Lapsi yrittää satuttaa, kun häntä suututtaa
Varmaan aika tavallista. Mutta olisiko neuvoja miten kitkeä tuo tapa pois? Ikää kohta viisi.
Kommentit (61)
Karjaise että "NYT LOPPUI TUO PELLEILY!!".
Yrittääkö satuttaa tahallaan vai eikö pysty itseään hillitsemään? Siinä on vissi ero miten suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Karjaise että "NYT LOPPUI TUO PELLEILY!!".
Ei tuollainen karjuminen mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Yrittääkö satuttaa tahallaan vai eikö pysty itseään hillitsemään? Siinä on vissi ero miten suhtautua.
Siis ensin suuttuu jostain, sitten suuttuu enemmän ja yrittää tunnekuohussa satuttaa. Varmaan puoliksi tahallaan, puoliksi ei pysty itseään hillitsemään.
Ei koskaan muulloin yritä ketään satuttaa.
Ap
Kai kyseessä on jonkunlaiset itkupotkuraivarit siis.
Ap
Me joudutaan vain ottamaan syliin ja pitämään kiinni. Mitään pysyvää toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Lapsi 4 vee.
Vierailija kirjoitti:
Me joudutaan vain ottamaan syliin ja pitämään kiinni. Mitään pysyvää toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Lapsi 4 vee.
Loppuuko satuttaminen heti kun ottaa syliin? Vai jatkaako siinä vielä?
Ap
Ei välttämättä, voi myös olla vaikeuksia tunnekuohujen aikana koska ei pysty kommunikoimaan ja sanomaan mikä mättää. Tällöin ainoa miten osoittaa on aggressiivisuus.
Yrittääkö lapsi myös satuttaa itseään vaan vain toista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Yrittääkö lapsi myös satuttaa itseään vaan vain toista ihmistä?
Ei varmaan tahallaan itseään yritä satuttaa, mutta saa niin kovat itkupotkuraivarit, että siinä tuoksinnassa saattaa itseäänkin satuttaa. Pääasiassa kuitenkin siis toista ihmistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä, voi myös olla vaikeuksia tunnekuohujen aikana koska ei pysty kommunikoimaan ja sanomaan mikä mättää. Tällöin ainoa miten osoittaa on aggressiivisuus.
Tästä voi olla kyse, tunnekuohu on kyllä voimakas ja tuntuu, että satuttaminen ja aggressio on suoraa reaktiota siihen. Mutta mitä tehdä asialle?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me joudutaan vain ottamaan syliin ja pitämään kiinni. Mitään pysyvää toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Lapsi 4 vee.
Loppuuko satuttaminen heti kun ottaa syliin? Vai jatkaako siinä vielä?
Ap
Otetaan istumaan syliin ja joudutaan pitämään käsistä kiinni. Usein auttaa kun laittaa harhautukseksi telkkarin kovemmalle kuin lapsen karjunta. Jos käsistä ei pidä kunnolla kiinni niin raapii raivokkaasti kiinnipitäjän kädet verinaarmuille. Onneksi ei enää sentään raavi enää itseään verille niinkuin pienenä.
Raivari voi kestää parista minuutista ehkä puoleen tuntiin (ihana kun ei enää raivoa kovin pitkään, itsehillintä selvästi kehittynyt). Kiinnipidossa tuntuu olevan tärkeintä, että lasta ei estetä heilumasta tai kiemurtelemasta, vaan liikutaan ikäänkuin lapsen liikkeiden mukana vain niin paljon estäen ettei satuta ketään tai pääse heittelemään tavaroita.
Nykyään lapsi tulee joskus istumaan syliin jo ennen kuin menee raivon puolelle ja rauhoittuu ennen kuin raivostuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me joudutaan vain ottamaan syliin ja pitämään kiinni. Mitään pysyvää toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Lapsi 4 vee.
Loppuuko satuttaminen heti kun ottaa syliin? Vai jatkaako siinä vielä?
ApOtetaan istumaan syliin ja joudutaan pitämään käsistä kiinni. Usein auttaa kun laittaa harhautukseksi telkkarin kovemmalle kuin lapsen karjunta. Jos käsistä ei pidä kunnolla kiinni niin raapii raivokkaasti kiinnipitäjän kädet verinaarmuille. Onneksi ei enää sentään raavi enää itseään verille niinkuin pienenä.
Raivari voi kestää parista minuutista ehkä puoleen tuntiin (ihana kun ei enää raivoa kovin pitkään, itsehillintä selvästi kehittynyt). Kiinnipidossa tuntuu olevan tärkeintä, että lasta ei estetä heilumasta tai kiemurtelemasta, vaan liikutaan ikäänkuin lapsen liikkeiden mukana vain niin paljon estäen ettei satuta ketään tai pääse heittelemään tavaroita.Nykyään lapsi tulee joskus istumaan syliin jo ennen kuin menee raivon puolelle ja rauhoittuu ennen kuin raivostuu :)
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu näiden raivareiden jälkeen? Minä nimittäin ainakin uuvun voimakkaasti, siis henkisesti. Yritän, että en näyttäisi sitä lapselle, mutta todellisuudessa olen henkisesti aivan poikki sen raivarin jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä, voi myös olla vaikeuksia tunnekuohujen aikana koska ei pysty kommunikoimaan ja sanomaan mikä mättää. Tällöin ainoa miten osoittaa on aggressiivisuus.
Tästä voi olla kyse, tunnekuohu on kyllä voimakas ja tuntuu, että satuttaminen ja aggressio on suoraa reaktiota siihen. Mutta mitä tehdä asialle?
Ap
Ensiksi sun pitää yrittää ennakoida, onko jotain yhteistä tilanteille milloin näin käy. Onko kyse jostain yllättävästä asiasta esim olet sanonut että lähdette kauppaan, mutta sitten sanotkin että eipäs mennäkään vaan tuli jotain muuta. Eli onko tilanteiden muutos ongelma? Jos on näin niin silloin pitää olla selvä struktuuri joka päivälle.
Meillä on seinässä kuvakortteja, joista näkyy mitä milloinkin tehdään. AINA tehdään korttien mukaan siinä järjestyksessä, jotta lapsi voi luottaa että pystyy itse ennakoimaan tulevaa. Yleensä lapsi jollain lailla reagoi ennen räjähdystä esimerkiksi meidän lapsi pitää matalaa murinaa, sormet alkaa tekemään tik oireita jne. Pitää tunnistaa oireet ennen räjähdystä. Täten on helpompi saada katkaistua tilanne ennen aggressiota.
Jos tilanne kuitenkin eskaloituu niin kiinnipitäminen ainakin meillä on ainoa vaihtoehto. Minä otan kiinni selän takaa, jolloin ei pysty lyömään eikä potkimaan tehokkaasti. Puree kyllä mun käsiä, mutta siinäpä se. Omaa päätä kannattaa kallistaa sivulle, koska multa meni nenä poskelle kun ponkaisi takaraivolla iskien naamaan. Opinpahan kerrasta. Tärkein on että itse pysyy rauhallisena tilanteen ajan. Pitää muistaa, että harvoin lapsi tahallaan haluaa satuttaa, se ei ole yleensä henkilökohtaista.
Tärkeää opettaa lapsi pois näistä tavoista viimeistäön ennen koulua. Ottakaa yhteyttä asiantuntijoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä, voi myös olla vaikeuksia tunnekuohujen aikana koska ei pysty kommunikoimaan ja sanomaan mikä mättää. Tällöin ainoa miten osoittaa on aggressiivisuus.
Tästä voi olla kyse, tunnekuohu on kyllä voimakas ja tuntuu, että satuttaminen ja aggressio on suoraa reaktiota siihen. Mutta mitä tehdä asialle?
ApEnsiksi sun pitää yrittää ennakoida, onko jotain yhteistä tilanteille milloin näin käy. Onko kyse jostain yllättävästä asiasta esim olet sanonut että lähdette kauppaan, mutta sitten sanotkin että eipäs mennäkään vaan tuli jotain muuta. Eli onko tilanteiden muutos ongelma? Jos on näin niin silloin pitää olla selvä struktuuri joka päivälle.
Meillä on seinässä kuvakortteja, joista näkyy mitä milloinkin tehdään. AINA tehdään korttien mukaan siinä järjestyksessä, jotta lapsi voi luottaa että pystyy itse ennakoimaan tulevaa. Yleensä lapsi jollain lailla reagoi ennen räjähdystä esimerkiksi meidän lapsi pitää matalaa murinaa, sormet alkaa tekemään tik oireita jne. Pitää tunnistaa oireet ennen räjähdystä. Täten on helpompi saada katkaistua tilanne ennen aggressiota.
Jos tilanne kuitenkin eskaloituu niin kiinnipitäminen ainakin meillä on ainoa vaihtoehto. Minä otan kiinni selän takaa, jolloin ei pysty lyömään eikä potkimaan tehokkaasti. Puree kyllä mun käsiä, mutta siinäpä se. Omaa päätä kannattaa kallistaa sivulle, koska multa meni nenä poskelle kun ponkaisi takaraivolla iskien naamaan. Opinpahan kerrasta. Tärkein on että itse pysyy rauhallisena tilanteen ajan. Pitää muistaa, että harvoin lapsi tahallaan haluaa satuttaa, se ei ole yleensä henkilökohtaista.
Meillä ongelma ei liity päivärytmiin eikä muutoksiin. Vaan hyvin voimakkaaseen pettymykseen jostain asiasta esim. että joku rakas lelu yllättäen hajosi tai sitten tilanteisiin, joissa lasta itseään sattui. Eli oma kipu aiheuttaa näitä raivareita myös. Ap
Pettymyksen sietokyky lapsella nolla. Sitä pitää vaan kasvattaa. Elämästä ei selviä ilman pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää opettaa lapsi pois näistä tavoista viimeistäön ennen koulua. Ottakaa yhteyttä asiantuntijoihin.
Yleisesti ottaen nämä ei ole tapoja, jotka on opittu. Jos APn lapsi ei ole päikyssä niin eskarissa alkaa pääsemään viimeistään tutkimuksiin. Jos luulet, että ns ammattilaiset auttaa niin sitten sulla on aikas ruusunpunaiset lasit päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää opettaa lapsi pois näistä tavoista viimeistäön ennen koulua. Ottakaa yhteyttä asiantuntijoihin.
Yleisesti ottaen nämä ei ole tapoja, jotka on opittu. Jos APn lapsi ei ole päikyssä niin eskarissa alkaa pääsemään viimeistään tutkimuksiin. Jos luulet, että ns ammattilaiset auttaa niin sitten sulla on aikas ruusunpunaiset lasit päässä.
On lapsi osapv päiväkodissa. On siellä hyvin ujo ja arka eikä tätä ongelmaa ilmene siellä.
Ja olen samaa mieltä, ammattilaisilta on kyllä todella vaikea saada mitään apua ylipäätään mihinkään.
Ap
Ap nostaa hyvien vinkkien toivossa.