut, kun on naitu joku narsisti sukuun, joka on katkaissut muut yhteydet puolisoltaankin. Näitä on nähty ja ei tule ikävä.
Milleniaalilla tuskin on vielä lapsenlapsia kuten aloittajalla.
Jos veljeni lapset eivät haluaisi osallistua hautajaisiini, en pahastuisi. Sitä kännyköihinsä kiintynyttä hiphop- ja omg-lol-bimboporukkaa en haluaisi pilaamaan arvokasta siunaustilaisuuttani.
Kyllähän nyt setä kuuluu lähisukuun, vaikka ap joko provo tai milleniaali
Vierailija kirjoitti:
Naapuri ei kuulu sukuun, mutta isän veli kuuluu.
Mun naapuri kuuluu sukuun koska on veljeni. Myös toinen naapurini kuuluu sukuuni koska on pikkuserkkuni
Vierailija kirjoitti:
Jos veljeni lapset eivät haluaisi osallistua hautajaisiini, en pahastuisi. Sitä kännyköihinsä kiintynyttä hiphop- ja omg-lol-bimboporukkaa en haluaisi pilaamaan arvokasta siunaustilaisuuttani.
Tuossahan tulikin vastaus AP:lle
Naapuri ei kuulu sukuun, mutta isän veli kuuluu.