Lue keskustelun säännöt.
Tapailu nykypäivänä on niin vaikeaa
20.07.2022 |
Tapailun alkuvaiheessa toinen vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, mutta sitten tapailut harvenevat ja paljastuu, että ainostaan seksi kiinnostaa. Ei mitään halua tutustua syvemmin. Ei siinä mitään, jos ei klikkaa sen syvemmin, mutta miksi esittää ja vedättää? Yhtäkkiä täysi hiljaisuus ja välttely, ei mitään selkeää vastausta kun kysyy mitä toinen etsii ja kaipaa. Eikö muka ole kohtuullista odottaa jo tapailun alkuvaiheessa selvyyttä siihen, hakeeko toinen vain hauskanpitoa, irtosuhteita vai etsiikö tosissaan parisuhdetta? Olisi paljon helpompaa kummallekin osapuolelle, kun olisi selvyys siitä, mitä toinen etsii. Ensin esitetään kiinnostunutta ja pitkän tapailun jälkeen pitkin hampain myönnetään, että halusi vain panoseuraa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Kenelle se tindervuosien määrä siis on ongelma? Plus, mieluummin yksin kuin vähän-sinne-päin-melkein.
Tällä asenteella kannattaa myös tiedostaa että myös itse voi olla miehelle "vähän-sinne-päin-melkein", eli juuri se mistä ap valittaa. Haluat itse loputtomasti valkata, mutta et salli sitä miehiltä. Kuten joku jo aikaisemmin sanoi, niin jos miehet feidaavat jatkuvasti, niin vika löytyy itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Itse etsin kolahdusta ja olin tinderissä huimat muutaman kuukauden. Totesin että tinder on väärä paikka etsiä sellaista, sillä niin moni on siellä jo alun alkaenkin liikkeellä niin, että ihmiset ovat kertakäyttötavaraa. Ei tuollaisten ihmisten kanssa voi kolahtaa kenelläkään. Muutenkin kolahdus taitaa olla asia, jota ei edes voi etsimällä etsiä. Se tulee kohdalle jos tulee. Tällä hetkellä en siis ole missään deittisovelluksissa enkä aktiivisesti etsi ketään.
Ja tinderissä on myös yleinen se ihmistyyppi, joka etsii jotain täydellistä. Pään sisällä on superpitkä lista asioista, joita potentiaalisen kumppanin pitäisi olla. Kaikki mahdollinen ulkonäöstä persoonaan ja seksitaitoihin on listattu, niitä sitten testaillaan ja jos jossain kohtaa teet virheen, olet ulkona. Tunteita näillä ei synny ketään kohtaan, vaan valinnat tehdään puhtaasti sen perusteella, kuka vastaa sitä pään sisälle luotua haavekuvaa parhaiten.
Täällä vauva palstan parisuhdekeskusteluissa erittäin yleinen kommentti on tällainen:
"Mikäli en saa haluamani kaltaista kumppania, elän mielummin yksin kuin tyydyn".
Tuollaisia kommentteja on paljon, ja ne saavat paljon tykkäyksiä. Joten uskaltaisin tämän perusteella sanoa, että tuo mitä kritisoit, että ihmisillä on paljon kriteerejä joista ei olla valmiita tulemaan vastaan yhtään, on itse asiassa ihan normaali, yleinen ja yleisesti hyväksytty toimintamalli tämän palstan sinkuilla. (Tai siis ainakin isolla osalla heistä)
Itsellä neljä poikaystävää ollut lukioikäisestä nyt lähes kolmekymppiseksi, ihan vakavia vuosien mittaisia suhteita eikä yksikään ole alkanut mistään ystävyydestä vaan vahvasta seksuaalikemiasta yhdistettynä ihastukseen, joka muuttui rakkaudeksi. Sitten suhteet loppuivat esim. erilaisiin elämäntoiveisiin ja ärsyttävän sietämättömän tavan esilletuloon. Sinällään ihan samanlaisiin syihin kuin kenen tahansa kaverimiehen kanssa aloitetut suhteet loppuvat.
Minulla on myös mieskavereita, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miksi joku haluaisi parisuhteeseen kaverin kanssa. Itseäni ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään harrastaa seksiä heidän kanssa. Siis miten jos ette ole halunneetkaan aiemmin seksiä kaverimiestenne kanssa, niin miten yhtäkkiä sitten haluattekin heitä seksuaalisesti? Olen valmis kokeilemaan itselleni uutta deittailutapaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä neljä poikaystävää ollut lukioikäisestä nyt lähes kolmekymppiseksi, ihan vakavia vuosien mittaisia suhteita eikä yksikään ole alkanut mistään ystävyydestä vaan vahvasta seksuaalikemiasta yhdistettynä ihastukseen, joka muuttui rakkaudeksi. Sitten suhteet loppuivat esim. erilaisiin elämäntoiveisiin ja ärsyttävän sietämättömän tavan esilletuloon. Sinällään ihan samanlaisiin syihin kuin kenen tahansa kaverimiehen kanssa aloitetut suhteet loppuvat.
Minulla on myös mieskavereita, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miksi joku haluaisi parisuhteeseen kaverin kanssa. Itseäni ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään harrastaa seksiä heidän kanssa. Siis miten jos ette ole halunneetkaan aiemmin seksiä kaverimiestenne kanssa, niin miten yhtäkkiä sitten haluattekin heitä seksuaalisesti? Olen valmis kokeilemaan itselleni uutta deittailutapaa.
Eli et pysty mihinkään korkeamman kognitiivisen tason yhteyteen tunteiden muodostamisessa.
niin ja btw olen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Itse etsin kolahdusta ja olin tinderissä huimat muutaman kuukauden. Totesin että tinder on väärä paikka etsiä sellaista, sillä niin moni on siellä jo alun alkaenkin liikkeellä niin, että ihmiset ovat kertakäyttötavaraa. Ei tuollaisten ihmisten kanssa voi kolahtaa kenelläkään. Muutenkin kolahdus taitaa olla asia, jota ei edes voi etsimällä etsiä. Se tulee kohdalle jos tulee. Tällä hetkellä en siis ole missään deittisovelluksissa enkä aktiivisesti etsi ketään.
Ja tinderissä on myös yleinen se ihmistyyppi, joka etsii jotain täydellistä. Pään sisällä on superpitkä lista asioista, joita potentiaalisen kumppanin pitäisi olla. Kaikki mahdollinen ulkonäöstä persoonaan ja seksitaitoihin on listattu, niitä sitten testaillaan ja jos jossain kohtaa teet virheen, olet ulkona. Tunteita näillä ei synny ketään kohtaan, vaan valinnat tehdään puhtaasti sen perusteella, kuka vastaa sitä pään sisälle luotua haavekuvaa parhaiten.
Täällä vauva palstan parisuhdekeskusteluissa erittäin yleinen kommentti on tällainen:
"Mikäli en saa haluamani kaltaista kumppania, elän mielummin yksin kuin tyydyn".
Tuollaisia kommentteja on paljon, ja ne saavat paljon tykkäyksiä. Joten uskaltaisin tämän perusteella sanoa, että tuo mitä kritisoit, että ihmisillä on paljon kriteerejä joista ei olla valmiita tulemaan vastaan yhtään, on itse asiassa ihan normaali, yleinen ja yleisesti hyväksytty toimintamalli tämän palstan sinkuilla. (Tai siis ainakin isolla osalla heistä)
Kysymyshän on siitä, että millainen on se halutun kaltainen kumppani. Jos on listattu kaikki tarkasti tyyliin, että pitää olla tietyn ikäinen, tatuoimaton, alle 165-senttinen ja 50-kiloinen sinisilmäinen blondi, jolla on tietty koulutus ja ammatti ja tietyt harrastukset, se on pikkasen eri asia kuin jos kriteerinä on, että ihminen on sekä henkisesti että fyysisesti puoleensavetävä ja saa aikaan halutunlaisia tunteita. Tuo listaajaihmistyyppi ei anna tunteille minkäänlaista painoarvoa, kenties siksi ettei heillä sellaisia ole olemassakaan, vaan kumppania valitaan samaan tyyliin kuin oltaisiin ostamassa autoa. Eipä siinäkään sinänsä mitään, jokainen saa etsiä just sellaista kuin haluaa, mutta uskon että tuolla tyylillä valitessa ei kestäviä suhteita saada aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä neljä poikaystävää ollut lukioikäisestä nyt lähes kolmekymppiseksi, ihan vakavia vuosien mittaisia suhteita eikä yksikään ole alkanut mistään ystävyydestä vaan vahvasta seksuaalikemiasta yhdistettynä ihastukseen, joka muuttui rakkaudeksi. Sitten suhteet loppuivat esim. erilaisiin elämäntoiveisiin ja ärsyttävän sietämättömän tavan esilletuloon. Sinällään ihan samanlaisiin syihin kuin kenen tahansa kaverimiehen kanssa aloitetut suhteet loppuvat.
Minulla on myös mieskavereita, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miksi joku haluaisi parisuhteeseen kaverin kanssa. Itseäni ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään harrastaa seksiä heidän kanssa. Siis miten jos ette ole halunneetkaan aiemmin seksiä kaverimiestenne kanssa, niin miten yhtäkkiä sitten haluattekin heitä seksuaalisesti? Olen valmis kokeilemaan itselleni uutta deittailutapaa.
Mulla 100 % sama juttu. Kaikki suhteet mitä minulla on elämäni aikana ollut, ovat saaneet alkunsa voimakkaasta molemminpuolisesta seksuaalisesta vetovoimasta, joka oli havaittavissa heti ensi tapaamisesta.
On minulla joskus ollut miespuolisia ystäviäkin, mutta he olivat nimenomaan ystäviä, ei muuta. En kokenut heitä seksuaalisesti haluttaviksi, joten mitään muuta ei heidän kanssaan olisi koskaan voinutkaan syntyä.
Kun näen miehen ensikertaa, tiedän kyllä heti ensi sekunteilla onko kyseinen mies sellainen kenen kanssa haluaisin harrastaa seksiä, vai kaverimies.
Monet miehet eivät hae muuta kuin panoseuraa, mutta jää pano saamatta, jos ei esitä kunnollista.
Ja tinderissä on myös yleinen se ihmistyyppi, joka etsii jotain täydellistä. Pään sisällä on superpitkä lista asioista, joita potentiaalisen kumppanin pitäisi olla. Kaikki mahdollinen ulkonäöstä persoonaan ja seksitaitoihin on listattu, niitä sitten testaillaan ja jos jossain kohtaa teet virheen, olet ulkona. Tunteita näillä ei synny ketään kohtaan, vaan valinnat tehdään puhtaasti sen perusteella, kuka vastaa sitä pään sisälle luotua haavekuvaa parhaiten.