Paljonko voisit antaa anteeksi ulkonäön suheen, jos muut ominaisuudet olisivat huippuluokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä osaa vastata, koska en koskaan ole mielessäni antanut numeroarvosanoja tapaamieni miesten ulkonäöstä.

Ulkonäön suhteen voi tehdä myönnytyksiä, riippuen myönnytyksestä. Esim kalju mies voi olla ihan hyvännäköinen, vaikka enemmän tykkään tuuheasta tukasta. Mutta esim. hampaat taas on asia, missä en tee kompromissia, ne pitää olla siistit/pestyt.

Minulle taas merkitsee, että ihmisen lähellä on hyvä olla. Hyvä energia. En ole ikinä katsonut esim. hampaita tai pieniä yksityiskohtia.

Yleensä kyllä hyvinvoivilla ihmisillä on hyvä energia.

No tottakai itsekin mietin ekana onko jonkun kanssa hyvä olla. Mutta tässä ketjussa puhuttiin nyt pinnallisista asioista. On toki ihmisiä, kuten sinä, joille ei merkkaa vaikka toisella hampaat mätänisi suussa. Minulle merkkaa. Sellaisen kanssa voin olla kenties ystävä, mutta koska suutelu suhteessa on minulle äärimmäisen tärkeää, en koskaan käytännössä ole tuntenut seksuaalista vetoa miehiin joilla on huonosti hoidetut hampaat.

No ei. Tietysti noi molemmat, hyvä energia ja siisti ulkomuoto. Sellainen kivannäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti harvinaisuus mutta mua kiinnostaa vain luonne, ihminen henkilönä. Olen ihastunut vaikka minkä näköisiin rölleihin koska ovat olleet mukavia, fiksuja, asiallisia ja kunnollisia.

Et harvinaisuus, vaan normaali. Siinä mielessä hieman poikkeava, että ylipäätään päädyit tällaiseen tasoteoriahullun ketjuun kommentoimaan. Yleensä normaalit eivät päädy. 

Normaalisti geenit ohjaavat parinvalintaa ja parin ja täten jälkikasvun geenit arvioidaan alitajuisesti kumppanin ulkonäön perusteella. Epänormaalia on ohittaa geneettiset valinnat täysin.

Etkö oikeasti tiennyt, että geenit vaikuttavat huomattavasti olennaisempiinkin asioihin kuin ulkonäköön (joka muuttuu jokaisella meistä iän myötä)? 

Se että on kiva ja huumorintajuinen tyyppi nyt ei ole missään geeneissä. Mikään ei takaa että lapsista tulisi myös kivoja ja huumorintajuisia.

Ei niin. Mutta moni muu ulkonäköön liittymätön asia on. Luonnekin aika pitkälti periytyy. Niin: Eikä se, että miehesi on laatikkoleukainen lentäjä-kirurgi, tarkoita, että lapsistasi sellaisia tulisi. Voivat yhtä hyvin periä ulkonäkönsä sinulta. 

Väärin. Huumorintajuisuus liittyy korkeampaan älykkyysosamäärään, tästä asiasta ollaan psykologien piirissa yhtä mieltä. Mitä parempi huumorintaju, sitä korkeampi IQ. Ja IQ on aika geneettinen asia. 

Miten niin väärin? Minähän nimenomaan sanoin, että geeneistä tulee paljon muutakin kuin ulkonäköön liittyviä asioista. Eikö ÄOsi riitä edes alkeelliseen lukutaitoon?

Juu, huumorintajuisuus on yksi ihmisen geneettisimmistä asioista, ja se korreloi erittäin voimakkaasti positiivisesti IQ:n kanssa. Huumorintajuiset miehet ovat haluttuja naisten parissa - tarkoitan tässä huumorintajulla nimenomaan itseironiaa, joka on kognitiivisesti erittäin haastava laji, ja joka toimii aina naisten kanssa. Ongelma käytännössä on vain se, että nämä miehet ovat pettäjätyyppiä lähes aina. 

Ihmisillä on erilainen käsitys rumasta.lihavuus ei ole kaunista,mutta lihavalla voi olla nätit kasvot.hoikkuus ei tee kenestäkään kaunista,mutta näyttää paremmalta.suomalaisella on perunanenä,lyhyet paksut jalat,pienet silmät potkupallo naama ja ohuet hiukset.kadut ovat täynnä tälläisia.huvittavinta on se,että heidän laisensa haukkuvat sofia belorfia.hän on hyvännäköinen.normaali ihminen keskittyy ulkona liikenteen seuraamiseen,eikä vahdi ja kommentoi tuntemattomien ulkonäköä.sinun kannattaa liikkua omalla autolla,ei tarvitse tuijotella kanssa matkustajia.

No jonkun verran, jos olisi tarpeeksi fyffeä.

Aikoinaan yksi mies tuli iskemään baarissa. Muistan vielä että ensimmäinen ajatus oli että ei kyllä ole yhtään minun tyylinen mies ja ulkonäkö ei miellyttänyt silmään. Annoin pakit hänelle. Seuraavana päivänä törmättiin sattumalta ja hän jatkoi juttua ja jollain tavalla sai mielenkiintoni heräämään. Nyt vuosia myöhemmin rakastan hänen jokaista kasvon piirrettään ja pidän häntä komeimpana miehenä jonka tiedän. Joten kyllä se tunne toista ihmistä kohtaan määrittelee tuossakin asiassa.

Jos ei viehätä niin sitten ei viehätä. Olen tavannut hyvin mukavia henkilöitä joiden kanssa olisi ollut paljon yhteistäkin, mutta jostakin syystä en tuntenut minkäänlaista vetoa. Ja toisaalta, esim yksi olisi teoriassa ollut paperilla ihan nounou ulkoisilta piirteiltään, mutta kun olin monta viikkoa töissä kuullut hänen puhettaan (fiksu, ystävällinen, hauska), niin hän muuttui viehättäväksi.

Tarinan opetus... Tietoinen "kompensointi" on turhaa, toinen viehättyy teistä tai sitten ei. En voi luvata, että tykkään sinusta sillain jos olet kiva. Vakka löytää kantensa.

Muistan erään opiskelukaverimiehen, joka oli kalju ja rillipäinen, mutta kun häneen sittemmin paremmin tutustuin, niin oikeastaan hän olikin aika vetävä! Minuun teki vaikutuksen hänen kohtelias herrasmiesmäisyytensä ja kiinnostavat jutut. Olisin voinut seurustella hänen kanssaan vakavamminkin.

Oma mies oli tavattaessa minusta ulkoisesti todella hyvännäköinen. Luonne ja jututkin sopi niin hyvin minuun! Ainoa virhe hänessä oli hieman vinot hampaat, muttei se yhtään häirinnyt. Kun toinen ihan oikeasti kolahtaa, niin pikkuvirheitä katsoo läpi sormien. Enhän minäkään ole täydellinen.