Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja tiuskimisen lopettamiseen?
23.07.2022 |
Alan usein tiuskimaan ja komentelemaan miestä ja lapsia väsyneenä ja stressaantuneena. Eniten ärsyttävät muiden jättämät sotkut, vaikka muruset pöydällä ja hujan hajan eteisessä olevat kengät, jotka on jätetty niin ettei ovesta meinaa päästä sisälle. Lapsia on pienestä saakka opetettu siivoamaan omat jälkensä ja laittamaan tavarat paikoilleen, mutta ei vain millään tunnu menevän perille. Yritän muistaa sanoa nätisti, mutta usein ei enää jaksa kun samasta asiasta joutuu sanomaan miljoonannen kerran. Mies ei edes ole erityisen sotkeva ja osallistuu aika lailla tasapuolisesti kotitöihin, mutta väsyneenä ja kiukkuisena hänkin saa osansa.
Sotku stressaa eniten varmaan siksi, että minun on todella vaikea rentoutua epäsiistissä kodissa ja epäjärjestys tuntuu tekemättömältä työltä. Sotkun lisäksi tekemättömät asiat stressaavat, eli lapsia joutuu aina muistuttelemaan läksyistä vaikka kuinka monta kertaa ja silti jotain jää myöhään iltaan jne. Sekin tuntuu todella kuormittavalta. Olen itse järjestelmällinen ja teen pakolliset hommat ensin pois alta, joten stressaa kun omalla vapaa-ajallani joudun vielä huolehtimaan muiden tekemättömistä töistä.
Teen vaativaa työtä ja pitkiä päiviä, joten työpäivän jälkeisen ajan haluaisin käyttää palautumiseen ja rentoon yhdessäoloon. Kun se ei toteudu, alkaa ärsyttää ja turhauttaa, ja sitten taas tiuskin. En kuitenkaan koe työtä kuormittavana, vaan nimenomaan sen työpäivän jälkeisen arjen pyörittämisen. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta laskemalla omia odotuksia siisteystasosta ja hankkimalla robotti-imurin. Ruoat suunnittelen etukäteen niin, että ne on mahdollisimman helppo ja nopea tehdä. Yritän pitää arjen muutenkin mahdollisimman yksinkertaisena enkä esim. osallistu mihinkään ylimääräisiin vanhempainyhdistyksiin ym., mutta jossain välissä kuormitusta tulee aina liikaa ja sitten hermostun.
Miehestä ei irtoa nykyistä enempää apua. Hän on vuosia häilynyt työuupumuksen partaalla, ja vaikka hänellä on nykyään kevyempi työ, ei hänelläkään riitä ylimääräisiä paukkuja mihinkään.
Mikä tähän auttaisi? Haluaisin kovasti olla kiva ja rento äiti, mutta nyt olen jotain ihan muuta :(
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Käytte molemmat töissä niin olisiko teillä varaa siivouspalveluun?
Olemme miettineet tätäkin ja siivooja on käynyt muutaman kerran joskus aiemmin. Siivooja tekee kuitenkin vain perussiivouksen eikä laita lasten levällään olevia tavaroita paikalleen, joten emme kokeneet että siitä olisi ollut varsinaista hyötyä itse ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, miksi se epäjärjestys stressaa? Kuoleeko joku siihen että tavarat ei ole paikoillaan?
Mieti ennen kuin sanot mitään, vedä henkeä ja sano asiasi nätisti, ei tiuskien. Sillä saa paremmat tuloksetkin, esim. lapset monesti vastustaa enemmän jos sanoo ilkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi se epäjärjestys stressaa? Kuoleeko joku siihen että tavarat ei ole paikoillaan?
Näen epäjärjestyksessä hirveän määrän tekemätöntä työtä, joka ennemmin tai myöhemmin kastuu minun niskaani. Ei siis oikein onnistu työpäivän jälkeinen rentoutuminen, jos kotona on kamala kaaos.
Ap
Tohon ei oo muuta lääkettä kun muuttaa omaa asennetta. Tää neuvo vituttaa ja sen toteuttaminen vituttaa alkuun mutta kyllä se siitä tasaantuu. Kuulostat suorittajalta. Nyt on aika myöntää ettet arjessa jaksa toimia omien standardiesi mukaisesti joten niitä täytyy laskea. Vaan siten teidän elämä rauhoittuu. Ja myöhemmin ymmärrät että sohvalla voi katsoa perheenä leffaa vaikka kengät olis hujanhajan ja pöydällä murusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tismalleen sama tilanne, enkä valitettavasti osaa auttaa. Olen yrittänyt hengittää syvään ennen kuin menetän hermoni ja hetken aikaa se auttaakin. Kuitenkin pikkuhiljaa lipsun takaisin samalle tasolle ja tiuskiminen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi se epäjärjestys stressaa? Kuoleeko joku siihen että tavarat ei ole paikoillaan?
Näen epäjärjestyksessä hirveän määrän tekemätöntä työtä, joka ennemmin tai myöhemmin kastuu minun niskaani. Ei siis oikein onnistu työpäivän jälkeinen rentoutuminen, jos kotona on kamala kaaos.
Ap
No eipä se kaadu kun et sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ennen kuin sanot mitään, vedä henkeä ja sano asiasi nätisti, ei tiuskien. Sillä saa paremmat tuloksetkin, esim. lapset monesti vastustaa enemmän jos sanoo ilkeästi.
Tämä on ihan totta. Kun vain aina muistaisi hengittelyä ensin, hermostuessa ei vain aina muista :(
Ap
Eli - sua väsyttää ja stressaa. Ja siksi tiuskit. Mikä väsyttää ja stressaa? Arjen pyörityskö? Hoitaminen ja huolehtiminen?
Teet sen minkä pystyt. Ei yhtään enempää. Lapsien tehtävä on hoitaa omat asiansa koulunkäyntiä myöten. Vastuuta heitä siihen. Jos jo koululaisia ovat, niin kotihommat kuuluvat heillekin omaa vaatehuoltoa myöten. Läksyistä mainitset vain pari kertaa ja jos vastauksena on että joojoo tai tehtyinä, niin oman osuutesi olet tehnyt. Jos tulee muistutuksia, niin siinä on suora seuraus lapselle itselleen tekemättömyydestään. Eihän he muutoin mitään opi, jos itse huolehdit kaikesta. Se, minkä he oppivat on, että äiti on ihme kone joka tekee kaiken ja sitten tiuskii.
Sulle riittää työpäivän jälkeen se, että otat ensin hiukan omaa aikaa vaikka kahvikupin ääressä ja huokaiset. Ennen kuin kyselet mitä kuuluu, oliko kiva päivä jne. Pyydät ruuanlaittoon apulaista, sopikaa vaikka kiertävä systeemi, että jokainen saa olla apukokkina. Ja vietätte loppupäivän, miten voimavaroiltanne jaksatte. Riittää, että suoriutumista on työelämässä. Kotona ei tarvitse.
Tiedän, ei ole helppoa. Mutta - kuka huolehtii sinusta, jaksamisestasi, olostasi, jos et sitä itse tee? Ei sinun elämäsi kaadu arjen epäjärjestykseen, se vain kuuluu tähän hetkeen ja niihin trendikkäisiin ruuhkavuosiin. Myöhemmin ehdit oikeasti jynssäämään paikkoja.
Päivä ja hetki kerrallaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohon ei oo muuta lääkettä kun muuttaa omaa asennetta. Tää neuvo vituttaa ja sen toteuttaminen vituttaa alkuun mutta kyllä se siitä tasaantuu. Kuulostat suorittajalta. Nyt on aika myöntää ettet arjessa jaksa toimia omien standardiesi mukaisesti joten niitä täytyy laskea. Vaan siten teidän elämä rauhoittuu. Ja myöhemmin ymmärrät että sohvalla voi katsoa perheenä leffaa vaikka kengät olis hujanhajan ja pöydällä murusia.
On laskettava rimaa.
Oikeasti.
Terv. Entinen takakireä suorittaja, nykyisin onnellinen leppoistaja.
En tiedä lääkettä, mutta sen tiedän että ensin ap:n seuraa alkaa muu perhe vältellä ja lopulta mies vaihtaa maisemaa.
Ei kukaan halua tuhlata ainoaa elämäänsä aggressiivisen ja ilkeällä sävyllä joka viikko räksyttävän negailijan vaikutuspiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohon ei oo muuta lääkettä kun muuttaa omaa asennetta. Tää neuvo vituttaa ja sen toteuttaminen vituttaa alkuun mutta kyllä se siitä tasaantuu. Kuulostat suorittajalta. Nyt on aika myöntää ettet arjessa jaksa toimia omien standardiesi mukaisesti joten niitä täytyy laskea. Vaan siten teidän elämä rauhoittuu. Ja myöhemmin ymmärrät että sohvalla voi katsoa perheenä leffaa vaikka kengät olis hujanhajan ja pöydällä murusia.
Olen tosiaan pahemman luokan suorittaja ja toipuva perfektionisti. Lisäksi olen joskus miettinyt onko minulla add tai jotain muuta poikkeavaa aivoissa, koska sotkun aiheuttaman visuaalisen ärsytyksen takia on todella vaikeaa keskittyä mihinkään.
Ap
Ette taida miehesi kanssa useinkaan olla silleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette tilaa sitten ns. taloudenhoitopalvelua? Joku tulee iltapäivällä raivaamaan lasten romut, siivoaa ja tekee ruoan valmiiksi? Varmasti löytyy tällainen ihminen ja saatte kotitalousvähennyksenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon ei oo muuta lääkettä kun muuttaa omaa asennetta. Tää neuvo vituttaa ja sen toteuttaminen vituttaa alkuun mutta kyllä se siitä tasaantuu. Kuulostat suorittajalta. Nyt on aika myöntää ettet arjessa jaksa toimia omien standardiesi mukaisesti joten niitä täytyy laskea. Vaan siten teidän elämä rauhoittuu. Ja myöhemmin ymmärrät että sohvalla voi katsoa perheenä leffaa vaikka kengät olis hujanhajan ja pöydällä murusia.
On laskettava rimaa.
Oikeasti.
Terv. Entinen takakireä suorittaja, nykyisin onnellinen leppoistaja.
No ensinnäkin, aikoinaan sanoin että jos kengät on tukkeena tuulikaapissa kun tulen kotiin, niin seuraavan kerran niitä voi katsella ovatko joutuneet pihalle.
Leipää jos murustellaan, eikä jälkiä siivota, en osta leipää.
Huoneessa olevat hujanhajat siivoan jätesäkkiin jos eivät mene paikoilleen.
Toimii!
Pari kertaa kun laittaa sateen liottamat kengät jalkaansa...koskee myös isää!
Eteisessä on kenkähylly kenkiä vasrten, pikku tuulikaappieteiseen ei mahdu kokoa kanootti olevia kenkäpareja.
En ymmärrä miksi teet samaa kaavaa jos se ei toimi. Lapset tekee samanlailla koska saa sillä huomiota. Vaihtoehdot 1. Jätä koko homma sanomatta ja keksi niihin joku toimivampi ratkaisu niin ettei ole vahingossakaan mahdollista jättää tavaroita väärille paikoille. 2. Ilmoita että jos kengät on lattialla väärässä paikassa niin kaadat niihin vettä desilitran . Ongelma ratkee varmasti ihan parissa päivässä. Toki voit keksiä jotain parempaakin. Mutta ei tuota vesijuttuakaan tarvitse realisoida vaan sanoo että siivouksessa taisi lorahtaa hiukan vettä kenkään koska ne ei olleet oikealla paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi se epäjärjestys stressaa? Kuoleeko joku siihen että tavarat ei ole paikoillaan?
Näen epäjärjestyksessä hirveän määrän tekemätöntä työtä, joka ennemmin tai myöhemmin kastuu minun niskaani. Ei siis oikein onnistu työpäivän jälkeinen rentoutuminen, jos kotona on kamala kaaos.
Ap
Mene työpäivän jälkeen rentoutumaan johonkin muualle kuin kotiin. Toistan edellisen: ilmoita perheelle, että tulet kotiin sitten, kun siellä on vähintään riittävä järjestys. Tämä on hyvä tehdä perjantaina ilmoittaa se perheelle riittävän selväsanaisti - mutta tiuskimatta - että näin tulet toimimaan.
Motivoi lapset hoitamaan tavaransa paikoilleen viikkorahan avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon ei oo muuta lääkettä kun muuttaa omaa asennetta. Tää neuvo vituttaa ja sen toteuttaminen vituttaa alkuun mutta kyllä se siitä tasaantuu. Kuulostat suorittajalta. Nyt on aika myöntää ettet arjessa jaksa toimia omien standardiesi mukaisesti joten niitä täytyy laskea. Vaan siten teidän elämä rauhoittuu. Ja myöhemmin ymmärrät että sohvalla voi katsoa perheenä leffaa vaikka kengät olis hujanhajan ja pöydällä murusia.
On laskettava rimaa.
Oikeasti.
Terv. Entinen takakireä suorittaja, nykyisin onnellinen leppoistaja.No ensinnäkin, aikoinaan sanoin että jos kengät on tukkeena tuulikaapissa kun tulen kotiin, niin seuraavan kerran niitä voi katsella ovatko joutuneet pihalle.
Leipää jos murustellaan, eikä jälkiä siivota, en osta leipää.
Huoneessa olevat hujanhajat siivoan jätesäkkiin jos eivät mene paikoilleen.
Toimii!
Pari kertaa kun laittaa sateen liottamat kengät jalkaansa...koskee myös isää!
Eteisessä on kenkähylly kenkiä vasrten, pikku tuulikaappieteiseen ei mahdu kokoa kanootti olevia kenkäpareja.
Tämä on toimiva tapa. Meillä on mennyt varastoon monta laatikollista lasten leluja. Sieltä on sitten joskus haettu osa takaisin. Vaatteita on matkalla kierrätykseen monta säkillistä. Kenkiä on laatikossa, ja uusi lasti odottaa eteisessä.
Käytte molemmat töissä niin olisiko teillä varaa siivouspalveluun?