Yksiössä asuminen. kertokaa rehellisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin kissani kanssa 30m2 kokoisessa yksiössä ja tykkäsin todella. Olin sitä ennen asunut kimppakämpässä ja vaikka asunto oli iso, niin en voinut sietää sitä, että lähes vieraat ihmiset lompsivat heti oveni takana, jouduin käyttämään samaa vessaa ja keittiötä. Yök, se oli ällöä.

Niinpä oma yksiö oli ihan paras juttu. Minulla ei ollut liikaa silloinkaan tavaraa, vain sänky, jossa oli paljon isoja tyynyjä, joten se oli myös sohva, yöpöytä, työpöytä, työtuoli, pöytätaso telkkarille ja säkkituoli. Kissalla oli oma pudonneesta isosta männynoksasta tehty kiipeilypuu. Asunnossa oli myös kiinteitä kaappeja muutama ja tilaa oli jopa liikaa. Myöhemmin myös mieheni muutti asuntoon ja mahduimme siihen todella hyvin.

Siis sänky oli sohva, yöpöytä, työpöytä, työtuoli, pöytätaso telkkarille ja säkkituoli.

Ihanko oikeasti? Miten sinä nukuit kun telkkari oli sängyssä.

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nuorena seinät kyllä alkoi kaatua päälle. Ei mun juttu. Ja nythän mä tarvitsen etätyöhuoneen.

Sinulla varmaan seinät katuisivat päälle, vaikka asuisit kartanossa. Jos pää on sekaisin, niin se on sekaisin.

Juu sinulla on pää sekaisin.

Menikö yksiössä asuvalla hiukan tunteisiiin....lallallllalla

No en asu perheeni kanssa yksiössä. :)

Tuijottelen pääasiassa yksiöni seinää. Sillä seinällä tosin siitä suurimman osan peittävä valkokangas, mihin heijastan laserprojektorilla elokuvia, TV:n, ja jopa tietokoneen näytön! Ei tule aika pitkäksi!

Asuin ennen n. 30 neliön tilavan tuntuisessa yksiössä. Kesäkuumalla oli hankalampaa kun aurinko paistoi etelästä suoraan kämppään, ei ollut parveketta varjostamassa. eikä läpitalotuuletus ollut mahdollista. Positiivista oli kompaktius.

Muutin kolmioon jossa usein tavarat hukassa kun ei muista mihin huoneeseen minkäkin jättänyt. Kakkosmakuuhuone/työhuonetta tulee käytettyä romuvarastona. Ihanneasuntoni taitaisi olla kaksio ainakin sinkkuaikana.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin yksiöstä, mutta opiskeluaikoina ahdisti kun esim ei ollut varaa hyvään pienempään varsi-imuriin ja piti samassa huoneessa sängyn kanssa säilyttää imuria. Sohva ja petivaatteet haisi helposti ruualle. Tuuletus oli vaivanloista.

Asuttu on 25 neliöisessä, sekä 52 neliöisessä.  Nyt 30, tuo ainoa haitta että ruoankäry tuntuu.  Laitoin sänkyyn päiväpeiton, yleensä tunnissa haihtuu.  Ilmanvaihto on hyvä.

Jos ahdisti, ei johtunut asuinpaikasta ei ahtaudesta mielestäni. 

Imuri mahtuu vaatehuoneeseen, kun kausitavarat varastossa.

miks yksiössä asuva tuijottelis seiniä? tuijottaako isommissa asunnoissa asuvat useampia seiniä kans? Ite en oo kokenu ikinä, että yksiö olis ankee- vaan oikeastaan että on mulle se paras. Mutta kai se on enempi makuasia ja fiiliksistä kii. Jotku tarvii tilaa enemmän.  Ai nii, ja laiskuuspisteitä yksiölle- vähemmän siivottavaa.

Ahtauteen tottuminen vei hiukan aikaa, kaiken olennaisen saa mahtumaan.  Sohva ei mahtunut, olipahan vanha ettei haitannut.

Yksiössä on itse asiassa enemmän siivottavaa kuin isommassa asunnossa, vaikka ei uskoisi. Pieni tila menee nopeammin sotkuun ja pölyä on heti nurkissa. Isommassa asunnossa ei tarvitse siirrellä huonekaluja siivoamisen tieltä, jolloin helpompi tehdä ylläpitosiivousta ja lisäksi pöly levittyy isommalle alueelle joten ei tarvitse jatkuvasti pyyhkiä pölyjä, kokemusta on

Kyllä. Tulee sellainen olo että on vankilassa, oikeasti.

Lisäksi ruuanlaittaminen on työläämpää ja aikaavievempää kuin normaalikokoisessa keittiössä. Siivoaminen on hankalaa. Petivaatteiden vaihtaminen on hankalaa kun sängyn ympärillä ei ole juuri tilaa. Kokoajan kolhii itseään huonekaluihin joita pitää jatkuvasti väistellä, ja varoa ettei kompastu mihinkään tai pudota mitään hyllyltä tai tasolta lattialle. Todella rasittavaa suoraan sanoen.

Ei ollut minun juttuni, mutta olenkin näitä "kotini on linnani" ihmisiä, joiden koko elämä, harrastukset ja vapaa-aika sijoittuu kotiin. Nyt asun yksin 100 neliöisessä omakotitalossa ja vihdoin tuntuu siltä, että tilaa alkaa olemaan riittävästi.

Jos taas olisin menevä, matkusteleva ja sosiaalisissa riennoissa viihtyvä ihminen, en ikinä sijoittaisi näin paljoa seiniin, vaan nimenomaa valitsisin pienen ja toimivan yksiön tukikohdakseni.