Lue keskustelun säännöt.
Voinko jättää väliin puolison lapsenlapsen ristiäiset?
19.07.2022 |
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä jo 15 vuotta ja meillä on 2 lasta, 12- ja 10-vuotiaat. Hänellä on edellisestä liitosta kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia. Toinen heistä sai vauvan ja ristiäiset on tulossa loppukesällä.
Nähdään muutamia kertoja vuodessa ja tullaan kaikki ihan hyvin toimeen, myös puolison eksä, joskin mulla on usein vähän ulkopuolinen olo eikä mitään yhteistä näitten vanhempien lasten kanssa.
Ristiäiset on yli 300 kilsan päässä ja päivä on sunnuntai. Pitäis ottaa ainakin maanantai vapaaksi ja mulla on töissä kiireisintä aikaa, niin tiedän että hommat vaan kasaantuu ja ristiäisreissu ei varsinaisesti käy vapaasta. Ei oikein kiinnosta. Olen myös jo kuullut nurinaa siitä miten ahdasta tulee kotona pidettävissä juhlissa ja meitäkin peräti 4 henkeä. Jo aiemmin on ollut vähän sellaista hajua että minä ja lapset ollaan kakkosperhe.
En halua mitään draamaa, mutta en haluaisi myöskään osallistua. Vauva ei ole minun lapsenlapseni, en koe olevani täysin tervetullut vaan velvollisuudesta kutsuttava ja aika & jaksaminen ei just nyt tahdo riittää. Toivon että puoliso menee lasten kanssa, mutta onko liikaa jos jään kotiin? Palaako sillat? Meneekö sopu? Kellään vastaavasta kokemusta?
Kommentit (58)
Vaikeaa tulee olemaan jos et mene. Sinä nyt tulet kumminkin tavalla tai toisella olemaan tuon vauvan isovanhemman puolison roolissa.
Todella toivon että kohtelette tätä vauvaa yhtä hyvin ja tärkeänä kun myöhempiäkin lapsenlapsia, joita kenties omat lapsesi saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin noin vuosi sitten esikoiseni ristiäiset, ja edes vanhempani eivät osallistuneet. Meillä on pienet tilat ja vanhempiin tuota välimatkaa, niin sovittiin yhteisymmärryksessä etteivät he tule ja kuvattiin ristiäiset videolle. Meillä on siis oikein hyvät välit. Juhlaan tuli vain meidän oma perhe, kummit puolisoineen ja lähellä asuva vaari. Hyvin meni näinkin. Mitä jos soittaisit tälle äidille, kyselisit perheen kuulumisia ja kertoisit näistä työkiireistä, pahastuvatko jos jäät tällä kertaa pois?
Oonko mä ihan hirveä ihminen, kun ei ole tullut mieleenkään kutsua vanhempien uusia puolisoita ristiäisiin? Meidän suvussa ne on hyvin pieni juhla, kummit lähinnä kutsuttu ja on toki isovanhempiakin ollut. Kaikkiin hyvät välit, ei siinä, mutta en usko että 60+ iässä seurustelun aloittaneet kokevatkaan "kuuluvansa sukuun", vaan ovat ehkä mielellään vaan niitä seurustelukumppaneita ilman ns sukuvelvollisuuksia.
Kiinnostava ilmaus tuo, että "minulla ei ole mitään yhteistä puolisoni lasten kanssa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kysymys sinun pitää kysyä siltä puolisoltasi. Turhaa tänne on nakittaa noin henkilökohtaista asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ilmaus tuo, että "minulla ei ole mitään yhteistä puolisoni lasten kanssa"...
Ei puolisollanikaan (tai minulla) ole mitään yhteistä anoppini miehen kanssa. Puolisoni oli lukiossa äitinsä tavatessa nykyisen miehensä, minä tulin kuvioihin ensimmäisenä opiskelijavuotena. Välit ovat ihan asialliset, mutta tyyppinä anopin mies on hyvin erilainen kuin ne ihmiset, joista kumpikaan meistä pitää. Ei olisi haitannut, vaikka olisi jättänyt perheemme juhlat välistä, vaikka hyvien tapojen mukaisesti toki hänetkin on aina kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että AP ollut tosi kiva äitipuoli, selvästi tehnyt eron ja kohdellut eritavalla omia ja edellisen avioliiton lapsia.
Olen mies. Minulla ei ollut omia lapsia suhteen alkaessa. Pidän lapsista ja olisin oikeastaan toivonut läheisempää suhdetta näiden bonuslasten kanssa, mutta se ei syystä tai toisesta ole onnistunut.
Suhtautuminen oli alkuun aika vihamielistä ja on muuttunut vuosien mittaan neutraaliksi ja ystävälliseksi, mutta ei mitenkään erityisen läheiseksi. Nyt meillä on kaksi yhteistä lasta ja toivon että edes heillä olisi hyvä suhde näihin sisaruksiin. Varmasti olisi pitänyt jotain tehdä toisin.
AP
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä olla ihmisen kanssa, jolle lapseni perhe olisi epämiellyttävä. Tai lapseni
Ei ihme, että suurin osa uusperheiden liitoista päätyy eroon, kun tämmöistä mietitään
Tuissa tapauksessa vika on siinä henkilössä, joka ei ole opettanut lapselle ja lapsen perheelle, että ei saa käyttäytyä mulkerosti. Eli sinussa ja lapsissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvii mennä. Tässä elämässä ei tarvii miellyttää ikäviä ihmisiä. Etenkin jos ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että AP ollut tosi kiva äitipuoli, selvästi tehnyt eron ja kohdellut eritavalla omia ja edellisen avioliiton lapsia.
Olen mies. Minulla ei ollut omia lapsia suhteen alkaessa. Pidän lapsista ja olisin oikeastaan toivonut läheisempää suhdetta näiden bonuslasten kanssa, mutta se ei syystä tai toisesta ole onnistunut.
Suhtautuminen oli alkuun aika vihamielistä ja on muuttunut vuosien mittaan neutraaliksi ja ystävälliseksi, mutta ei mitenkään erityisen läheiseksi. Nyt meillä on kaksi yhteistä lasta ja toivon että edes heillä olisi hyvä suhde näihin sisaruksiin. Varmasti olisi pitänyt jotain tehdä toisin.
AP
Tuskin teit mitään väärin. Jotkut lapset on vaan hankalia tai henkilökemiat ei kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillat palaa roihuten ja kaikki vihaavat sinua tuon jälkeen. Tulee niin suuri tappelu, että uutisoidaan globaalisti kaikissa medioissa.
Miten haluaisit itseäsi kohdeltavan Eli vaikkapa sinulla on synttärit, järkkää juhlat ja kutsut puolison lapsetkin, ilmoittavat, että on nyt muuta. Tai ne teidän yhteiset lapset pääsee ylioppilaaksi, sisarpuolet eivät noteeraa mitenkään.
Minä, jos olisin puolisosi loukkaantuisin. Et arvosta yhtään puolisoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae asiasta tukea puolisoltasi ,äläkä täältä!
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ilmaus tuo, että "minulla ei ole mitään yhteistä puolisoni lasten kanssa"...
Jos olisi ilkeä, tuon voisi tulkita, että ap ei rakasta puolisoaan. Kun edes se ei ole yhteistä, että rakastavat samaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussani poisjääminen olisi ennenkuulumatonta, miehen suvussa ihan ok. Riippuu siis tilanteesta. Mun mies ei tullut kummankaan isovanhempani hautajaisiin, ja oma suku piti sitä ihan käsittämättömän törkeänä (okei, minä myös, koska olisin kaivannut ehkä tukea niille päiville, vaikka olikin vähän ajomatkaa) kun taas mies ei ymmärtänyt ollenkaan miks hänen olisi pitänyt osallistua. Oi aikoja ja tapoja.
Tilanteesi on hieman toinen kuin nyxän osallistuminen aikuisten lapsipuolten perhejuhliin. Joskus voi olla niin, että mitään perheyhteyttä ei ole missään vaiheessa syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit itseäsi kohdeltavan Eli vaikkapa sinulla on synttärit, järkkää juhlat ja kutsut puolison lapsetkin, ilmoittavat, että on nyt muuta. Tai ne teidän yhteiset lapset pääsee ylioppilaaksi, sisarpuolet eivät noteeraa mitenkään.
Minä, jos olisin puolisosi loukkaantuisin. Et arvosta yhtään puolisoasi.
Kyseessä on sen puolisonsa lapsen juhlat ei puolison juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ihan hirveä ihminen, kun ei ole tullut mieleenkään kutsua vanhempien uusia puolisoita ristiäisiin? Meidän suvussa ne on hyvin pieni juhla, kummit lähinnä kutsuttu ja on toki isovanhempiakin ollut. Kaikkiin hyvät välit, ei siinä, mutta en usko että 60+ iässä seurustelun aloittaneet kokevatkaan "kuuluvansa sukuun", vaan ovat ehkä mielellään vaan niitä seurustelukumppaneita ilman ns sukuvelvollisuuksia.
Minusta kuulostaa tosi erikoiselta jos *vakiintuneessa suhteessa* olevasta pariskunnasta kutsutaan vaan toinen. Olkoon miten pienet juhlat tahansa. Jossain tyttöjen/poikien illassa tuo on ok, mutta ei perhejuhlissa. Toki jotain satunnaistapailuja tai tuoreita kumppaneita ei tarvi kutsua, iästä riippumatta, mutta vakikumppanit kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ihan hirveä ihminen, kun ei ole tullut mieleenkään kutsua vanhempien uusia puolisoita ristiäisiin? Meidän suvussa ne on hyvin pieni juhla, kummit lähinnä kutsuttu ja on toki isovanhempiakin ollut. Kaikkiin hyvät välit, ei siinä, mutta en usko että 60+ iässä seurustelun aloittaneet kokevatkaan "kuuluvansa sukuun", vaan ovat ehkä mielellään vaan niitä seurustelukumppaneita ilman ns sukuvelvollisuuksia.
Miniälläni on lapsi ensimmäisestä liitosta, kyllä häntä pidetään ihan yhtä paljon sukumme kuuluvana kuin biologisia lapsenlapsianikin. Kukaan ei tee mitään rajaa. Ei minun eikä mieheni suvuissa.
Samoin poikani sisarukset perheineen huomioivat tämän lapsen aivan samoin kuin muutkin veljensä lapset. On mm. tädeillään (eli tyttärilläni) yökylässä yksinkin.
Tää on keskustelupalsta ja tällä keskustellaan asioista laidasta laitaan, jos se ei sulle käy, mee pois. ohistelija