Lue keskustelun säännöt.
Mieheni usein ilkeilee , esim äsken julkisella paikalla
22.07.2022 |
En saanut heti eka yrittämällä taaperon turvaistuimen vöitä lukittua, niin mieheni siihen epäystävällisellä äänellä, että minä voin laittaa ne, kun kerta käsiäs rupeaa tärisyttämään. Tällaisia pieniä alentavia kommentteja kuulen lähes joka päivä ja tuntuu etten enää jaksa :(
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olisi ahdistavaa olla noin sairaalloisen herkkiksen kumppani, kun äänenpainokin pitää varoen valita joka kerta kun avaa suunsa, ettei vaan ole ilkeä nuotti puheessa. Hyi hitto miten ahdistavaa.
Minä en kuuntelisi mitään pään aukojaa. Hyi hitto miten ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän tuossa oli ilkeää? Ihan kohteliastahan tuo oli, kun tarjoutui puolestasi ne laittamaan eikä vaan ilkkunut tumput suorina vieressä. Sinä et kyllä oikeasta ilkeydestä tiedä yhtään mitään, jos tuollaisesta otat nokkiisi. Taitaa olla sairaalloinen yliherkkyytesi se ongelma eikä kenenkään toisen niin sanottu ilkeys.
Kohteliasta? Tuskin ap:n käsiä oikeasti tärisytti, mutta pakko piikitellä ja ivata.
Siis miten niin tuskin oikeasti tärisytti? Mitä piikittelyä sellaisen toteamisessa olisi? Joku syyhän siihen on miksei saa turvavöitä kiinni.
Öö, aina kaikki ei vaan mene nappiin ensimmäisellä yrittämällä. Ehkä ap ei saanut kiinni, koska vahingossa törkkäsi vähän sivuun, katse/ajatus oli juuri sillä sekunnilla toisaalla tms. Tuskin siis oli mitään tärisemistä oikeasti. Mies vaan raivostui, kun ap ei onnistunut heti. Jotkut vaan ovat sellaisia mulkvisteja, että oikein hakemalla hakevat muista negatiivista kommentoitavaa ja omassa käytöksessä ei ole koskaan moittimista mukamas.
Joopa joo, siis ihan varmasti ap:n äijä kyttäsi silmä kovana, oikein molemmat kumartuneena sinne autoon turvavöitä vahtaamaan, ja kun ap ei sekunnissa saanut turvavyötä kiinni niin raivo repesi. Uskoo ken tahtoo. Paljon todennäköisempi skenaario on, että söhräsi siinä tärisevillä käsillään hyvän tovin, kunnes miehen oli pakko puuttua että pääsevät joskus lähtemään.
Mun kaikki pitempiaikaset miehet ovat olleet loppujen lopuksi aika ilkimyksiä. Kai se on pojilla joku sisäänistutettu juttu. Jos loukkaantuisin kaikesta mahdollisesta, niin saisin olla koko ajan loukkaantunut, mut välillä mä saan isketyksi takaisin ja sit sitä vitsiä ei enää kuulu, kun osui pilkka omaan nilkkaan.
Useimmin kuultu, että naiset ne ilkeilevät vai mikä nimitys on naisten sättimisille, jota harrastavat miehiä kohtaan. Nainen mäkättää, käskyttää, moittii pienistäkin asioista ja arvostelee miestään.
Mutta osaa ne miehetkin, kuten ap:n kokemus osoittaa. Kummankaan osapuolen ei pidä alistua moiseen. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän tuossa oli ilkeää? Ihan kohteliastahan tuo oli, kun tarjoutui puolestasi ne laittamaan eikä vaan ilkkunut tumput suorina vieressä. Sinä et kyllä oikeasta ilkeydestä tiedä yhtään mitään, jos tuollaisesta otat nokkiisi. Taitaa olla sairaalloinen yliherkkyytesi se ongelma eikä kenenkään toisen niin sanottu ilkeys.
Olen kokenut vastaavaa ja kyse ei ole yliherkkyydestä ts etten voisi ottaa vastaan
" arvostelua ". Kun toisella on pinnalla aina moittia ja arvostella negatiivisesti, miltei kaikkea mitä teen, niin kummassa on vikaa eniten? Siinäkö, etten kestä sellasta vai miehessä, joka ei kykene muuttamaan käytöstään?
Syitä varmasti löytyy ehkä syvältäkin, mutta ne eivät avaudu sille moittijalle itselleen, ehkä muualla kuin terapeutilla, jos sinne hakeutuu ja siellä uskaltaa ottaa esille kaikki " pimeät pahat puolensa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän tuossa oli ilkeää? Ihan kohteliastahan tuo oli, kun tarjoutui puolestasi ne laittamaan eikä vaan ilkkunut tumput suorina vieressä. Sinä et kyllä oikeasta ilkeydestä tiedä yhtään mitään, jos tuollaisesta otat nokkiisi. Taitaa olla sairaalloinen yliherkkyytesi se ongelma eikä kenenkään toisen niin sanottu ilkeys.
Olen kokenut vastaavaa ja kyse ei ole yliherkkyydestä ts etten voisi ottaa vastaan
" arvostelua ". Kun toisella on pinnalla aina moittia ja arvostella negatiivisesti, miltei kaikkea mitä teen, niin kummassa on vikaa eniten? Siinäkö, etten kestä sellasta vai miehessä, joka ei kykene muuttamaan käytöstään?
Syitä varmasti löytyy ehkä syvältäkin, mutta ne eivät avaudu sille moittijalle itselleen, ehkä muualla kuin terapeutilla, jos sinne hakeutuu ja siellä uskaltaa ottaa esille kaikki " pimeät pahat puolensa."
Oliko moitteet oikeasti aiheellisia? Jos olivat, niin epäilemättä niiden kohde oli se, jossa oli vikaa. Mutta miksi ihmeessä hän oli niin huonon kumppanin ottanut kuin sinut? Itse hän niin huono oli, että ei parempaa saanut. Meillä nämä keskustelut yleensä päättyvät tähän huomautukseen, että se on miehen huonoutta, kun ei ole parempaa akkaa saanut.
Spermaa saa klinikoilta. Puolasta 500e.
Miestä ei tarvi mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lisäännyit moisen kanssa? Just kassajonossa kauhisteltiin tyttären kanssa vastaavaa kuspäätä. Kyllä kävi vaimoparkaa sääliksi ja teki mieli kopsauttaa sitä ukkoo otsaan.
Aina tämä sama vakiokysymys monissa vastaavissa keskusteluissa "miksi lisäännyit moisen kanssa", ihan ku joku muotivitsaus kysyä noin typeriä.
Ihan niinkuin puolison kaikki viat ois sataprosenttisesti tiedossa jo siinä vaiheessa, kun parisuhde alkaa tai saadaan lapsia. Ei se ihan niin mene. Jos menisi, avioliittoja olisi aika paljon vähemmän.
Kyllä niitä punaisia lippuja näkyy yleensä jo suhteen alkuaikoina, moni vain ummistaa silmänsä niille tai uskoo, että mies muuttuu paremmaksi. Olen itsekin joskus ennen jäänyt suhteeseen liian kauaksi aikaa enkä uskonut täysin selviä varoitusmerkkejä, että mies ei ole sovelias kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän tuossa oli ilkeää? Ihan kohteliastahan tuo oli, kun tarjoutui puolestasi ne laittamaan eikä vaan ilkkunut tumput suorina vieressä. Sinä et kyllä oikeasta ilkeydestä tiedä yhtään mitään, jos tuollaisesta otat nokkiisi. Taitaa olla sairaalloinen yliherkkyytesi se ongelma eikä kenenkään toisen niin sanottu ilkeys.
Olen kokenut vastaavaa ja kyse ei ole yliherkkyydestä ts etten voisi ottaa vastaan
" arvostelua ". Kun toisella on pinnalla aina moittia ja arvostella negatiivisesti, miltei kaikkea mitä teen, niin kummassa on vikaa eniten? Siinäkö, etten kestä sellasta vai miehessä, joka ei kykene muuttamaan käytöstään?
Syitä varmasti löytyy ehkä syvältäkin, mutta ne eivät avaudu sille moittijalle itselleen, ehkä muualla kuin terapeutilla, jos sinne hakeutuu ja siellä uskaltaa ottaa esille kaikki " pimeät pahat puolensa."
Täällä myös mies, pian ex- sellainen on samanlainen negailija ja ilkeilijä. Nykyään ei kohdistu pelkästään minuun ja lapsiin vaan myös esim. kaupan myyjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastaa avuttoman naisen pinteestä eli sankariainesta.
Voit sanoa ensi kerralla takaisin päin heti kuin apteekin hyllyltä, että "Nyt ole kerrankin kunnolla, alkaa pinna _jokseekin_ jo kiristyä!"
Älä huuda, mutta sano se sellaisella äänensävyllä, että on jo kumma jos ei tajua miksi on pinna kireällä. Jos kehtaa kysyä onkos pinnna kireällä, niin voit sanoa että katsoo sitämomaa käytöstä ensin ja tulee vasta sitten kysymään että mikä sinulla on, ja mistäköhän mahtaa johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni aina sanoi, kun en jotain heti osannut, että laita lapsi asialle ja tee itse perässä.
Karmeaa, tuollaiset ihmiset eivät ansaitse puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kannattaisi opetella olemaan hiljaa ja antaa vaimon yrittää uudestaan ja uudestaan, siinähän tuo oppii. Apua ei tarjota edes silloin, kun lapsi on vaarassa, koska silloinhan tulee tunne, että lapsen äiti ei osaakaan hoitaa lasta.
Meillä mies ei koskaan toimi noin. Pari kertaa turvaistuin on ollut huonosti kiinni ja olen huomannut sen vasta ajon aikana, mutta mies vain toteaa, että sinähän sen kiinni laitoit, kyllä minä sinun tekemisiisi luotan. Eikä ole pysähtynyt tarkistamaa asiaa vaan sanonut, että palataan kotiin eikä mennä kauppaan/neuvolaan/minin oltiinkin menossa, jos en luota itseeni.
Olisin heittänyt tuommoisen ukon ulos jo aikoja sitten.
Ei ole kysymys naisen herkkyydestä, jos mies ilkeilee. Harvalla on niin kovaa panssarikuorta ettei se tuntuisi missään. Ehkä tapa ilkeilyyn on tullut lapsuudenkodissa, jossa vanhempien välinen vuorovaikutus on ollut tälläistä. Itse sanoin omalle miehelleni että sinä satutat minua että en jaksa enää. Vähentyi ilkeily. Kohta olisin jo osoittanut ovea tai lähtenyt itse. Miehellä on paljon kipuja sairautensa takia mutta ei oikeuta loukkaamiseen. Tämä ei ole mikään pieni asia. Kun rakkauteen pitäisi perustua parisuhde.
Mutta moni ei tajua omaa käytöstään.
Onko ne ilkeilijämiehet " archie bunker" miehiä, jonka en muista koskaan sanoneen tai kiitelleen mitään ei ainakaan vaimoaan?
Kasvattakaa äidit pojistanne miehiä jotka osaavat antaa arvoa vaimolle, tyttöystävälle lastensa äidille. Kyllä taitaa kotikasvatuksestakin olla kiinni jos halveeraa ja arvostelee vaimoaan vielä pienissäkin asioissa? Miehellä on taustalla huono itsetunto ja yrittää sitä nostaa, mutta tekee sen aivan väärällä tavalla ja kohde on niin väärä kuin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Spermaa saa klinikoilta. Puolasta 500e.
Miestä ei tarvi mihinkään.
Joo mihin sitä isää kasvatuksessa tarvittaisiin, huomaa hyvin nykysuomessa yh-äitien tuotokset. Tilastotkin kertoma on karua.
Öö, aina kaikki ei vaan mene nappiin ensimmäisellä yrittämällä. Ehkä ap ei saanut kiinni, koska vahingossa törkkäsi vähän sivuun, katse/ajatus oli juuri sillä sekunnilla toisaalla tms. Tuskin siis oli mitään tärisemistä oikeasti. Mies vaan raivostui, kun ap ei onnistunut heti. Jotkut vaan ovat sellaisia mulkvisteja, että oikein hakemalla hakevat muista negatiivista kommentoitavaa ja omassa käytöksessä ei ole koskaan moittimista mukamas.