Olen 50v. Mistä voisin enää haaveilla?

En tiedä. Olen 45 ja samat fiilikset.

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Ehkä jotain voisit vielä elämässäsi tavoitella: empatiataitoja.

Yritä keksiä joku projekti. Tee jotain mikä oikeasti pelottaa. Elämä on liian lyhyt (tai pitkä) tyhjään vellomiseen.

Mitä halusit ihan pienenä tehdä?

että saatte nauttia ihanasta itsenäisestä suomesta

Vaikka mistä, ihminen ei liene koskaan liian vanha haaveilemaan. Mutta älä pelkästään haaveile vaan myös toteuta haaveesi. Ainakin ne hyvät.

Sinulla on vielä paljon kaikkea kivaa edessäsi.

Eli siis sulla on suunnitelmia, mutta et saa niitä toteutettua?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Tällaiset kommentit ovat rasittavia

Ihan mistä vain haluat. Minä olen 55, ja haaveita ja suunnitelmia vaikka kuinka paljon. Ja toteutan niistä jokaisen jos vain kykenen.

Vierailija kirjoitti:

että saatte nauttia ihanasta itsenäisestä suomesta

Ketkä "te", oletko joku ulkopuolinen?

Haaveilen olevani nuori ja tuntematon elämä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

että saatte nauttia ihanasta itsenäisestä suomesta

Ketkä "te", oletko joku ulkopuolinen?

Olen, itänaapurisi.

Mä löysin miehen. Nyt haaveilen työpaikasta. Työttömyys alkoi viime toukokuussa.

52v.

Sen tiedän että tavaraa ja konkreettista omistamista en halua. Elämyksiä ja kokemuksia kyllä, mutta toteutus puuttuu.

Tarvitsisin potkun persuksille noin kuvainnollisesti.

Sama, mutta olen vasta 40.

Olen 51 ja haaveilen kaikesta mahdollisesta ja osaa aloin toteuttamaan ja osa on vakavassa harkinnassa. Sitten on pari utopistista unelmaa, jotka eivät välttämättä ikinä toteudu, mutta niistä on kiva unelmoida. Listalle on ensin päätyneet ne, mitä ei voi enää mummuna tehdä, eli osan säästän siihen vaiheeseen, kun toivottavasti saan lapsenlapsia. Reissaaminen on ainakin top1. Minulla on noin 6 paikkaa, joista unelmoin jo ennen omia lapsia. Sitten kun ne on käyty, niin pari lisäkohdetta aina löytyy. Sitten on tanssiharrastukset, joista jo 2 aloitin viime syksynä. Näistä ehdin haaveilla 10 vuotta ja nyt koronan jälkeen, ne ovat syksyllä alkamassa. Itse olen täynnä energiaa. 

Meillä keski-ikäisillä monella on matalat rautavarastot ja elämänlaatu sitä myöten heikko. Käy ainakin testaamassa, että kaikki ok. Itsellä ferritiinit olivat 15 ja nyt vuoden rautakuurin jälkeen ne ovat 90. Eron olossa huomaa kuin yöllä ja päivällä. Vuosi sitten en vielä ollut innokas oikein mihinkään. Surin ikääni ja pyöreitä synttäreitä. 

Kuolemasta.

Minulla oli haaveina kirjan kirjoittaminen ja ulkomaille muutto. Ekaa yritin monta vuotta, ei onnistunut, olin vaan liian huono siinä. Sen sijaan muutto johonkin maahan, jossa kasvaa palmuja(!), onnistui loppujen lopuksi aika helpostikin. Kiitos covid ja etätyö.

Olen 50v.

En ole enää nuori, mutta en ikäloppukaan.

Mikä ap:aa masentaa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli haaveina kirjan kirjoittaminen ja ulkomaille muutto. Ekaa yritin monta vuotta, ei onnistunut, olin vaan liian huono siinä. Sen sijaan muutto johonkin maahan, jossa kasvaa palmuja(!), onnistui loppujen lopuksi aika helpostikin. Kiitos covid ja etätyö.

Ainakin yritit, voit olla tyytyväinen itseesi. Siis tuota kirjan kirjoittamista. Mulla on just toi sama projekti menossa; kirjoitan debyyttiäni. Ehkä päädyn sinne saman palmun alle sun kanssa.

n51