Teenkö väärin, kun hermostun lapselle, joka pelleilee ruokapöydässä

Kyllä yli 4-vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä ruokapöydässä. Jos pelleilee, anna varoitus ja jos pelleily jatkuu niin seuraa rangaistus. Ole aina näin johdonmukainen...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yli 4-vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä ruokapöydässä. Jos pelleilee, anna varoitus ja jos pelleily jatkuu niin seuraa rangaistus. Ole aina näin johdonmukainen...

Entä jos rangaistuksetkaan ei lopeta pelleilyä? Ne kovemmatkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tiukkis. Meillä en ottanut asiaa tarpeeksi tiukasti tuossa iässä ja sama jatkuu nyt 8-vuotiaan kanssa. Olin liian lepsu aluksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Itse sen tiedän. *huoh*

Jostain syystä tunnen kuitenkin syyllisyyden tunteita sen jälkeen kun olen vähän vihaisena käskenyt lapsen pois pöydästä. Miksi niin?

Ap

Kaipaat kipeästi kehuja eli teet mahdollisesti samaa kuin lapsesi. Sinun ei pidä nyt miettiä miten toimit ruokapöydässä vaan miten toimit sen jälkeen. Millä ostat omaatuntoa puhtaaksi? Jäätelöllä?

Laske hitaasti kymmeneen ja lähetä lapsi jäähylle. Selitä, että ruokapöydässä ja missä tahansa muualla käyttäydytään asiallisesti. Sinä olet niin sanotusti pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tiukkis. Meillä en ottanut asiaa tarpeeksi tiukasti tuossa iässä ja sama jatkuu nyt 8-vuotiaan kanssa. Olin liian lepsu aluksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Itse sen tiedän. *huoh*

Jostain syystä tunnen kuitenkin syyllisyyden tunteita sen jälkeen kun olen vähän vihaisena käskenyt lapsen pois pöydästä. Miksi niin?

Ap

Se on inhimillistä. Älä jää siihen rypemään, sinä olet vanhempi lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tiukkis. Meillä en ottanut asiaa tarpeeksi tiukasti tuossa iässä ja sama jatkuu nyt 8-vuotiaan kanssa. Olin liian lepsu aluksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Itse sen tiedän. *huoh*

Jostain syystä tunnen kuitenkin syyllisyyden tunteita sen jälkeen kun olen vähän vihaisena käskenyt lapsen pois pöydästä. Miksi niin?

Ap

Kaipaat kipeästi kehuja eli teet mahdollisesti samaa kuin lapsesi. Sinun ei pidä nyt miettiä miten toimit ruokapöydässä vaan miten toimit sen jälkeen. Millä ostat omaatuntoa puhtaaksi? Jäätelöllä?

En kai millään osta. Lapsi saa tietenkin välillä jäätelöä, mutta ei koskaan lohdutukseksi. Ruokapöydästä poistamisen jälkeen annan tilanteen rauhoittua hetken ja itseni rauhoittua hetken, että en ole enää hermostunut, ja käyn puhumassa lapsen kanssa mitä tapahtui ja miksi, ja selitän taas tuhannetta kertaa, että ruokapöydässä ei saa pelleillä ja jos pelleilee niin poistan pöydästä. Eipä tämä kovin tehokasta ole, tuntuu, että lapsi haluaisi joutua poistetuksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Satanismin perusteisiin kuuluu, että häiritsijälle sanotaan kerran nätisti, ja sanotaan vielä toisenkin kerran, mutta jos häirintä jatkuu, pitää häiritsijä eliminoida.

Tämä toimii meillä.🤣 Ensin sanotaan etunimi, sitten etu-ja toinennimi. Kun niiden lisäksi tulee vielä sukunimi lapset tietävät että nyt olen tosissani.

Jätä se sika

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tiukkis. Meillä en ottanut asiaa tarpeeksi tiukasti tuossa iässä ja sama jatkuu nyt 8-vuotiaan kanssa. Olin liian lepsu aluksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Itse sen tiedän. *huoh*

Jostain syystä tunnen kuitenkin syyllisyyden tunteita sen jälkeen kun olen vähän vihaisena käskenyt lapsen pois pöydästä. Miksi niin?

Ap

Kaipaat kipeästi kehuja eli teet mahdollisesti samaa kuin lapsesi. Sinun ei pidä nyt miettiä miten toimit ruokapöydässä vaan miten toimit sen jälkeen. Millä ostat omaatuntoa puhtaaksi? Jäätelöllä?

En kai millään osta. Lapsi saa tietenkin välillä jäätelöä, mutta ei koskaan lohdutukseksi. Ruokapöydästä poistamisen jälkeen annan tilanteen rauhoittua hetken ja itseni rauhoittua hetken, että en ole enää hermostunut, ja käyn puhumassa lapsen kanssa mitä tapahtui ja miksi, ja selitän taas tuhannetta kertaa, että ruokapöydässä ei saa pelleillä ja jos pelleilee niin poistan pöydästä. Eipä tämä kovin tehokasta ole, tuntuu, että lapsi haluaisi joutua poistetuksi. Ap

Niin koska on oppinut, että sen jälkeen hän saa sitä huomiota ja kehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tiukkis. Meillä en ottanut asiaa tarpeeksi tiukasti tuossa iässä ja sama jatkuu nyt 8-vuotiaan kanssa. Olin liian lepsu aluksi. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Itse sen tiedän. *huoh*

Jostain syystä tunnen kuitenkin syyllisyyden tunteita sen jälkeen kun olen vähän vihaisena käskenyt lapsen pois pöydästä. Miksi niin?

Ap

Kaipaat kipeästi kehuja eli teet mahdollisesti samaa kuin lapsesi. Sinun ei pidä nyt miettiä miten toimit ruokapöydässä vaan miten toimit sen jälkeen. Millä ostat omaatuntoa puhtaaksi? Jäätelöllä?

En kai millään osta. Lapsi saa tietenkin välillä jäätelöä, mutta ei koskaan lohdutukseksi. Ruokapöydästä poistamisen jälkeen annan tilanteen rauhoittua hetken ja itseni rauhoittua hetken, että en ole enää hermostunut, ja käyn puhumassa lapsen kanssa mitä tapahtui ja miksi, ja selitän taas tuhannetta kertaa, että ruokapöydässä ei saa pelleillä ja jos pelleilee niin poistan pöydästä. Eipä tämä kovin tehokasta ole, tuntuu, että lapsi haluaisi joutua poistetuksi. Ap

Ensi kerralla laitat itsesi jäähylle. Poistut ruokapöydästä ja sanot lapselle, että nyt minä rauhoitun hetken.

Miettikääs te rankaisijat millainen ero on positiivisesti koulutetulla koiralla ja sitten sillä jota on koulutettu rankaisuin.

Rangaistusta koirasta tulee pelokas, alistuva ja vaikean paikan tullen sen ratkaisu on agressiivisuus. Sellaisia ihmisiä te kasvatatte.

Minun tietääkseni meidän suvussa ei ole historian saatossa missään sukupolvessa kohdeltu lapsia huonosti. Ja me sukumme nykyiset aikuiset olemme normaaleja hyvinvoivia ihmisiä. Ei ole rikollisuutta, mt-ongelmia tai sosiaalisia hylkiöitä.

Aloittajalle: Lapsesi on todella pieni ja ilmeisesti esikoinen. Tuo on ihan normaalia käytöstä. Pidä vain pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Aplodeja! Hienosti tämäkin saatiin laitettua muiden syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Laske hitaasti kymmeneen ja lähetä lapsi jäähylle. Selitä, että ruokapöydässä ja missä tahansa muualla käyttäydytään asiallisesti. Sinä olet niin sanotusti pomo.

Minä olen pomo ja minulla on kotona oma valtaistuin, johon laitan itseni aika ajoin jäähylle. Juon kupin kahvia ja lapset perseilköön sinä aikana ihan rauhassa. Ja on minulle ihan sama mitä joku neuvola-tai päiväkoditädit siitä sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Mitä se on sinua hyödyttänyt kun olet hermostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Niin. Nyt sinun kumminkin täytyy muistaa se että, sinä olet se vanhempi teidän perheessä ja perheen ehdot latelet sinä. Jos noin pientä ihmistä ei saa noudattamaan niitä perheen ehtoja, niin mitä luulet että saako myöhemminkään? Pettymykset ja surut kuuluvat elämään, ja niin myöskin ilot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Aplodeja! Hienosti tämäkin saatiin laitettua muiden syyksi.

No mikä sinusta on oikea selitys?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunne voi johtua siitä että, lapsia kun ei nykyään saa komentaa eikä kurittaa mistään asiasta. Niitten kullannuppujen pitää saada tehdä juuri niinkuin he itsehaluaavat ja pelleillä joka paikassa elämänsä loppuun saakka. Meillä tehtiin aikanaan selväksi se että, ruokapöydässä ei pelleillä eikä lueta, ja jos ruoka ei maistu noustaan pöydästä pois. Kauppaan kun mentiin niin oli myös sääntö ettei siellä kiukutella, muuten ei enää päässyt mukaan.

Tämä voi kyllä olla selitys. Kun joka paikassa sanotaan, että lasta pitää tunnekas vattaa, sanoittaa, sanoittaa, sanoittaa, ohjata rauhallisesti, ohjata rauhallisesti lisää, asettua alas lapsen tasolle selittämään rauhallisesti jne jne niin jos itse lopulta hermos tuu lapsen pelleilyyn niin tulee kam ala syylli syys siitä, että itse hermos tui tai suut tui eikä kyennyt pysymään rauhallisena, ohjaavana, sanoittavana täydelli senä äitinä. Ihan kuin äidin omat negat iiviset tunteet olisi nykyään täysin kiel letty ja kam alan pa ha asia, vaikka lapsi tahal laan tes taisi ja tes taisi loputtomiin, että koska se äiti suut tuu. Ja kun lopulta suut tuu, niin on vuoden pas kin äiti, siis nor mien mukaan.

Anteeksi jouduin pätkimään sanoja, kun konmentti ek muuten mennyt läpi.

Ap

Mitä se on sinua hyödyttänyt kun olet hermostunut?

Ei tietenkään mitenkään. Mistä tuon ajatuksen edes repäisit, että olisi hyödyttänyt. Yritin vain sanoa, että on ehkä inhimillistä joskus hermostua.

Ap

Kyllä vanhempi saa ja pitää hermostua. Ei raivota, ei käyttäytyä uhkaavasti, ei olla arvaamaton tai pitää nälässä. Mutta niin kuin joku sanoikin, on karhunpalvelus olla näyttämättä lapselle että hänen käytöksensä aiheuttaa aikuisessa tunteita. Parempi olla vähän napakka ja avoin kuin piilokireä, mairean manipuloiva tai liian pitkään aidot tunteensa teennäisen rauhallisuuden alle peittäneenä räjähtelevä.

On toki ihmisiä jotka ei ärsyynny niin herkästi, good for them. Ja ihmisiä jotka ärsyyntyy vähän kaikesta, heidän pitää hakea apua omaan ongelmaansa. Mutta ruokapöytäpelleilystä ärsyyntyminen on normaalia.

Mun äitini ei koskaan esim. korottanut ääntään koska nainen ei saa avoimesti ilmaista suuttumusta tai ärtymystä. Sen sijaan hän oli syyllistävä ja manipuloiva marttyyri josta lapsi näki kyllä että jokin on pielessä mutta ei että mikä ja miksi, ja sekin on omiaan herättämään epävarmuutta ja turvattomuutta. Itse koin valtavaa syyllisyyttä lasten ollessa pieniä siitä että hermostuin heihin, ja kävin psykologin juttusilla useamman kerran. Sieltä jäi käteen, että totta kai saa ja pitää hermostua, ja olla samalla ennakoitava ja kohtuullinen.