Lue keskustelun säännöt.
Kiellättekö kiukuttelun, jos lapsi alkaa kiukutella tyhjästä?
23.07.2022 |
Jos lapsi alkaa kiukuttelemaan tyhjästä eli vaikka siitä että haluaa istua mutta haluaa seistä ja kiukuttelee siitä, että ei voi seistä ja istua yhtäaikaa. Tai alkaa yhtäkkiä kiukuttelemaan iltapäivällä siitä, että muka unohti aamulla sanoa sanan kissa. Tai mitä tahansa selvästi keksittyä kiukun aihetta. Johon ei millään voi edes löytyä tyydyttävää ratkaisua. Niin kiellättekö kiukuttelun? Sanotteko tiukasti, että nyt ei saa alkaa kiukuttelemaan tai huutamaan? Tai lähdettekö vaikka vain pois huoneesta? Vai mitä teette? Alatteko lohduttamaan ja menette mukaan kiukkuun, että olisipa ollut mukava muistaa aamulla sanoa se kissa, ymmärrän, että harmittaa ihan hirveästi (jolloin ainakin omalla lapsella paha mieli ja kiukku vain yltyy)?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Lasta voi aika helposti harhauttaa niin että kiukku muuttuu hyväksi tuuleksi. Itse huomaan tämän, kun lapsi käyttäytyy kanssani paremmin kuin tiettyjen helposti hermostuvien ihmisten kanssa. Joskus kutitan esimerkiksi vatsasta, kun kiukkukohtaus meinaa tulla ja jo alkaa hekotus.
Kiukkuun on aina joku syy, nälkä yleisimmin, väsymys jne.
Useimpien lasten kohdalla tuo ei todellakaan ole noin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta voi aika helposti harhauttaa niin että kiukku muuttuu hyväksi tuuleksi. Itse huomaan tämän, kun lapsi käyttäytyy kanssani paremmin kuin tiettyjen helposti hermostuvien ihmisten kanssa. Joskus kutitan esimerkiksi vatsasta, kun kiukkukohtaus meinaa tulla ja jo alkaa hekotus.
Kiukkuun on aina joku syy, nälkä yleisimmin, väsymys jne.
Useimpien lasten kohdalla tuo ei todellakaan ole noin helppoa.
Minun lapsi ainakin raivostuu paljon, jos häntä yrittää harhauttaa, hauskuuttaa tai kutittaa kiukun hetkellä. Ja näin käy oli yrittäjä kuka vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että lapsen kiukutteluun on aina joku syy. Joten "nyt loppuu tuo turhasta kiukuttelu!" on aika vaarallinen tie..
Kiukuttelu on vallankäyttöä lapselta. Jos vanhempi alistuu siihen, niin nopeasti valta perheessä siirtyy lapselle.
Itse kiukuttelin lapsena paljon ja ihan vaan siitä syystä, että en tullut ikinä oikein kuulluksi ja nähdyksi. Kai sen voi vallankäytöksikin sitten laskea, kun halusin huomiota.
Minä kiellän tyhjästä kiukuttelun enkä muutenkaan viitsi kuunnella turhasta vonkumista. Asia erikseen on jos lapsi on surullinen tai peloissaan, kipeä tai johonkin sattuu tms. sitten toki ymmärrän ja lohdutan ja autan kaikin mahdollisin tavoin. Turhalle viuraukselle on meillä ehdoton kielto ja ei-sana vankasti käytössä.
Sukulaisen perheessä kasvatetaan 6-vuotiasta kuunnellen ja keskustellen ja perustellen. Ei ainakaan tuon lapsen kohdalla ole tuottanut hyvää tulosta kun jatkuvasti itkemällä itkee ja ulisee jos kaikki ei mene hänen mielen mukaan, nyt tilanne on jo se ettei kukaan lähipiiristä halua heitä edes kylään koska lapsi on niin hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että lapsen kiukutteluun on aina joku syy. Joten "nyt loppuu tuo turhasta kiukuttelu!" on aika vaarallinen tie..
Kiukuttelu on vallankäyttöä lapselta. Jos vanhempi alistuu siihen, niin nopeasti valta perheessä siirtyy lapselle.
Minusta lapsi ei siinä nimenomaan saa mitään valtaa itselleen kiukuttelulla, kun sillä ei tavallaan saavuta mitään. Siis että se on sallittua ja kiukutella saa niin kauan kuin siltä tuntuu. Ajattelen, että vallankäytön väline kiukuttelusta tulisi nimenomaan silloin jos sillä saa vanhemman hermostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan ne kiukuttelee. Ei kannata liikaa noteerata kiukkua jos ei ala tekemään jotain aivan kiellettyä.
Onhan siihen kiukutteluun kuitenkin jokin syy, vaikka lapsi ei edes tiedostaisi mikä se todellinen syy on. Kieltäminen tuskin muuttaa lapsen mielialaa miksikään.
Tyhjästä kiukuttelu on kuin rumat puheet. Sen voi kieltää ja siitä voi rangaista.