Lapsi yrittää satuttaa, kun häntä suututtaa
Varmaan aika tavallista. Mutta olisiko neuvoja miten kitkeä tuo tapa pois? Ikää kohta viisi.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
Ap
Saa, jos on varma, että lapsi satuttaa tahallaan eikä sen takia ettei muuhun pysty.
Meillä ainakin lasta hävettää raivarin jäkeen jos on onnistunut raapimaan jälkiä, en halua pahentaa asiaa vielä suuttumallakin.
Mutta joskus yrittää kyllä lyödä ihan vaan kun ei saa vaikka tahtoaan läpi niin kokeilee vielä lyömällä. Silloin kyllä aika tiukkasanaisesti kiellän ja/tai vien sänkyynsä "nukkumaan" ja totean, että aika varmaan levätä jos ei jaksa enää käyttäytyä nätisti. Mököttää sielä hetken ja hyväksyy sitten tilanteen ja jatkaa leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
ApSaa. Ja saa myös satuttaa takaisin. Samalla voi kysyä: "Tuntuuko kivalta?"
Ja mitä lapsi tuosta oppii? Että saa satuttaa kun kerran häntäkin satutettiin.
Todella typerä neuvo sinulta.
Ap
Jos on vähänkään järkeä päässä niin ei satuta, koska tietää, miltä se tuntuu ja sitten voi sattua itseenkin. On tietenkin olemassa lapsia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Jossain vaiheessa ovat vankilassa.
No niin makaronihullu, mee toiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
ApSaa. Ja saa myös satuttaa takaisin. Samalla voi kysyä: "Tuntuuko kivalta?"
Ja mitä lapsi tuosta oppii? Että saa satuttaa kun kerran häntäkin satutettiin.
Todella typerä neuvo sinulta.
Ap
Jos on vähänkään järkeä päässä niin ei satuta, koska tietää, miltä se tuntuu ja sitten voi sattua itseenkin. On tietenkin olemassa lapsia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Jossain vaiheessa ovat vankilassa.
No niin makaronihullu, mee toiseen keskusteluun.
Mikäs palstapoliisi se sinä kuvittelet olevasi? Hirviöpenskan vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
ApSaa. Ja saa myös satuttaa takaisin. Samalla voi kysyä: "Tuntuuko kivalta?"
Ja mitä lapsi tuosta oppii? Että saa satuttaa kun kerran häntäkin satutettiin.
Todella typerä neuvo sinulta.
Ap
Vie tutkimuksiin se hedelmäsi.
Jos tietäisit mitään asiasta niin tietäisit ettei tuon ikäiselle anneta vielä diagnooseja. Tutkimukset tulee myöhemmin.
Tämä on ihan totta. Aloituksessa olevan ikäisiä lapsia ei tutkita eikä diagnosoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
ApSaa, jos on varma, että lapsi satuttaa tahallaan eikä sen takia ettei muuhun pysty.
Meillä ainakin lasta hävettää raivarin jäkeen jos on onnistunut raapimaan jälkiä, en halua pahentaa asiaa vielä suuttumallakin.
Mutta joskus yrittää kyllä lyödä ihan vaan kun ei saa vaikka tahtoaan läpi niin kokeilee vielä lyömällä. Silloin kyllä aika tiukkasanaisesti kiellän ja/tai vien sänkyynsä "nukkumaan" ja totean, että aika varmaan levätä jos ei jaksa enää käyttäytyä nätisti. Mököttää sielä hetken ja hyväksyy sitten tilanteen ja jatkaa leikkejä.
Jep, silloin olisi normilapsi. Jos ei ole niin suuttuminen lisää itsetunto-ongelmaa ja siten aggressiota.
Ei tuo mitenkään harvinaista ole. Täällä palstalla jostain syystä vain on pääasiassa lapsettomia, jotka ei tajua asioista mitään ja sitten niitä täydellisiä superäitejä, joiden lapset on vain rauhallisia, ihania ja sopuisia. Ja näiltä sitten saa outoja kommentteja.
Meillä oli lapsella voimakkaita raivareita vielä ekaluokalla ja tokan alussakin. Aloin olla jo totta puhuen vähän hädissäni kun tuntui ettei mikään toisto auta ja suuttuessaan pyrkii satuttamaan ja nuo tilanteet vielä tulivat nopeasti. Mutta sinnikkyys on lopulta auttanut ja vaikka lapsen temperamentti on nopea niin impulssikontrolli on parantunut huimasti. Nyt kymmenenvuotiaana en enää muista koska olisi ollut viimeksi vastaavia vaikeuksia. Kun suuttuu, menee itse rauhoittumaan. Sanallisesti saattaa olla aika nokkava mutta eipä se vaarallista ole ja ymmärtää kyllä kun asiasta sanoo. Kovasti tsemppiä ap:lle. Sinnikkyyttä ja rauhallista rajaamista ja kun tilanne EI ole päällä niin suunnittelette miten kiukun tullessa toimitaan. Meillä oli käytössä rauhoittumistaulu missä oli kuvallisia vinkkejä mitä tehdä kiulun tullessa ja ne oli lapsen kanssa yhdessä mietitty. Äläkä epäröi hakea apua. Soitto perheneuvolaan tai koulukuraattorille tai -psykologille ja sieltä eteenpäin. On mahdollista saada vaikka toimintaterapiaa jos tilanne arvioidaan hankalaksi.
Näitähän on erilaisia. Sukulaispoika n. 4vuotias käy toisten päälle ja lyö kun itsellään käy kipeää. (hänellä on IBS joten kivut vatsassa ovat kovat välillä.) Tuttavani lapsella oli suuri tyyny jota sai menna lyömään kun tuli viha. Oma tyttäreni sai ihan älyttömiä raivon puuskia milloin mistäkin syystä ja silloin ei auutanut muu kuin pitää kiinni ja odottaa että menee ohi. Loppuivat vasta hänen ollessaan noin kuusi vuotias. Eivät uuvuttaneet minua mitenkään henkisesti, ymmärrän kuitenkin miten työlästä on jos niin tapahtuu.
Minä hoidan työkseni lapsia ja en todellakaan kovin usein ole törmännyt lapseen, joka haluaa satuttaa toisia varsinkaan jos on jo niinkin vanha kuin melkein 5v. Ehkä 1-2v lapsella sen vielä ymmärtäisi, koska tämä ei ehkä hallitse niin hyvin itseään eikä ehkä kunnolla vielä tajua, että toisia voi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten suututa sitä lasta.
En missään tapauksessa uskaltaisi.
t: curling-vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan työkseni lapsia ja en todellakaan kovin usein ole törmännyt lapseen, joka haluaa satuttaa toisia varsinkaan jos on jo niinkin vanha kuin melkein 5v. Ehkä 1-2v lapsella sen vielä ymmärtäisi, koska tämä ei ehkä hallitse niin hyvin itseään eikä ehkä kunnolla vielä tajua, että toisia voi sattua.
Veikkaisin, että aapeen tapauksessa vanhemmissa vika. Varsinkin äidissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan työkseni lapsia ja en todellakaan kovin usein ole törmännyt lapseen, joka haluaa satuttaa toisia varsinkaan jos on jo niinkin vanha kuin melkein 5v. Ehkä 1-2v lapsella sen vielä ymmärtäisi, koska tämä ei ehkä hallitse niin hyvin itseään eikä ehkä kunnolla vielä tajua, että toisia voi sattua.
Tässä on se ongelma, että tietyt lapset käyttäytyvät päikyssä eri tavalla kuin kotona. Tämä sun pitäisi automaattisesti tietää, jos olet alan ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan työkseni lapsia ja en todellakaan kovin usein ole törmännyt lapseen, joka haluaa satuttaa toisia varsinkaan jos on jo niinkin vanha kuin melkein 5v. Ehkä 1-2v lapsella sen vielä ymmärtäisi, koska tämä ei ehkä hallitse niin hyvin itseään eikä ehkä kunnolla vielä tajua, että toisia voi sattua.
Eihän ap:nkaan lapsi tuolla tavalla hoidossa käyttäydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan työkseni lapsia ja en todellakaan kovin usein ole törmännyt lapseen, joka haluaa satuttaa toisia varsinkaan jos on jo niinkin vanha kuin melkein 5v. Ehkä 1-2v lapsella sen vielä ymmärtäisi, koska tämä ei ehkä hallitse niin hyvin itseään eikä ehkä kunnolla vielä tajua, että toisia voi sattua.
Tässä on se ongelma, että tietyt lapset käyttäytyvät päikyssä eri tavalla kuin kotona. Tämä sun pitäisi automaattisesti tietää, jos olet alan ammattilainen.
Niinpä. Psykopaatit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
Ap
Kysytkö tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
ApKysytkö tosissasi?
Miksi hän ei kysyisi tosissaan muiden mielipiteitä? Mitä kummaa siinä nyt on? Ja johan täällä on tullutkin näkemyksiä puolesta ja vastaan.
Meillä oli yhteen aikaan myös samanlaista kun lapsella meni hermo. Saattoi suuttuneena alkaa heitellä tavaroita, lyödä jollain lelulla tai ihan nyrkeillä. En muista montaa kertaa että olisi minua lyönyt. Lastenkasvatusoppaista muistan, että kaikista tärkeintä on että älä anna lapsen IKINÄ lyödä itseäsi.
Eli, olen hyvin rauhallinen ihminen ja selviän mistä tilanteesta lapsen kanssa vain, mutta jos hän löi minua, annoin itseni "suuttua" kohtuudella. Otin kummastakin kädestä tiukasti kiinni, laskeuduin lapsen tasolle ja sanoin hyvin tiukasti ja ehkä hieman kovemmalla äänellä, että "EI saa lyödä, ketään ihmistä ei saa lyödä vaikka olisi kuinka vihainen. Saat olla niin vihainen kuin vain haluat." Jos lapsi riehui niin pidin käsistä kiinni ainakin jonkun aikaa. Meillä raivokohtaukset menee onneksi nopeasti ohi ja muuttuvat itkuksi, jolloin joko halataan tai jos lapsi haluaa olla yksin niin saa olla yksin. Muistutan aina että olen hänen tukenaan ja minun luokse saa tulla.
Jos raivokohtaus jatkuu, saatan sanoa että "sinä olet tosi vihainen, olet ihan raivoissasi. Se on hyvä että olet vihainen, tunteet pitää päästää ulos. Ei ole mitään hätää, ne ovat vain tunteita."
Tuo "ei ole mitään hätää", on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista mitä lapselle voi sanoa raivokohtauksen aikana. Se kertoo lapselle että mitään kauheaa ei tapahdu, vaikka tuntuukin kauhealta. Paljon ennemmin otan raivoavan lapsen kun lapsen joka piilottaa tunteensa (kuten minut opetettiin lapsena tekemään).
Meillä muuten tämä käyttäytyminen opittiin päiväkodissa ja ilmeisesti kokeiltiin kotona että toimiiko nämä keinot. On vähentynyt ja melkein loppunut kun "häirikkö" vaihtoi päiväkotia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette, saako lapselle suuttua siitä, jos hän satuttaa?
Ap
Riippuu vähän siitä mitä tarkoitat suuttumisella. Minusta lapselle pitää tehdä selväksi, että sattuu, vakavoitua, älähtää, sanoa napakasti, mikä nyt tilanteeseen tai ikään sopii. Viisivuotiasta nappaisin käsistä, katsoisin silmiin ja sanoisin tiukasti, että ei saa satuttaa, se on ehdottoman kiellettyä, niin ei voi ikinä tehdä.
Mitä aikaisemmin tämän aloittaa, sitä helpompi. Ei lapsi kovin helposti ymmärrä, jos läpsiminen on ensin ollut hassun hauskaa ja jossain iässä tai tilanteessa onkin huonoa käytöstä. Meillä on ollut hyvin vähän ongelmia tällaisen kanssa, mikä johtuu ensisijaisesti lasten luonteesta, mutta myös siitä, että jo sylilapselle on tehty selväksi, iän mukaisesti, että ei saa satuttaa.
Vanhempia voisi silti tutkia, kun yleensähän ne huonotkin geenit periytyy.