Olen ostanut yksin omakotitalon, koska tarvitsen harrastustilaa

Kerro vanhuksille olevasi homo ja ettet ole vielä löytänyt unelmiesi miestä. Jos todella ovat niin vanhoillisia, niin ehkeivät tuppaa renää kylään arvostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun sukupolveni naiset opiskelivat yliopistossa siinä missä miehetkin. Muutama dippainssi ja tohtori, naispuolinen, kuuluu kaveripiiriin ja kaksi naispuolista lääkäriä. Mitä siis horiset? Olen syntynyt 1940-luvun loppupuolella.

Tähän palatakseni: taidat olla akateemisesta suvusta. "Ennen vanhaan" taisi olla enemmänkin tapakulttuuria se, että koulutus jakaantui sukujen kesken. Duunari/kansakoulusuvuissa yliopistokoulutus oli todella vieras asia ja "herroja" halveksuttiin syvästi. Ei ollut nettiä, josta saisi sen ajan nuoret muuta tietoa. Maaseudulla ei ollut mitään hajua miten kaupungeissa elettiin. Vasta 70-80-luvuilla koulutus alkoi leviämään ja duunariperheidenkin jälkipolvi alkoi hakeutumaan yliopistoihin. 

Tuolloin oli myös tyypillistä tuo, että duunari/kansakoulusukujen jälkipolven naiset päätyivät kodinhengettäriksi. Toki työssä käytiin, mutta yleensä pienituloista työtä loppuelämän ajan, koka  naisten opiskelua ja kunnianhimoa ei katsottu hyvällä.

Ap

Mun tyttäreni rakennutti itsrlleen omakotitalon ja olen itsekin rakentanut talon.

Ihan 40- luvulla olen syntynyt enkä ihmettele muuta kuin turhan ihmettelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sukupolveni naiset opiskelivat yliopistossa siinä missä miehetkin. Muutama dippainssi ja tohtori, naispuolinen, kuuluu kaveripiiriin ja kaksi naispuolista lääkäriä. Mitä siis horiset? Olen syntynyt 1940-luvun loppupuolella.

Tähän palatakseni: taidat olla akateemisesta suvusta. "Ennen vanhaan" taisi olla enemmänkin tapakulttuuria se, että koulutus jakaantui sukujen kesken. Duunari/kansakoulusuvuissa yliopistokoulutus oli todella vieras asia ja "herroja" halveksuttiin syvästi. Ei ollut nettiä, josta saisi sen ajan nuoret muuta tietoa. Maaseudulla ei ollut mitään hajua miten kaupungeissa elettiin. Vasta 70-80-luvuilla koulutus alkoi leviämään ja duunariperheidenkin jälkipolvi alkoi hakeutumaan yliopistoihin. 

Tuolloin oli myös tyypillistä tuo, että duunari/kansakoulusukujen jälkipolven naiset päätyivät kodinhengettäriksi. Toki työssä käytiin, mutta yleensä pienituloista työtä loppuelämän ajan, koka  naisten opiskelua ja kunnianhimoa ei katsottu hyvällä.

Ap

Kyllä opiskelu oli monella rahasta kiinni eikä siitä, miten sitä katsottiin.

Kun et vaan saa tyhmää etkä viisasta. Ikuinen peräkamarin poika.

up

Ihmeellistä löpinää. Itse olen rakennuttanut talon ja ostin maatilan lisäksi harrastetiloiksi itselleni. Eikä tarvinnut kysellä kenenkään mielipiteitä. Meillä onkin ollut aina tasa-arvo perheessä.

N 42-v, ei akateeminen, ateisti, ei naimisissa, lapsia on.

Asun yksin omakotitalossa. 150 neliöinen talo  ja ulkona vielä autotalli jota haluaisin laajentaa jotta saan veneen sisälle talliin. Ei ole kukaan ihmetellyt miksi asun yksin. Tapailen kyllä yhtä naista mutta ei se varmaan halua muuttaa 10 km keskustasta maalle. Ei olla puhutte yhdessä asumisesta. Minulla in iso tontti 100 metriä pitkä ja noin 50 metriä leveä tontti.Täällä on rauhallista ja mukavaa. Tontilla riittää aina jotain hommaa. On minulla kasvimaa jossa kasvatan, perunaa hiukan salaattia ja sipulia ja mansikoita.

Autotallia pitäisi laajentaa tai rakentaa toinen viereen. Pitäisi kaataa pari puuta ekaksi, kaivaa paljon maata pois ja yksi kivimuuri pitää myös poistaa ja viedä kivet muualle. Olen siihen muuriin kiviä nakannut kun olen pihaa remontoinut joskus. Hommaa aina riittää tontilla.

Aina jaksan ihmetellä sitä, että miten paljon joidenkin puolituttujen pikkuserkkujen mielipiteistä välitetään. Mitä väliä sillä on, vaikka noin ajattelisivatkin? Eiköhän tuo muutenkin ole vain jonkinlaista projisointia tai kettuilua siitä, että joko itsellä ei ole varaa asua omakotitalossa tai että katsos minulla on lapsia ja perhe, joten olen parempi kuin sinä.

Joissakin suvuissa sellaiset +70-vuotiaat jotenkin ihmeellisesti odottavat, että nuoremmat elävät samalla tyylillä kuin hekin. Itse miehenä ostin 120 neliön omakotitalon. Muutamille sukulaisille sitten esittelin kun tulivat käymään. Yhdessä huoneessa on harrastusvehkeitä yli 10k euron edestä. En ole koskaan nähnyt kenelläkään yhtä halveksuvaa katsetta kuin näillä sukulaisilla. Heillä oli ilmeisesti oletusarvo, että kun ostan omakotitalon, niin pitäisi olla vaimo ja lapsiakin. Kyselivät toki, missä onkaan lastenhuone. Kun kerroin ettei sellaista ole, niin naama venähti. 

Kellaritiloissa on kuntosali, palju, sauna, baaritiski yms. Ilmeisesti he eivät ole tottuneet siihen, että joku itsekäs mies käyttääkin rahansa omiin tarpeisiin. Eivät ole tulleet toiste käymään. Jotkut ihmiset ovat hämmästyttävän vanhanaikaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksan ihmetellä sitä, että miten paljon joidenkin puolituttujen pikkuserkkujen mielipiteistä välitetään. Mitä väliä sillä on, vaikka noin ajattelisivatkin? Eiköhän tuo muutenkin ole vain jonkinlaista projisointia tai kettuilua siitä, että joko itsellä ei ole varaa asua omakotitalossa tai että katsos minulla on lapsia ja perhe, joten olen parempi kuin sinä.

Tämähän se. Kun itse ostin omakotitalon yksin asuvana miehenä, sain välikäden kautta kaikenlaisia kommentteja vanhoilta sukulaisilta: Koettelen kuulemma soveliaisuuden rajoja, kun ostan näin hienon talon eikä ole lapsia tai emäntää talossa. Ei ole soveliasta moinen ja mitä ne muutkin siitä ajattelee. Minua ei kiinnosta tippaakaan se, mitä muut ajattelevat. Parit sukulaiset kävivät kylässä ja jälkikäteen kuulin heidän arvostelua omien vanhempieni kautta. Eivät ole tulleet toiste ja hyvä niin, en myöskään ole ollut heihin yhteyksissä. Jotkut ovat toivottoman vanhanaikaisia.