Miksi ammatti pitää päättää jo nuorena?

Tarkoitan siis sitä, että harva ihminen enää 25-vuotiaana - saati sitten 30-vuotiaana ajattelee kovin samalla tavalla koulutuksesta, työstä ja muusta elämästä kuin 15-vuotiaana tai vaikkapa 19-vuotiaana.

Mielestäni yksilön elämän ja ehkä yhteiskunnankin kannalta olisi parempi, että lukion tai ammattikoulun jälkeen voisi tehdä vuosia sellaista suorittavaa työtä esim. siistijän, tarjoilijan tai myyjän (siis helpossa paikassa) roolissa. Samalla voisi rauhassa miettiä, onko nykyinen työ hyvä vai haluanko opiskella jotain. Opiskelua voitaisiin tehdä perheystävällisemmäksi, joten jos on halu tehdä lapsia niin ne voisi hyvin hankkia opiskellessa ja lapsiakaan ei tarvitsisi kovin pienenä pitää vielä pitkiä päiviä päiväkodissa. Olettaen siis, että on itselleen kumppanin löytänyt. Parhaimmillaan reilu kolmikymppisenä olisi aloittamassa itselle mieleistä uraa ja ehkä jopa vauva- ja taaperovuodet takanapäin.

Siis kaikille ei tietenkään sovi, mutta monesti olen miettinyt, että miksi yhteiskunta painostaa päättämään todella nuorena jo elämänsä alan? Miksi emme kannusta nuoria enemmän kokeilemaan erilaisia töitä ja pohtimaan tarkemmin, mille alalle omat (yhteiskunnalle kalliit) koulutusvuodet voisi käyttää? Puhun siis yleisestä asenteesta. Kaikki mainitsemani on täysin mahdollista, mutta yhteiskuntamme arvot eivät kannusta siihen. Kouluissa ei puhuta, että oikeasti voi tehdä ihan työtäkin koulun jälkeen ja kaikkea ei täydy päättää heti. Sen sijaan välivuoden pitämistä pidetään laiskuutena ja siihen suhtaudutaan syrjäytymisriskinä. Onko se kuitenkaan lopulta järkevää, että ihmiset suorittavat parikin korkeakoulututkintoa löytääkseen alansa?