Yksiössä asuminen. kertokaa rehellisesti!

Vierailija kirjoitti:

No ei siellä pakko ole koko aikaa istua ja tuijottaa.

Kyllä talviaikaan moni viettää aika suurenkin osan ajastaan siellä omassa kodissaan.

Kannattaa myös huomioida, että uusia Korona yms epidemioita voi olla jälleen tulossa, jolloin vietät pakosta siellä asunnossasi paljonkin aikaa ja ties kuinka pitkään.

Satsaisin itse asunnon lisäksi siihen, että taloyhtiö on vuosimallistaan riippumatta hyvin hoidettu, sijaitsee omistustontilla ja lähiympäristöstä löytyy vehreyttä, luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia, kävelymatkan päästä löytyy niin päivittäiset peruspalvelut kuin joukkoliikenteen asemakin (mielellään raide sellainen).

Kuplahinnoissa olevaa ydinkeskustan pikkuasuntoa en tällä hetkellä myöskään minä ostaisi omaksi asunnoksi lainarahalla.

Olen itsekin aikanaan asunut muutamassa yksiössä. Todella aktiivista opiskelija elämää elävälle toki kelpaa hetkellisesti luukku kuin luukku, kun kotona pyörähdetään lähinnä nukkumassa (jos ei iske etäopiskelu yms), mutta pidempiaikaiseksi omaksi kodiksi ainakin itselläni kipukynnys kulkee jossakin 30-35 neliön tietämissä jos yksin asuu, sitä pienemmässä alkaa pää hajota pidemmän päälle.

Mulla on 32 neliön kokoinen pieni koti ja rakastan tätä ihan hulluna. Ihastuin tähän ensisilmäyksellä ja ostin omakseni. Nukkuma-alkovi on ensinnäkin niin iso, että sinne mahtuu sängyn lisäksi pieni pukeutumispöytä ja minikokoinen lipasto. Kylppärissä mulla on sitten amme, josta haaveilin tosi pitkään. Parveketta mulla ei ole lainkaan, koska olen unissakävelijä. Talo itsessään on tosi vanha ja tunnelmallinen:)

Riippuu siitä, kuinka paljon on kotona. Aiemmin ei häirinnyt, mutta olen ollut nyt viimeiset vuodet melkein jatkuvasti kotona etätöiden takia, ja kyllä nykyään jo tympäisee ja ahdistaakin.

Poikamiehelle sopiva panokämppä 👍

Joskus ottsa päähän kyllä joo. Tärkeää on jakaa tilaa muulla tavalla ja että on eri paikka missä syö, nukkuu ja katsoo telkkaria. Mulla on tavallaan olkkari, makkari ja työhuone jotka olen värikoodannut. Tykkäisin että olisi ainakin toinen erillinen huone joka ei ole keittiö tai vessa, mutta rakastan paikkaa jossa asun ja vuokra on halpa sijaintiin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Tylsintä on oikeastaan se, ettei yksiöön mahdu oikein sosiaalista elämää. Sänky vie tilan sohvalta jne. Asun nyt pienessä kaksiossa ja pidän siitä, että henkilökohtaisen tilan voi erottaa muusta kämpästa.

Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida.

Miniyksiöön (itselläni 23m2, josta kylpyhuone haukkaa varmaankin 6-7m2) ei välttämättä mahdu kunnollisen ns 1.5 hengen sängyn lisäksi kuin muutama ruokatuoli vieraille istuskelupaikoiksi. Yleensä myös säilytystilaa on hyvin niukasti. Tavaran roudaaminen edes takaisin häkkivarastoon ei ole niin mukavaa ja toimiva ratkaisu, kuin moni ehkä ajattelee ja toki siellä on riskinä myös naapureista riippuen ilkivalta ja viereisistä komeroista voi levitä ties mitä ötököitä/hajuja vaatteisiin yms.

Itse en myöskään pidä siitä, että kun kylään tulee vaikka 3-4 kaveria tai sukulaista, on osan pakko istuskella sängylläni, ollaan jotenkin liian intiimisti koko ajan kun tilaa ei vain yksinkertaisesti ole ja tuntuu että happikin loppuu koko asunnosta. Vaikea järjestää esimerkiksi 4 hengen illallisia tai vastaavia, kun kunnolliselle ruokapöydälle ei ole tilaa. Talo rakennettu 2006.

Isommissa yksiöissä taas on usein erillinen alkovi/makuusoppi, jonka voi halutessaan erottaa hyllyllä/verholla/jopa kevyellä väliseinällä muusta asunnosta, myös säilytystilaa on yleensä se 1-3 täyskorkeaa kaapistoa enemmän.

Mulla oli aikoinaan 42 neliön 1h+k ja se oli kiva. Sänky oli alkovissa, kylppärissä oli amme jne. Keittiöön sai oven kiinni.

Perheelle pieni. Olen käynyt kyläilemässä perheessä, jossa äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika asuivat keittokomerollisessa yksiössä, lapset alle kouluikäisestä täysi-ikäisiksi tässä asunnossa. Ei siellä perhe paljon mahtunut liikkumaan. Sänkyinä oli äidille levitettävä sohva ja alkovissa lasten sängyt. Neliöiden määrää en tiedä, mutta olihan se pieni. Siinä sohvalla sitten istuttiin, ruokapöytä oli siinä huoneen puolella, keittokomeroon pöytä ei mahtunut.

Mulla nuorena seinät kyllä alkoi kaatua päälle. Ei mun juttu. Ja nythän mä tarvitsen etätyöhuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nuorena seinät kyllä alkoi kaatua päälle. Ei mun juttu. Ja nythän mä tarvitsen etätyöhuoneen.

Sinulla varmaan seinät katuisivat päälle, vaikka asuisit kartanossa. Jos pää on sekaisin, niin se on sekaisin.

Asuin 7 vuotta 28 neliön yksiössä ja tykkäsin. Näen välillä unta entisestä kodistani, muutin pois 4 vuotta sitten. Kaikki oli samassa tilassa paitsi wc/kylppäri. Ihana turvallinen pesäkolo.

Asuin kissani kanssa 30m2 kokoisessa yksiössä ja tykkäsin todella. Olin sitä ennen asunut kimppakämpässä ja vaikka asunto oli iso, niin en voinut sietää sitä, että lähes vieraat ihmiset lompsivat heti oveni takana, jouduin käyttämään samaa vessaa ja keittiötä. Yök, se oli ällöä.

Niinpä oma yksiö oli ihan paras juttu. Minulla ei ollut liikaa silloinkaan tavaraa, vain sänky, jossa oli paljon isoja tyynyjä, joten se oli myös sohva, yöpöytä, työpöytä, työtuoli, pöytätaso telkkarille ja säkkituoli. Kissalla oli oma pudonneesta isosta männynoksasta tehty kiipeilypuu. Asunnossa oli myös kiinteitä kaappeja muutama ja tilaa oli jopa liikaa. Myöhemmin myös mieheni muutti asuntoon ja mahduimme siihen todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. En vietä sisällä 24/7.

Hirveää olisi omistaa/vuokrata kotia, jossa ei viihdy. Talvipakkasilla on pakko lähteä johonkin kun ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin kissani kanssa 30m2 kokoisessa yksiössä ja tykkäsin todella. Olin sitä ennen asunut kimppakämpässä ja vaikka asunto oli iso, niin en voinut sietää sitä, että lähes vieraat ihmiset lompsivat heti oveni takana, jouduin käyttämään samaa vessaa ja keittiötä. Yök, se oli ällöä.

Niinpä oma yksiö oli ihan paras juttu. Minulla ei ollut liikaa silloinkaan tavaraa, vain sänky, jossa oli paljon isoja tyynyjä, joten se oli myös sohva, yöpöytä, työpöytä, työtuoli, pöytätaso telkkarille ja säkkituoli. Kissalla oli oma pudonneesta isosta männynoksasta tehty kiipeilypuu. Asunnossa oli myös kiinteitä kaappeja muutama ja tilaa oli jopa liikaa. Myöhemmin myös mieheni muutti asuntoon ja mahduimme siihen todella hyvin.

Siis sänky oli sohva, yöpöytä, työpöytä, työtuoli, pöytätaso telkkarille ja säkkituoli.

Ihanko oikeasti? Miten sinä nukuit kun telkkari oli sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nuorena seinät kyllä alkoi kaatua päälle. Ei mun juttu. Ja nythän mä tarvitsen etätyöhuoneen.

Sinulla varmaan seinät katuisivat päälle, vaikka asuisit kartanossa. Jos pää on sekaisin, niin se on sekaisin.

Juu sinulla on pää sekaisin.

Menikö yksiössä asuvalla hiukan tunteisiiin....lallallllalla

Ei mulle tullut. Ehkä johtuu siitä, että tuijotan tietsikan ruutua enkä seinää. Ihan sama tekeekö sen yksiössä, kaksiossa vai isommassa lukaalissa.

Asun yksiössä ja viihdyin ihan hyvin, rupesin seurustelemaan ja muutettiin isompaan asuntoon, jossa viihdyin hyvin, tuli ero ja muutin kaksioon kun löysin mukavan jossa viihdyn, mutta kyllä yksiökin olisi käynyt. 

Mutta joo, nyt pitää lopettaa viihtyminen ja lähteä haukkaamaan raitista ilmaa ja käydä samalla reissulla kaupassa. Kyllä yksiöstäkin aina välillä tuli poistuttua. Nyt kaksiossa ei tuolla makuuhuoneen puolella tule oikein tehtyä muuta kuin nukuttua, joten melkeinpä tuntuu samalta kuin yksiössä eläminen - kaikki valveillaoloaika menee tässä olohuoneen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsintä on oikeastaan se, ettei yksiöön mahdu oikein sosiaalista elämää. Sänky vie tilan sohvalta jne. Asun nyt pienessä kaksiossa ja pidän siitä, että henkilökohtaisen tilan voi erottaa muusta kämpästa.

Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida.

Miniyksiöön (itselläni 23m2, josta kylpyhuone haukkaa varmaankin 6-7m2) ei välttämättä mahdu kunnollisen ns 1.5 hengen sängyn lisäksi kuin muutama ruokatuoli vieraille istuskelupaikoiksi. Yleensä myös säilytystilaa on hyvin niukasti. Tavaran roudaaminen edes takaisin häkkivarastoon ei ole niin mukavaa ja toimiva ratkaisu, kuin moni ehkä ajattelee ja toki siellä on riskinä myös naapureista riippuen ilkivalta ja viereisistä komeroista voi levitä ties mitä ötököitä/hajuja vaatteisiin yms.

Itse en myöskään pidä siitä, että kun kylään tulee vaikka 3-4 kaveria tai sukulaista, on osan pakko istuskella sängylläni, ollaan jotenkin liian intiimisti koko ajan kun tilaa ei vain yksinkertaisesti ole ja tuntuu että happikin loppuu koko asunnosta. Vaikea järjestää esimerkiksi 4 hengen illallisia tai vastaavia, kun kunnolliselle ruokapöydälle ei ole tilaa. Talo rakennettu 2006.

Isommissa yksiöissä taas on usein erillinen alkovi/makuusoppi, jonka voi halutessaan erottaa hyllyllä/verholla/jopa kevyellä väliseinällä muusta asunnosta, myös säilytystilaa on yleensä se 1-3 täyskorkeaa kaapistoa enemmän.

Puolentoistahengen sänky?

Ei hemmetin teidän kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Perheelle pieni. Olen käynyt kyläilemässä perheessä, jossa äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika asuivat keittokomerollisessa yksiössä, lapset alle kouluikäisestä täysi-ikäisiksi tässä asunnossa. Ei siellä perhe paljon mahtunut liikkumaan. Sänkyinä oli äidille levitettävä sohva ja alkovissa lasten sängyt. Neliöiden määrää en tiedä, mutta olihan se pieni. Siinä sohvalla sitten istuttiin, ruokapöytä oli siinä huoneen puolella, keittokomeroon pöytä ei mahtunut.

Käy joskus vierailemassa työväenasuntomuseossa (löytyy mm. Helsingistä ja Tampereelta) ja ihmettele, miten ennen on mahduttu. Yhdessä huoneessa koko perhe.

Tehkää ihmiset rakkaat kodistanne kodikas! Ei se ole ollenkaan neliöistä kiinni. Pienestäkin luukusta saa helpolla ja halvalla tehtyä sellainen söpö kotikolo. Kyllä ne rikkaatkin ihmiset isoissa kartanoissaan yksinänsä sekoaa ja alkaa kuunnella kummitusten ääniä ja rapinoita kellarikerroksesta. Pienessä asunnossa ei ole mitään pahaa. Päinvastoin. Niihin ei kukaan tuu =D 

Ja itse voit mennä ulos. Älä tee kodistasi vankila. Tee siitä viihtyisä. SULLE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsintä on oikeastaan se, ettei yksiöön mahdu oikein sosiaalista elämää. Sänky vie tilan sohvalta jne. Asun nyt pienessä kaksiossa ja pidän siitä, että henkilökohtaisen tilan voi erottaa muusta kämpästa.

Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida.

Miniyksiöön (itselläni 23m2, josta kylpyhuone haukkaa varmaankin 6-7m2) ei välttämättä mahdu kunnollisen ns 1.5 hengen sängyn lisäksi kuin muutama ruokatuoli vieraille istuskelupaikoiksi. Yleensä myös säilytystilaa on hyvin niukasti. Tavaran roudaaminen edes takaisin häkkivarastoon ei ole niin mukavaa ja toimiva ratkaisu, kuin moni ehkä ajattelee ja toki siellä on riskinä myös naapureista riippuen ilkivalta ja viereisistä komeroista voi levitä ties mitä ötököitä/hajuja vaatteisiin yms.

Itse en myöskään pidä siitä, että kun kylään tulee vaikka 3-4 kaveria tai sukulaista, on osan pakko istuskella sängylläni, ollaan jotenkin liian intiimisti koko ajan kun tilaa ei vain yksinkertaisesti ole ja tuntuu että happikin loppuu koko asunnosta. Vaikea järjestää esimerkiksi 4 hengen illallisia tai vastaavia, kun kunnolliselle ruokapöydälle ei ole tilaa. Talo rakennettu 2006.

Isommissa yksiöissä taas on usein erillinen alkovi/makuusoppi, jonka voi halutessaan erottaa hyllyllä/verholla/jopa kevyellä väliseinällä muusta asunnosta, myös säilytystilaa on yleensä se 1-3 täyskorkeaa kaapistoa enemmän.

Puolentoistahengen sänky?

Ei hemmetin teidän kanssanne.

Niin, tarkoitti varmaan 120 cm leveää