Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat haluavat opettaa lapsensa vihaamaan kaikkea velvollisuuksia ja töitä?
21.07.2022 |
Kun olin lapsi/teini ja asuin vielä lapsuudenkodissa, teki vanhempani kaikkensa että elämä oli mahdollisimman "kurjaa" ja "työteliästä". Heidän mielestä laiskuus ja ihan vain paikoillaan oleminen oli pahinta mitä ihminen voi tehdä.
Ja kun meille lapsille jaettiin sitten kotitöitä yms velvollisuuksia, ne käskytettiin niin ikävään ja rasittavaan sävyyn kuin suinkin oli mahdollista. "Liisa, nyt tv kiinni ja töihin siitä. Otat imurin ja imuroit koko talon. Sen jälkeen viet petivaatteet pyykkiin ja täkit ulos tuulettumaan. Sen jälkeen...yms)." Marjastus ja sienestys aloitettiin ennen kukonlaulua ja siellä metsässä oltiin iltaan asti. Tapahtumaan kuului tietysti pelottelut karhuista ja käärmeistä, ettei vain kukaan tuntisi mitään onnen hetkeä vahingossakaan. Keväisin oli puusavottaa ja sykyisin perunannostoa yms sadonkorjuuta.
Itse opetan omille lapsille toki kotitöiden tärkeyttä ja vaadin heiltä ikätasoon sopivaa puuhaa, mutta meillä lapset tykkäävät tehdä näitä askareita. Ai miksi? No siksi, koska pyydän lapsia tekemään asiat kauniisti ja annan aina hyvää palautetta. Esim marjastus tehdään lasten ehdoilla maks 2h. Lopuksi hyvät eväät auton peräluukulla istuen ja kotona leivotaan antimisita jotain.
Pieniä asioita, jotka vaikuttavat suuresti lapsen elämässä.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa elämä olisikin ikuinen huviretki. Mutta se ei ole ja joskus on tiukkoja haasteita. Silloin ei kivalla lepertelyllä ja hyvien eväiden tarjoamisella hommat hoidu. Vastuun kantajia täällä ihan oikeasti tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa elämä olisikin ikuinen huviretki. Mutta se ei ole ja joskus on tiukkoja haasteita. Silloin ei kivalla lepertelyllä ja hyvien eväiden tarjoamisella hommat hoidu. Vastuun kantajia täällä ihan oikeasti tarvitaan.
Eli vastuunkantajia kasvaa vain, jos pienestä pitäen opetetaan kaiken olevan kurjaa? No, onneksi kaikki eivät noin ajattele. Omat lapseni ovat todellakin vastuunkantajia jopa enemmän, kuin olisi tarpeen. Halusin heidän lapsuuden olevan mahdollisimman mukava. Metsäretket ja kaikki kokemukset ensisijaisesti heidän ehdoillaan. Toki joskus eksyttiin ja kaikki ei tietenkään mennyt, täydellisesti. Eli elämä opettaa kyllä, vanhempien ei tarvitse luoda ankeutta ja pettymyksiä!!
Ennen oli elämä kovempaa ja työ rankempaa kuin nykyään, eivät joutaneet itse kaikkea tekemään eikä ollut aikaa leperrellä ja houkutella. Hommat oli tehtävä silloin kun oli aika, eikä viiveellä sitten kun joutaa.