Lue keskustelun säännöt.
Tapailu nykypäivänä on niin vaikeaa
20.07.2022 |
Tapailun alkuvaiheessa toinen vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, mutta sitten tapailut harvenevat ja paljastuu, että ainostaan seksi kiinnostaa. Ei mitään halua tutustua syvemmin. Ei siinä mitään, jos ei klikkaa sen syvemmin, mutta miksi esittää ja vedättää? Yhtäkkiä täysi hiljaisuus ja välttely, ei mitään selkeää vastausta kun kysyy mitä toinen etsii ja kaipaa. Eikö muka ole kohtuullista odottaa jo tapailun alkuvaiheessa selvyyttä siihen, hakeeko toinen vain hauskanpitoa, irtosuhteita vai etsiikö tosissaan parisuhdetta? Olisi paljon helpompaa kummallekin osapuolelle, kun olisi selvyys siitä, mitä toinen etsii. Ensin esitetään kiinnostunutta ja pitkän tapailun jälkeen pitkin hampain myönnetään, että halusi vain panoseuraa.
Kommentit (48)
Tuollaista se oli kyllä n 20 v sittenkin kun aloin tapailemaan, ja luultavasti ollut sitä ennenkin. Miehet ei tietystikään etukäteen kerro, että vain seksi kiinnostaa, koska sitten sitä seksiä ei todennäköisesti saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Saahan sitä toki haluta ihan mitä vaan.
Onnea matkaan, tulet sitä tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Jos toinen ei halua muuta kuin sexiä niin se johtuu siitä että sulla ei ole mitään muuta annettavaa, ei mistään muusta.
Kuulostaa vittuilulta mutta on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan typerää tutustua jonkun treffipalstan kautta sillä odotuksella, että voi kun tuo ihminen nyt olisi minulle se elämäni rakkaus. Jos sillä odotuksella on liikenteessä, niin tulee aina pettymään jossain vaiheessa, ja voi mennä takaisin etsimään sitä seuraava todellista elämän rakkautta. Paras parisuhde muodostuu tosielämässä tutustumalla, ystävystymällä, kiintymällä, ihastumalla , rakastumalla ja rakastamalla. Ilman odotuksia siitä.
Miten sinä ajattelet noiden treffipalstojen toimivan? Sehän on vain kanava löytää muita seuraa hakevia ihmisiä ja kun mielenkiintoinen löytyy, häneen kyllä tutustutaan ihan tosielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Miehet ainakin tuntuvat toimivan näin.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Kenelle se tindervuosien määrä siis on ongelma? Plus, mieluummin yksin kuin vähän-sinne-päin-melkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Kenelle se tindervuosien määrä siis on ongelma? Plus, mieluummin yksin kuin vähän-sinne-päin-melkein.
Tuntuu olevan ihmisille, jotka siellä sen 5 vuotta viettävät ilman, että käteen jää yhtään mitään. Eihän se nyt ehkä ole kuitenkaan useimpien tavoite, jotka sieltä parisuhdetta etsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Itse etsin kolahdusta ja olin tinderissä huimat muutaman kuukauden. Totesin että tinder on väärä paikka etsiä sellaista, sillä niin moni on siellä jo alun alkaenkin liikkeellä niin, että ihmiset ovat kertakäyttötavaraa. Ei tuollaisten ihmisten kanssa voi kolahtaa kenelläkään. Muutenkin kolahdus taitaa olla asia, jota ei edes voi etsimällä etsiä. Se tulee kohdalle jos tulee. Tällä hetkellä en siis ole missään deittisovelluksissa enkä aktiivisesti etsi ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Lopputulos on aivan sama, jos siellä hengaa treffeillä juosten ja kaikennielevää kemiaa ja kipinää odottaen. Tätä porukkaahan siellä on pilvin pimein. Kivat treffit - ei kemiaa. Ihan kiva tyyppi - ei kipinää. Ei toisia treffejä. Ja kohta sama naama on ollut tinderissä 5 vuotta.
Kenelle se tindervuosien määrä siis on ongelma? Plus, mieluummin yksin kuin vähän-sinne-päin-melkein.
Tuntuu olevan ihmisille, jotka siellä sen 5 vuotta viettävät ilman, että käteen jää yhtään mitään. Eihän se nyt ehkä ole kuitenkaan useimpien tavoite, jotka sieltä parisuhdetta etsivät.
Ok, kuulostaa nimittäin tyhmältä yleistykseltä, jonka takana on pahansuopainen pieni mieli.
Mä en tunne tällaisesta ongelmasta kärsiviä ihmisiä, vaikka kaikenlaisia tinderöijiä tuttavapiiriin mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole tuollaista ollut aina. Ensin kiinnostaa tutustua mutta siinä matkalla alkaa tulla esille niitä juttuja ettei sittenkään niin paljoa kiinnosta ja alkaa hiipua.
Mitä ap tässä nyt haluaa? Ekalla tapaamisella pitää osata sanoa haluaako juuri sinun kanssa naimisiin ja kultaisennoutajan? Miksi haluat tehdä siitä noin vaikeaa?
En ole ap, mutta etsin kyllä sellaista juttua jossa molemmat heti tietävät, että on nyt löytänyt etsimänsä. En halua suhdetta, joka on alkanut miehen puolelta sellaisella "katsellaan"-asenteella ja muut naiset ovat kiinnostaneet vielä senkin jälkeen, kun mies on tavannut minut. Haluan miehen, joka tietää mitä haluaa.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.
Ei ole utopiaa. Tiedän ihmisiä, joiden suhde on alkanut tuolla tavalla. Heti ekassa tapaamisessa on klikannut täydellisesti eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää ole ollut. Ei kai kukaan treffeille tulekaan sillä asenteella, että tämä on nyt se elämäni rakkaus, vaan se tunne oikeasta tulee siinä tapaamisen aikana.
Avioerotilastot todistavat, että tuo on silkkaa toiveajattelua. Vähintään Yhtä moni kestävä suhde on syntynyt ihmisten välille, joilla ei ole ollut mitään heti syttyvää kemiaa tai tunnetta siitä oikeasta. Voit sinä tuota tunnetta ajaa takaa aivan vapaasti, mutta se ei takaa parempaa lopputulosta kuin vähemmän reginaromanttinen tapaaminen.
Ehkä ei takaakaan, mutta en silti halua mitään muuta. Kaikki muu tuntuisi tyytymiseltä. Tiedän että monelle kelpaa vähempi eikä siinäkään mitään, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Tuollainen ensimmäisten treffien molemminpuolinen salamarakastuminen on toki mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.
Mikäli tuo on ainoa mikä sinulle kelpaa, olet noin 99% todennäköisyydellä tuominnut itsesi perheettömäksi ikisinkuksi. Onnittelut.
Ei se mitään. Parisuhde ja perhe eivät edes ole asioita joita itsessään tavoittelen, vaan juuri tuollainen molemminpuolinen kolahuds.
Molemminpuolinen kolahdus johtaa hyvin usein crash and burn -tyyppiseen eroon vähän myöhemmin. Näitä on niin nähty. Siinä ei rakastuta oikeaan ihmiseen vaan mielikuvaan hänestä. Yksi kaverini on juuri tuollainen suuren tunteen perässä juoksija. Parisuhdehistoriansa on sen mukainen. Onnea sieltä ei löydy, suuria tunteita kyllä - ja hyvin paljon niitä negatiivisia. Mutta kukin tavallaan.
Ehkä onni sitten löytyy niin, että hengaillaan tinderissä parempaa etsien vielä ensitreffien jälkeen, tapaillaan ja testaillaan montaa samanaikaisesti ja ollaan epävarmoja kaikkien suhteen. Sitten lopulta valitaan järkiperustein vähiten huono, koska ikää alkaa jo olla ja nyt ois se perhe pakko jo saada.
Miehet ainakin tuntuvat toimivan näin.
N25
Ei ehkä kaikki mutta heissä on se tietty tyyppi joka toimii. Tunteita näillä ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ja varsinkin miehet ovat huonoja käsittelemään tunteitaan ja siihen päälle vielä.puhumaan niistä.
Mullakin loppui nyt tapailu, en oikein jaksa ketään, mutta positiivista kehitystä olen nähnyt sen suhteen että pelkkää seksiä hakevien määrä on nykyisin läpinäkyvämpää tai siis sanovat itse suoraan ettei halua mitään muuta, mutta edelleen on paljon niitä pelkureita, jotka eivät tiedä mitä hakevat ja sitten ghostaavat..
Eipä se mitään auta vaikka mies olisikin hyvä käsittelemään ja puhumaan tunteistaan, samat pakit saa mies silloinkin. Naiset tuntuvat itse valikoivan vain vääränlaisia miehiä.
Täyttä utopiaa. Ei sitä ihminen voi heti tietää, mies eikä nainen. Itse pelkäisin miestä, joka tulisi ensitreffeille tuolla asenteella.