Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Sairas ukko, ite on lomalla töissä, saa olla kahvitauolla rauhassa ja elää. Sillä rankempi joka kotona vauvan kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä että vaikka vauvan kanssa oleminen on pelkkää lomailua, Suomessa noin puolet isistä ei halua pitää isyyslomaa tai keskeyttävät sen. Eikös se ollutkaan vain lepäämistä? Ja se vauva on kuitenkin siinä vaiheessa jo helpompi hoidettava kun on isyysloman aika ja äiti menee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet kotona? Toki hoidat vauvaa mutta tuon ikäinen nukkuu yli puolet päivästä.
Voi hyvänen aika!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä ulina naisten jaksamisesta nyt on, suomihan on täynnä itsenäisiä yyyyhhooo äitejä jotka ei miestä kaipaa. Jos nekin pärjää niin on se nyt kumma jos ei naiset pärjää joilla on sentään mies vielä!
No jos se mies ei mitään tee vaan aina vain valittaa ja nälvii, kuten AP toi esille, niin enemmän siitä miehestä on haittaa ja vaivaa kuin hyötyä.
Ukko vuorostaan isyyslomalle ja ap töihin. Tietääpähän sitten mieskin, millaista se lapsen ja kodin hoitaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin samantyyppistä miestä liian kauan, nyt on mt-ongelmaiset teinit. Älä tee samaa virhettä, eroa nyt!
Vierailija kirjoitti:
On se jännä että vaikka vauvan kanssa oleminen on pelkkää lomailua, Suomessa noin puolet isistä ei halua pitää isyyslomaa tai keskeyttävät sen. Eikös se ollutkaan vain lepäämistä? Ja se vauva on kuitenkin siinä vaiheessa jo helpompi hoidettava kun on isyysloman aika ja äiti menee töihin.
En minäkään ymmärrä. Hyvin nuo miehet kertomansa mukaan tietävät että vauvan kanssa kotona oleminen on pelkkää lomaa ja sohvalla makoilua mutta eivät vaan suin surminkaan halua itse monen kuukauden maksetulle lomalle sinne sohvalle vauvan viereen. Miksi suomalainen mies ei ymmärrä hyvän päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
Hyvä kysymys, tätä voisi selvittää miksi miehille käy tällaista niin usein, että vauva olis kiva, muttei sitten kummankaan, vaan kaverit ja vapaa aika ja työhön uppoaminen alkaakin vetää ja valitetaan elämän raskautta.
Varmaan juuri siksi että naiset makaa kotona 07-17 kun mies on töissä, ja vaatii miestä kokkaamaan + tiskaamaan + pyykkäämään kun mies saapuu töistä, itse ottaen lepoa kun oli niin raskasta syödä, piereskellä netflixin ääressä, ja antaa vauvalle tissiä.
Se tissin antaminen vauvalle ei välttämäättä ole raskakasta työtä, mutta aikaa siinä menee hyvinkin yhden työpäivän ajan vuorokaudessa.
Luuletko, että se nainen oikesti vauvaa imettäessään pystyy tiskaamaan ja tekemään ruokaa siinä samalla?
Ehkä sinun ei kannattaisi kommentoida aiheesta, josta et selvästikään mitään ymmärrä.
Imettäessä voi kyllä katsoa samalla netflixiä, mutta ei siinä samalla pysty miestä passaamaan ja paapomaan. Ruokarauha se täytyy vauvallakin olla
Minulla ei imettäminen onnistunut vaikka kaikkeni yritin. Vuorokaudessa imetin yhteensä 12 tuntia. En silloin pystynyt tekemään mitään muuta kuin istumaan sohvalla, sillä toisella kädellä piti pitää vauvaa ja toisella rintaa, että se ei peitä vauvan nenää. Imettäminen oli raskasta ja kivuliasta, monesti valui kyyneleet pitkin poskia, kun se sattui niin kovasti.
Pakko sanoa että tuossa vaiheessa on syytä heittää pyyhe kehään ja neuvolan ohjeet romukoppaan ja siirtyä suosiolla korvikkeeseen ja pulloruokintaan. Miten tuossa murehtiessa ja tuskissaan pystyy nauttimaan vauva-ajastakaan ollenkaan? Johan tuollainen kärsimys jo vääristää äidin ja lapsen suhdettakin kun äiti itkee ja stressaantuu joka kerta kun vauva yrittää syödä eikä se vaan onnistu. Ei tuo voi olla vauvallekaan hyväksi.
Vanhempainloma laki muuttuu 1.8.22, mies saa olla yhtä pitkään vanhempain lomalla kuin nainenkin. Nyt rouvat kaikki joukolla töihin , ukolle tuttipullo käteen ja kotihommat pitää olla valmiina, kun rouva tulee töistä ja leputtelee jalkojaan tunnin verran sohvalla ennenkuin jaksaa kuunnella ukkelin narinoita. Hyvä Suomi, meillä on tasa-arvoiset lait!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
1. Tuo on helpoin tapa saada levitettyä miesvihaa. Eihän sen tarvitse edes pitää paikkaansa.
2. Kuka sanoi että mies halusi lapsen?
3. 40% lapsista on käenpoikasia, kuka sanoo että tuo on miehen lapsi?
Kas, parissa viikossa prosenttiluku on pingahtanut 30:stä 40:een. Onpa nopeaa toimintaa naisilta, ja käsittämätöntä ajan hermoilla pinttelyä sinulta. Ensi viikolla luku on varmaan jo 50? 😉
Ukkosi on löytänyt uuden morsion ja nyt vauva vituttaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas jonkun sepitetty juttu ja täydestä menee. Pitää saada keskustelijoita palstalle..
Miksei menisi täydestä, kun itsellä samanlaiset kokemukset? Uskomattomana pitää vain tyyppi, jolla ei ole mitään kokemusta parisuhteesta saati lapsista.
Mun mies oli myös se, joka alkoi kärttää lasta, vaikka oli jo puhuttu että ei ole meidän juttu. Mankui ja lupasi kuut taivaalta: hän hoitaa, hän herää öisin, hän vaunulenkkeilee, hän siivoaa ja laittaa ruokaa. Ja kuinkas kävi? Mikään luvatuista ei toteutunut. Ainoa ero ap:n tilanteeseen, että ilkeäksi ei sentään muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
1. Tuo on helpoin tapa saada levitettyä miesvihaa. Eihän sen tarvitse edes pitää paikkaansa.
2. Kuka sanoi että mies halusi lapsen?
3. 40% lapsista on käenpoikasia, kuka sanoo että tuo on miehen lapsi?
Kas, parissa viikossa prosenttiluku on pingahtanut 30:stä 40:een. Onpa nopeaa toimintaa naisilta, ja käsittämätöntä ajan hermoilla pinttelyä sinulta. Ensi viikolla luku on varmaan jo 50? 😉
Ensinnäkin tuo 40 prosenttia ei edes ole lähellekään totta ja jos vaikka olisikin, niin mikä estää miestä ottamasta asiasta selvää? Sekin on naurettavan helppoa nykyään. Ihmiset tekevät näitä sukujuuritutkimuksiakin netin kautta ottamalla vain vähän sylkeä vanupuikkoon ja lähetetään se eteenpäin saadakseen perimästään tietoa pitkältä historiasta.
Myös isyystestejä saa tilattua netistä. Ne tehdään ihan samalla tavalla. Ei tarvitse äidiltä kysyä yhtään mitään, otat vaan vanupuikolla lapsen ja itsesi suun sisäpuolelta näytteen ja näyte matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En epäile. Mulle kävi juuri samoin. Raskausaikana mies muuttui ilkeäksi ja halusi kontrolloida kaikkea, mitä kotona teen tai en tee. Ilkeili jatkuvasti kotitöistä ja mikään tekemäni asia ei ollut hyvin. Raskauskilotkin olisi pitänyt karistaa kuukaudessa.
Valitettavasti siinä tuli esille hänen oikea luonteensa. On hänessä hyvätkin puolensa mutta jos olisin tiennyt millainen nillittäjä on, en olisi jäänyt suhteeseen.
Hiljalleen mies on kasvanut hyväksi isäksi lapselleen mutta minulta vaatii edelleen kohtuuttomia vaikka olemme molemmat jo työelämässä. Näihin vaatimuksiin olen laittanut tiukan linjan eli t*rpa kiinni tai tee itse paremmin. Voi olla että eroan jossain vaiheessa kun en enää kestä pikkutarkkaa valitusta joka ikisestä kotityöstä.
Mies toistaa omien vaativien vanhempiensa kaavaa. Tuommoiset vanhat mallit ja tiedostamattomat traumat voi nousta pintaan lapsen syntymän myötä.
Valitsitpa taas miehen! JA menit penskan tekemään tuollaisen kanssa, voi jeesus!
Christiiina kirjoitti:
Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?
Haluavat että geeninsä siirtyy eteenpäin, muu ei sitten tunnu kiinnostavan...
Vierailija kirjoitti:
On se jännä että vaikka vauvan kanssa oleminen on pelkkää lomailua, Suomessa noin puolet isistä ei halua pitää isyyslomaa tai keskeyttävät sen. Eikös se ollutkaan vain lepäämistä? Ja se vauva on kuitenkin siinä vaiheessa jo helpompi hoidettava kun on isyysloman aika ja äiti menee töihin.
Kerran palstalla yksi mies selitti, että miehet ovat niin ahkeria eikä heillä kulu aika kotona, kun siellä ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 9 vuotta, ja ennen lastamme mies oli juuri sellainen, kenen kanssa haluaa asettua aloilleen ja perustaa perheen. Nyt kuitenkin mies on kuin eri ihminen.
Mies halusi lapsen enemmän kuin minä, itse mietin pitkään, että olisiko abortti kuitenkin oikea vaihoehto. Nyt vaan mies ei osallistukkaan, paitsi jos lykkää vauvan hänelle syliin niin silloin pitää sylissä, mutta jos tuleekin likainen vaippa, niin silloin mies antaa lapsen takaisin minulle ja sanoo että vaippa pitäisi vaihtaa.
En itse oleta että mies vaihtaisi vaippoja viikolla, kun on töissä. Vapaapäivinä voisi kuitenkin osallistua lapsen hoitoon, ja tämän hän tietääkin, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt muutosta. Tilanteessa harmittaa eniten pienen lapsemme puolesta, kun mies ei oma aloitteisesti tee mitään hänen vuokseen. Toivottavasti tilanne muuttuisi kun pieni kasvaa.
Joku kysyi rahatilanteesta, niin tällä hetkellä laitamme menot puoliksi (vuokra, ruoka, vauvan tarpeet, vesi ja sähkö). Itselläni on varaa maksaa elämisestämme vielä, kun Kelalta saan äitiyspäivärahaa, joten tilanne ei ole se, että mies elättäisi meidät.Pariterapia voisi olla vaihtoehto, onkohan se maksullista ja jos on, niin minkäköhän hintaista? Hirveästi rahaa ei ole ylimääräiseen tällä hetkellä laittaa. Mieheltä kysyttäessä hän ei näe ongelmaa omassa käytöksessään, eikä vaikuta tajuavan sitä, että hänen käytöksensä tuo minulle pahan olon.
Tarinassa on kaksi eri puolta, ja tämä on minun puoleni ja minun mielipiteeni meidän tämänhetkisestä parisuhteesta. Joku laittoikin, että puran oloni tänne keskustelupalstalle, ja se on totta. Tuntuu, että en pysty miehen kanssa asiaa käymään läpi, kun hän ei huomaa satuttavansa minua. Erota en kuitenkaan halua, haluan vain mieheni takaisin.
Sitten vaan suu auki. Joka kerta kun mies tölväisee jotakin, kysyt että onko pakko kettuilla/olla ilkeä/nälviä. Jos ei itse tajua, alkaa tajuamaan kun siihen puuttuu. Joka ikinen kerta. Niin mä teen, jos mies on kärttyisä ja sen takia sitten ilkeilee jotain. Onneksi meillä harvoin, mutta viimeksi eilen, kun oli yön valvonut vatsakipuisena ja vessassa juosten. Sanoi jotain ikävää, johon vastasin, että ei ole pakko olla noin alentuva. Korjasi sitten asennettaan ja loppupäivä meni mukavammin.
Tuntuu että moni mies ei yhtään ole ymmärtänyt kuinka asiat muuttuvat kun lapsi tulee. Että enää ei olekaan vain minä ja se toinen, vaan on kolmas, jonka tarpeet menevät vanhempien tarpeiden edelle.
Voi että näitä kaikkitietäviä neuvojia.
Jos oikeasti nämä asiat ovat joillakin vakava ongelma, eivät ne naisen huomauttamisella korjaannu.
Sehän se ongelma juurikin on, mies ei muuta käytöstään naisen aneluista, keskusteluyrityksistä, huutamisesta, raivoamisesta, selittämisestä huolimatta tai mistään muistakaan yrityksistä muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suutu sille ukollesi. Huuda niin, että tosissaan säikähtää. Anna tulla oikein kunnolla, että mikä vttu se kuvittelee olevansa ja millä luvalla arvostelevansa.
Joskus se on oikein terveellistä suuttua ja tehdä rajat selväksi.
Ota oma tilasi ja puolusta itseäsi. Ole aikuinen ihminen ja äiti, joka varmasti tekee sen minkä tarpeelliseksi näkee.
Tämä juuri. Mutta ei nämä hissukat tee muuta kuin itke ja alistu ja surkuttele surkeaa kohtaloaan. Ei tietenkään tilanteen pitäisi edes koskaan päätyä tällaiseen pisteeseen, mutta jos jostain kumman syystä tällainen käytös puskee läpi vasta lapsen syntymän jälkeen, niin todellakin kuuluu pitää puolensa ja tehdä selväksi jo ensimmäisestä pään aukomisesta. Tällaista se on, kun jo lähtökohtaisesti tilanne on se, että mies on se voimakkaampi persoona.
Olet varmaan oikeassa, että jossain tapauksissa voi olla, ettei nainen uskalla sanoa, vaatia tai suuttua miehelle.
Mutta on myös paljon parisuhteita ja perheitä, joissa nainen uskaltaa puolustaa rajojaan, mutta se ei auta.
Näissä tilanteissa voi olla mahdotonta uskoa, että ei saa miestä muuttumaan ja siksi jää suhteeseen.
Koska haluaa lapsille ehjän kodin, päättää vielä yrittää ja usein myös lasten takia nainen haluaa välttää riitelyä ja tekee sitten mieluummin kaiken itse.
Minulla ei imettäminen onnistunut vaikka kaikkeni yritin. Vuorokaudessa imetin yhteensä 12 tuntia. En silloin pystynyt tekemään mitään muuta kuin istumaan sohvalla, sillä toisella kädellä piti pitää vauvaa ja toisella rintaa, että se ei peitä vauvan nenää. Imettäminen oli raskasta ja kivuliasta, monesti valui kyyneleet pitkin poskia, kun se sattui niin kovasti.