Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuistuminen
20.07.2022 |
Alotan kertomalla, että mulle yhtäkkiä tarjotaan opiskelupaikkaa varasijoilla tökkimisen jälkeen, mikä tietää muuttoa ja itsenäistymistä. Tämä tuli mulle aivan puskista, olin jo valmistautunut toiseen vuoteen kotikaupungissa ja olin aikeissa hakea töitä.
Olen jo 19, mutta tuntuu, etten ole "ansainnut" tuota opiskelupaikkaa ja että en ole tarpeeksi aikuinen ottamaan sitä vastaan. Muut ympärilläni vaikuttavat kypsemmiltä ja fiksummilta kuin mitä itse olen. Melkein mietin toista välivuotta, mutta en tiedä :( Olen jo kerran jättänyt opiskelupaikan vastaanottamatta samasta syystä, ahdistus ja pelko vei voiton. Nytkin mulla sydän hakkaa ja tärisen.
Pääsin ylioppilaaksi viime vuoden kesällä, kirjoitukset menivät miten menivät. Oon aina nähnyt itteni jotenkin luuserina ja harkinnut "pelkän" perustutkinnon hankkimista. Syystä tai toisesta korkeakoulun ajattelu saa vatsan muljahtelemaan. Pelottaa aivan kamalasti, vaikka olisi jo aika aikuistua. En kumminkaan osaa esittää fiksumpaa kuin mitä olen.
Onko kellään ollut samoja tuntemuksia? Miten tälläsestä pääsee yli.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vain uutta päin! Älä jätä paikkaa vastaanottamatta. Jos et enää saa samanlaista tilaisuutta, myöhemmin saattaa harmittaa. Voithan jättää leikin kesken jos se ei olekaan oma juttu.
Muilla on varmasti samoja tuntemuksia. Osa potee tuota imposter-syndroomaa vielä työelämässäkin.
Kiitos kannustuksesta! Ja totta, että ainahan nuo opinnot voi jättää kesken, jos on liikaa. En edes tiennyt, että tälle on oikein nimikin, "imposter-syndrooma". Tavallaan huojentavaa, luen varmaan tuosta lisää myöhemmin :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vain uutta päin! Älä jätä paikkaa vastaanottamatta. Jos et enää saa samanlaista tilaisuutta, myöhemmin saattaa harmittaa. Voithan jättää leikin kesken jos se ei olekaan oma juttu.
Muilla on varmasti samoja tuntemuksia. Osa potee tuota imposter-syndroomaa vielä työelämässäkin.
Kiitos kannustuksesta! Ja totta, että ainahan nuo opinnot voi jättää kesken, jos on liikaa. En edes tiennyt, että tälle on oikein nimikin, "imposter-syndrooma". Tavallaan huojentavaa, luen varmaan tuosta lisää myöhemmin :')
Joo, kannattaa. Se on ihan yleinen tunne. "En kuulu tänne, kaikki muut ovat viisaampia, minä vain esitän, olen oikeasti ihan kypsymätön lapsi ja joudun vain teeskentelemään että tiedän, pystyn ja osaan".
Ehkä oloasi helpottaa kun tiedostat että siellä luentosalissa tms. opiskelutilassa on tosiaan monia jotka ajattelevat kauhuissaan samoin.
Kyllä sinä pärjäät. Opit pian alasi peruskäsitteistöä ja sen miten asioista opiskellessa puhutaan ja millaisia yhteisiä toimintapoja muodostuu. Ne asiat ovat kaikille muillekin ihan uutta.
Jos otat lisää välivuosia, niin se itsenäistyminen viivästyy aina vaan enemmän, eikä se olo siitä aikusemmaksi odottamalla muutu. Vastuunottamista oppii ottamalla vastuuta. Ihan samalla tavalla se epävarmuus on enempi tai vähempi mukana niissä elämän suurissa muutoskohdissa vielä aikuisenakin. Ei aikuisuus tai ikä ole mikään tae itsevarmasta olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vain uutta päin! Älä jätä paikkaa vastaanottamatta. Jos et enää saa samanlaista tilaisuutta, myöhemmin saattaa harmittaa. Voithan jättää leikin kesken jos se ei olekaan oma juttu.
Muilla on varmasti samoja tuntemuksia. Osa potee tuota imposter-syndroomaa vielä työelämässäkin.
Kiitos kannustuksesta! Ja totta, että ainahan nuo opinnot voi jättää kesken, jos on liikaa. En edes tiennyt, että tälle on oikein nimikin, "imposter-syndrooma". Tavallaan huojentavaa, luen varmaan tuosta lisää myöhemmin :')
Joo, kannattaa. Se on ihan yleinen tunne. "En kuulu tänne, kaikki muut ovat viisaampia, minä vain esitän, olen oikeasti ihan kypsymätön lapsi ja joudun vain teeskentelemään että tiedän, pystyn ja osaan".
Ehkä oloasi helpottaa kun tiedostat että siellä luentosalissa tms. opiskelutilassa on tosiaan monia jotka ajattelevat kauhuissaan samoin.
Kyllä sinä pärjäät. Opit pian alasi peruskäsitteistöä ja sen miten asioista opiskellessa puhutaan ja millaisia yhteisiä toimintapoja muodostuu. Ne asiat ovat kaikille muillekin ihan uutta.
Pitää oikeasti pitää mielessä tuo, etten ole sielläkään yksin näiden tunteiden kanssa. Kyllähän tuo jonkin verran helpottaa oloa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Jos otat lisää välivuosia, niin se itsenäistyminen viivästyy aina vaan enemmän, eikä se olo siitä aikusemmaksi odottamalla muutu. Vastuunottamista oppii ottamalla vastuuta. Ihan samalla tavalla se epävarmuus on enempi tai vähempi mukana niissä elämän suurissa muutoskohdissa vielä aikuisenakin. Ei aikuisuus tai ikä ole mikään tae itsevarmasta olosta.
Tottahan tämäkin. Ei tämä edellinenkään välivuosi ole mua mitenkään henkisesti kasvattanut, joten miksi seuraava niin tekisi? Okei, tosi hyviä pointteja, kiitos viestistä!
Ei sitä aikuistu kuin elämällä rohkeasti. Eli turha siellä kotona on sitä aikuistumista odottaa koska aikuistuminen ei ole pelkästään ikä vaan elämän kokemus. Olen tavannut todella lapsellisia vanhuksiakin elämäni aikana. Nämä ovat eläneet siinä kotipiirissään perheensä ja sukunsa hoivissa koko elämänsä. Ei mitään kriisejä, ei mitään haasteita. Aina on joku ollut pitämässä huolta. Lopputulos on kuolemaa vaille valmis ikuinen teini.
Alue: Aihe vapaa
Rohkeasti vain uutta päin! Älä jätä paikkaa vastaanottamatta. Jos et enää saa samanlaista tilaisuutta, myöhemmin saattaa harmittaa. Voithan jättää leikin kesken jos se ei olekaan oma juttu.
Muilla on varmasti samoja tuntemuksia. Osa potee tuota imposter-syndroomaa vielä työelämässäkin.