Mielestäni hölmöä, jos antaa lapselle ensimmäiseksi etunimeksi nimen, jota ei käytetä

Aha. No älä sitten tee niin.

Niinpä on. Vaikka meille yritti moni tuputtaa tällaista mallia, koska lapsen etunimien pitäisi olla perinteiseen tyyliin kaksitavuinen = kolmitavuinen. Vaikkapa Timo Samuli. Yhtä hyvin voi olla Samuli Timo. Mutta meille yritettiin vänkyttää, että pistäkää Timo Samuli ja sanotte sitten Samuliksi. Nuo olivat siis vain esimerkkejä ei poikamme oikea nimi.

Joo itselleni on vanhemmat laittaneet kutsumanimen toiseksi nimeksi ja onhan tuo hieman häirinnyt elämää. Toisaalta olisi ollut tavallista helpompi vaihtaa nimi: olisi vaan ottanut sen ekan nimen käyttöön samalla kun olisi mennyt vaikka uuteen kouluun tai työpaikkaan. Normaalisti tällaisissa tilanteissa pitää uudestaan ja uudestaan korjata työkavereita/opettajia että kutsumanimi on se toinen nimi. Olenkin monelta näin nimetyltä kuullut, että ovat vaikka just kouluun mennessään päättäneet ottaakin sen ekan nimen käyttöön. 

Joo mieheni siskoa kutsuttiin aina Susannaksi ja vuosia myöhemmin vasta kuulin ettei se ole hänen etunimensä laisinkaan vaan etunimi oli Virpi. Tuntui oudolta ajatukselta, hän ei näyttänyt ollenkaan Virpi nimiseltä. Kysyin mieheltäni miksi hänen siskoaan ei kutsuttu etunimellä. Oliko kenties itse toivonut kutsuttavan mieluummin toisella nimellä. Siitä ei ollut kuitenkaan kyse, häntä oli lapsesta saakka kutsuttu Susannaksi, syytä ei osannut kertoa.

En minäkään ymmärrä miksi pitää ehdoin tahdoin aiheuttaa hankaluuksia elämään. Mua ainakin jännitti ihan kauheasti kaikki nimenhuudot ja jos siinä olisi vielä joutunut jotain selittelemään, niin todennäköisesti olisin vaan mennyt sitten sillä "väärällä" nimellä.

Olin aina ajatellut, että jostain syystä henkilöä on alettu myöhemmin kutsua toisella nimellä vaikkapa hänen omasta päätöksestään. Työkaveri kertoi kuitenkin lapsensa nimeksi tulleen x, mutta häntä kutsutaan toisella nimellä y. Tämän kertoi siis kaikille, jotka kysyivät mikä lapselle tuli nimeksi. En ymmärrä miksi tehdä tahallaan noin vaikeaa nimeämisestä.

Serkuilla on juuri tuollaisia nimiä ja aina jossain "virallisessa" paikassa tahtovat käyttää sitä ensimmäistä nimeä. Huudellaan "Annea", vaikka ei ole koskaan kukaan "Anneksi" kutsunut. Onpa yhdellä jopa niin, että kutsumanimi on vain osa sitä toista nimeä. En tiedä, onko hän mahdollisesti vaihtanut nimensä virallisesti siihen kutsumanimeen.

Lasteni nimet on valittu siten, että kutsumanimi on se ensimmäinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Joo itselleni on vanhemmat laittaneet kutsumanimen toiseksi nimeksi ja onhan tuo hieman häirinnyt elämää. Toisaalta olisi ollut tavallista helpompi vaihtaa nimi: olisi vaan ottanut sen ekan nimen käyttöön samalla kun olisi mennyt vaikka uuteen kouluun tai työpaikkaan. Normaalisti tällaisissa tilanteissa pitää uudestaan ja uudestaan korjata työkavereita/opettajia että kutsumanimi on se toinen nimi. Olenkin monelta näin nimetyltä kuullut, että ovat vaikka just kouluun mennessään päättäneet ottaakin sen ekan nimen käyttöön. 

Onhan se yhtä hyvin ryhtyä käyttämään kutsumanimenä toista etunimeä.

Ollaan ajateltu nimetä poika jonkun roomalaisen keisarin mukaan. Marcus Aurelius olisi kiva, mutta en halua kutsua lasta Marcukseksi. Jos valitsemme tuon, kutsumme häntä Aureliukseksi.

Mua itseäni myös ärsyttää nimi väliviivalla, jos/ kun käytetään vain sitä ensimmäistä, ja virallisiin papereihin se tuplanimi on aina laitettava, ja laitettu. Oon siis itse tällainen, taisi olla muodikasta silloin dinosaurusten aikaan 😀

Tuttavapiirissä yhdet vanhemmat ihastui vähän erikoisempaan nimeen ja halusivat sen lapselleen, olivat kuitenkin sitä mieltä, että se on liian erikoinen ensimmäiseksi etunimeksi, joten tytön nimeksi tuli sitten (ihan keksitty esimerkki) Marja Kanelia, mutta toisella etunimellä kutsutaan. En ymmärtänyt logiikkaa tuossa ollenkaan.

Kai jokainen tekee joskus virheitä elämässään? Lapselle voi antaa etunimen, joka tuntuu hyvältä kun se annetaan, mutta toinen tai kolmas nimi tuntuukin myöhemmin istuvan paremmin lapselle. Tai etunimeksi pitää antaa joku, että saa toisen ja/tai kolmannen nimen rimmaamaan nätimmin, jolloin etunimi jätetään tarkoituksella paitsioon.

Vierailija kirjoitti:

Joo mieheni siskoa kutsuttiin aina Susannaksi ja vuosia myöhemmin vasta kuulin ettei se ole hänen etunimensä laisinkaan vaan etunimi oli Virpi. Tuntui oudolta ajatukselta, hän ei näyttänyt ollenkaan Virpi nimiseltä. Kysyin mieheltäni miksi hänen siskoaan ei kutsuttu etunimellä. Oliko kenties itse toivonut kutsuttavan mieluummin toisella nimellä. Siitä ei ollut kuitenkaan kyse, häntä oli lapsesta saakka kutsuttu Susannaksi, syytä ei osannut kertoa.

Jos Susanna on toinen nimi, se on myös etunimi. Vai eikö Susanna ollut mikään hänen etunimistään?

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen tekee joskus virheitä elämässään? Lapselle voi antaa etunimen, joka tuntuu hyvältä kun se annetaan, mutta toinen tai kolmas nimi tuntuukin myöhemmin istuvan paremmin lapselle. Tai etunimeksi pitää antaa joku, että saa toisen ja/tai kolmannen nimen rimmaamaan nätimmin, jolloin etunimi jätetään tarkoituksella paitsioon.

Kaikki etunimet ovat etunimiä.

Mä sain vasta tätini hautajaisissa tietää tätini oikean nimen. Tuntui hölmöltä kun oon jo kuitenkin 55v ja täti oli 90v. Tuli mieleen, tunsinkohan ollenkaan tätiäni.

Niin on.

Niin on, turhaa ja hölmöä. Selityshän yleensä on että ne sointuu paremmin niin päin, mikä toki pitääkin paikkaansa, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä joille joku sointuminen on tärkeämpää kuin käytännöllisyys.

Lapsihan sen voi päättää mitä nimeä haluaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen tekee joskus virheitä elämässään? Lapselle voi antaa etunimen, joka tuntuu hyvältä kun se annetaan, mutta toinen tai kolmas nimi tuntuukin myöhemmin istuvan paremmin lapselle. Tai etunimeksi pitää antaa joku, että saa toisen ja/tai kolmannen nimen rimmaamaan nätimmin, jolloin etunimi jätetään tarkoituksella paitsioon.

Kyllä se useimmiten ihan suunnitellaan ihan alun perinkin niin että käytetään toista nimeä. Joskus toki toinen nimi vakiintuu käyttöön myöhemmin, se on sit eri asia.

Minä sain vaihdettua kutsumanimeni siis toisen nimeni siihen ekaan josta tykkään enemmän.

Se kävi ihan automaattisesti kun menin uuteen kouluun, mitään ei tarvinnut selitellä.