Lue keskustelun säännöt.
Kiellättekö kiukuttelun, jos lapsi alkaa kiukutella tyhjästä?
23.07.2022 |
Jos lapsi alkaa kiukuttelemaan tyhjästä eli vaikka siitä että haluaa istua mutta haluaa seistä ja kiukuttelee siitä, että ei voi seistä ja istua yhtäaikaa. Tai alkaa yhtäkkiä kiukuttelemaan iltapäivällä siitä, että muka unohti aamulla sanoa sanan kissa. Tai mitä tahansa selvästi keksittyä kiukun aihetta. Johon ei millään voi edes löytyä tyydyttävää ratkaisua. Niin kiellättekö kiukuttelun? Sanotteko tiukasti, että nyt ei saa alkaa kiukuttelemaan tai huutamaan? Tai lähdettekö vaikka vain pois huoneesta? Vai mitä teette? Alatteko lohduttamaan ja menette mukaan kiukkuun, että olisipa ollut mukava muistaa aamulla sanoa se kissa, ymmärrän, että harmittaa ihan hirveästi (jolloin ainakin omalla lapsella paha mieli ja kiukku vain yltyy)?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Tunnekasvatusta on hyvä painottaa siksi, että Suomi on maa jossa syistä johtuen tunteet on tukahdutettu ja se aiheuttaa mm alkoholismia pitkittyessään, sekä muuta ongelmaa. Tunteet on iso osa ihmisen elämää ja on tärkeää tiedostaa ja hyväksyä ne ja niistä täytyy puhua jotta ne normalisoituu. Nyt on se aika kun niistä saa puhua, mutta silti ei tarvii mennä ääripäästä toiseen ja just se maalaisjärki, kaikki ei oo sallittua vaikka esim kiukun tunteita ei tarvitse hävetä vaan ne kuuluu arkeen mutta silti pitää muistaa tapakasvatus, hyvät käytöstavat.
Ei tunteita ole Suomessa mitenkään tukahdutettu eikä myöskään ulkomailla hoeta mitään sanoitusta tai tunneilmaisua. Tunteet on syytä pitää normaalilla paikallaan elämässä eikä nostaa todellisia tai kuviteltuja tunteita mihinkään jalustalle niin kuin tunnekasvatuksessa tehdään.
Tunnekasvatus on pelkkä muoti-ideologia joka on muotoutunut aina vaan liberaalimman ja kurinpitokielteisemmän kasvatusilmapiirin tuloksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaako ap kiukuttelun kieltäminen tulosta? Lopettaako lapsi siis käskemällä kiukuttelun?
En ole sitä mieltä itse, että kiukuttelu pitäisi heti kieltää, jos se on selvästi tyhjästä aloitettu. Mieheni on sitä mieltä. Ap
Tuo on tosi yleistä nykyään, kun naiset ovat enimmäkseen punavihreitä ja miehet taas kansalliskonservatiiveja. Äiti sanoittaa ja ymmärtää, isä käskyttää ja kurittaa.
En hömpsyttele tiineenä koska en tahdo änkyröiviä snapsilapsia
Lapsi opettelee vielä suhteuttamaan asioita ja tunteita. Ei tiedä mitä asiat ovat maailmassa, kaikki uutta, jotkut asiat epäreiluja. Jos lapsi tuskailee siihen voi olla jokin syy. Lasta voi kuunnella ja sitten jutella, ei kieltää tai paheksua. Tai rauhoittaa, lohduttaa, auttaa, antaa olla. Vaikka aikuisesta tuntuu hullulta jos ei tajua mistä kyse. Voi olla joskus aikuiselle outo syy, miksi lapsi tuskastuu, itkee, pelkää tai turhautuu - vaikka lapsille looginen. Tai höpsö syy, jos ei tiedä istuuko vai seisooko. Tai jano, nälkä, väsymys, kuuma, kylmä, kirkas valo, jokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sanon että saa kiukutella ja kiukku menee ohi kun on kiukutellut tarpeeksi. Jos ollaan paikassa missä kiukuttelu häiritsee muita niin sitten poistutaan sivummalle. Olen kyllä sanonut että kaupassa ei saa kiukutella mutta kotona saa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi opettelee vielä suhteuttamaan asioita ja tunteita. Ei tiedä mitä asiat ovat maailmassa, kaikki uutta, jotkut asiat epäreiluja. Jos lapsi tuskailee siihen voi olla jokin syy. Lasta voi kuunnella ja sitten jutella, ei kieltää tai paheksua. Tai rauhoittaa, lohduttaa, auttaa, antaa olla. Vaikka aikuisesta tuntuu hullulta jos ei tajua mistä kyse. Voi olla joskus aikuiselle outo syy, miksi lapsi tuskastuu, itkee, pelkää tai turhautuu - vaikka lapsille looginen. Tai höpsö syy, jos ei tiedä istuuko vai seisooko. Tai jano, nälkä, väsymys, kuuma, kylmä, kirkas valo, jokin.
Ap kuitenkin kuvaa tilannetta, jossa lapsikaan ei tiedä eikä osaa sanoa mikä suututtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi opettelee vielä suhteuttamaan asioita ja tunteita. Ei tiedä mitä asiat ovat maailmassa, kaikki uutta, jotkut asiat epäreiluja. Jos lapsi tuskailee siihen voi olla jokin syy. Lasta voi kuunnella ja sitten jutella, ei kieltää tai paheksua. Tai rauhoittaa, lohduttaa, auttaa, antaa olla. Vaikka aikuisesta tuntuu hullulta jos ei tajua mistä kyse. Voi olla joskus aikuiselle outo syy, miksi lapsi tuskastuu, itkee, pelkää tai turhautuu - vaikka lapsille looginen. Tai höpsö syy, jos ei tiedä istuuko vai seisooko. Tai jano, nälkä, väsymys, kuuma, kylmä, kirkas valo, jokin.
Ap kuitenkin kuvaa tilannetta, jossa lapsikaan ei tiedä eikä osaa sanoa mikä suututtaa.
Ap
Anteeksi kirjoitin tuohon alle vahingossa Ap. En ole Ap.
Syy pitää selvittää miksi kiukuttelee. Saako tarpeeksi huomiota sinulta?
Aiheen vaihto, ignor tai kuuntelu, syystä riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä turhaan kiukuttelevalle lapselle ei saisi sanoa, että muille tulee paha mieli, kun hän kiukuttelee asiasta, jolle ei voi mitään? Tietysti saa, ja pitää!
Vanhempien tethtävä totisesti on kasvattaa lapsestaan yhteisöön sopeutuva hyvätapainen lapsi, joka ei raivoa itsekkäänä ja käyttäydy huonosti muita kohtaan. Eli vanhemmat voivat sanoittaa myös omia tunteitaan, niin lapsi oppii huomaamaan muutkin ihmiset ympärillään. Tuo tunnesanoitushömpötys kasvattaa itsekkäitä pikku egoisteja, jotka kävelevät muiden yli vaatien itselleen kaikenlaisi etuisuuksia. Opettajan näkökulmasta näitä tapauksia on nähty liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä turhaan kiukuttelevalle lapselle ei saisi sanoa, että muille tulee paha mieli, kun hän kiukuttelee asiasta, jolle ei voi mitään? Tietysti saa, ja pitää!
Vanhempien tethtävä totisesti on kasvattaa lapsestaan yhteisöön sopeutuva hyvätapainen lapsi, joka ei raivoa itsekkäänä ja käyttäydy huonosti muita kohtaan. Eli vanhemmat voivat sanoittaa myös omia tunteitaan, niin lapsi oppii huomaamaan muutkin ihmiset ympärillään. Tuo tunnesanoitushömpötys kasvattaa itsekkäitä pikku egoisteja, jotka kävelevät muiden yli vaatien itselleen kaikenlaisi etuisuuksia. Opettajan näkökulmasta näitä tapauksia on nähty liikaakin.
No kyllä minä ainakin yritän kasvattaa lapsesta muut huomioivan, vaikka sallin kiukuttelun kotona vapaasti. Kiellän jyrkästi, ja tarvittaessa estän fyysisesti, kaikenlaisen etuilun, ryysimisen, lelujen toisilta ottamisen yms käytöksen. Herkut ym jaetaan muillekin. Mutta ikävät tunteet saa varsinkin kotona ilmaista täysin vapaasti. Siitä pidän kiinni, koska itse koen että en saanut. Lapseni on 3 eli tosi pieni vielä. Miksi ihmeessä hän ei saisi ilmaista pahaa mieltä, olkoonkin ettei syy vanhemmista ole järkevä? Olen sanonut myös että jos oikein kiukuttaa niin saa löydä sohvatyynyyn mutta ikinä ei saa ketään toista lyödä vaikka kuinka kiukuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä turhaan kiukuttelevalle lapselle ei saisi sanoa, että muille tulee paha mieli, kun hän kiukuttelee asiasta, jolle ei voi mitään? Tietysti saa, ja pitää!
Vanhempien tethtävä totisesti on kasvattaa lapsestaan yhteisöön sopeutuva hyvätapainen lapsi, joka ei raivoa itsekkäänä ja käyttäydy huonosti muita kohtaan. Eli vanhemmat voivat sanoittaa myös omia tunteitaan, niin lapsi oppii huomaamaan muutkin ihmiset ympärillään. Tuo tunnesanoitushömpötys kasvattaa itsekkäitä pikku egoisteja, jotka kävelevät muiden yli vaatien itselleen kaikenlaisi etuisuuksia. Opettajan näkökulmasta näitä tapauksia on nähty liikaakin.
No kyllä minä ainakin yritän kasvattaa lapsesta muut huomioivan, vaikka sallin kiukuttelun kotona vapaasti. Kiellän jyrkästi, ja tarvittaessa estän fyysisesti, kaikenlaisen etuilun, ryysimisen, lelujen toisilta ottamisen yms käytöksen. Herkut ym jaetaan muillekin. Mutta ikävät tunteet saa varsinkin kotona ilmaista täysin vapaasti. Siitä pidän kiinni, koska itse koen että en saanut. Lapseni on 3 eli tosi pieni vielä. Miksi ihmeessä hän ei saisi ilmaista pahaa mieltä, olkoonkin ettei syy vanhemmista ole järkevä? Olen sanonut myös että jos oikein kiukuttaa niin saa löydä sohvatyynyyn mutta ikinä ei saa ketään toista lyödä vaikka kuinka kiukuttaisi.
Kyse on perustavanlaatuisesta suhtautumistapojen erosta. Nykyajan kasvattaja näkee vaikeiden tunteiden ilmaisuna sen minkä wanhan ajan kasvattaja näki huonona käytöksenä.
Olen sitä mieltä, että lapsen kiukutteluun on aina joku syy. Joten "nyt loppuu tuo turhasta kiukuttelu!" on aika vaarallinen tie..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kysymys tämä nyt on? Toki on monta muutakin vaihtoehtoa kuin kieltää, mutta ap on jo itsekin huomannut, että ei ole oikein toimivia. Ei toimi kieltäminenkään, mutta ainakin lapselle tulee selväksi se, että tämä ei ole suotavaa käytöstä.
"Tunteitten ilmaisu" ei todellakaan tarkoita hillitöntä raivoamista edes pienellä lapsella. Sen haluaisin tietää, miten lapsi opetetaan ilmaisemaan tunteitaan hillitymmin.
Mutta olisiko siitä apua, että lapsi saisi ruokaa tai ainakin välipalaa, jotta verensokeri nousisi tai pienen lepohetken, jos väsymystään kiukkuaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että lapsen kiukutteluun on aina joku syy. Joten "nyt loppuu tuo turhasta kiukuttelu!" on aika vaarallinen tie..
Kiukuttelu on vallankäyttöä lapselta. Jos vanhempi alistuu siihen, niin nopeasti valta perheessä siirtyy lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tuqrhaan kiukuttelevalle lapselle ei saisi sanoa, että muille tulee paha mieli, kun hän kiukuttelee asiasta, jolle ei voi mitään? Tietysti saa, ja pitää!
Vanhempien tethtävä totisesti on kasvattaa lapsestaan yhteisöön sopeutuva hyvätapainen lapsi, joka ei raivoa itsekkäänä ja käyttäydy huonosti muita kohtaan. Eli vanhemmat voivat sanoittaa myös omia tunteitaan, niin lapsi oppii huomaamaan muutkin ihmiset ympärillään. Tuo tunnesanoitushömpötys kasvattaa itsekkäitä pikku egoisteja, jotka kävelevät muiden yli vaatien itselleen kaikenlaisi etuisuuksia. Opettajan näkökulmasta näitä tapauksia on nähty liikaakin.
No kyllä minä ainakin yritän kasvattaa lapsesta muut huomioivan, vaikka sallin kiukuttelun kotona vapaasti. Kiellän jyrkästi, ja tarvittaessa estän fyysisesti, kaikenlaisen etuilun, ryysimisen, lelujen toisilta ottamisen yms käytöksen. Herkut ym jaetaan muillekin. Mutta ikävät tunteet saa varsinkin kotona ilmaista täysin vapaasti. Siitä pidän kiinni, koska itse koen että en saanut. Lapseni on 3 eli tosi pieni vielä. Miksi ihmeessä hän ei saisi ilmaista pahaa mieltä, olkoonkin ettei syy vanhemmista ole järkevä? Olen sanonut myös että jos oikein kiukuttaa niin saa löydä sohvatyynyyn mutta ikinä ei saa ketään toista lyödä vaikka kuinka kiukuttaisi.
Voihan sitä ainoa lapsi änkyröidä ja perseillä kotonaan niin paljon kuin jaksaa.
Mutta ei enää kun lapsia on kaksi tai enemmän, tai ollaan päiväkodissa/pihalla/tms. Yksi ei vain voi vetää koko porukkaa mukanaan keksittyyn pahoinvointiinsa. Muuten on kolmen areenan sirkuspelleshow äkkiä käynnissä.
Parempi oppia alkeellista hillintää noihin niin ehkä on toivoa että joku toinen ihminen myöhemmin häntä jaksaa sietää kaverina/ystävänä/sisaruksena.
Auttaako muka kieltäminen kiukutteluun jotenkin?? En usko. Minä selvitän rauhallisesti keskustelemalla kiukun syyn ja selvitän sen taustat. Kysyn lapsen kantaa ja kerron perustellun oman näkemykseni, niin kiukku yleensä on jo laantunut!
Lasta voi aika helposti harhauttaa niin että kiukku muuttuu hyväksi tuuleksi. Itse huomaan tämän, kun lapsi käyttäytyy kanssani paremmin kuin tiettyjen helposti hermostuvien ihmisten kanssa. Joskus kutitan esimerkiksi vatsasta, kun kiukkukohtaus meinaa tulla ja jo alkaa hekotus.
Kiukkuun on aina joku syy, nälkä yleisimmin, väsymys jne.
En ole sitä mieltä itse, että kiukuttelu pitäisi heti kieltää, jos se on selvästi tyhjästä aloitettu. Mieheni on sitä mieltä. Ap