Miten järjestätte juhlat, jos on hankalia sukulaisia?
Onko jollain pokkaa jättää vaan hankalat tyypit kutsumatta, vaikka olisivat lähisukua? Vai osaatteko olla välittämättä mahdollisesta törttöilystä? Otatteko riskin, että vaivalla järjestetty juhla menee pilalle jonkun käytöksen takia?
Meillä yksi lähisukulainen osaa pilata kaikkien tunnelman erittäin tehokkaasti. Todella vaikea järjestää pieniä perhejuhlia tämän takia. Isommat juhlat on toki helpompia, kun siellä kaikki vähän kuin hukkuu massaan.
Kommentit (82)
Se on hankala yhtälö, jos kovin eritaustaiset menee keskenään naimisiin joista toinen työväenluokkainen moukka ja toinen taas pitkät perinteet omaava sukua oleva. Silloin on nähty että tämä moukka alkaa valitettavasti pyörittää sellaista draamaa että koko suvulta katoo halu edes osallistua juhliin, joissa yksi kulkee nenä nirpussa koko matkab.
Helppohan se on jättää kutsumatta, jos hankala sukulainen on täti tai muu vastaava kaukaisempi sukulainen. Mutta miten kehtaa kutsua kolme sisarusta ja jättää kutsumatta neljäs, joka on tiiviisti kaikkien kanssa tekemisissä? Tai kutsua muut pariskuntina mutta veli ilman vaimoaan?
Vierailija kirjoitti:
Se on hankala yhtälö, jos kovin eritaustaiset menee keskenään naimisiin joista toinen työväenluokkainen moukka ja toinen taas pitkät perinteet omaava sukua oleva. Silloin on nähty että tämä moukka alkaa valitettavasti pyörittää sellaista draamaa että koko suvulta katoo halu edes osallistua juhliin, joissa yksi kulkee nenä nirpussa koko matkab.
Juuri nämä "pitkät perinteet" omaavat suvut ovat niitä suurimpia öykkäreitä perhe- ja sukujuhlissa. Ei niin pientä asiaa ole, että siinä ei vedottaisi suvun perinteisiin ja merkittäviin esivanhempiin. Nämä pellesukulaiset edellyttävät, että heillä on parhaat paikat juhlapaikassa, ja heille tarjoillaan ensiksi.
Mutta siinäkin alkoholi tekee tehtävänsä, kun yli kuuskymppinen nainen yrittää tanssia pöydällä ja hänen miehensä vokottelee sulhasta.
Kutsun kaikki - - > luotan että aikuiset osaavat käyttäytyä - - > sukulaiset saavat puheenaiheita loppuvuodeksi, ehkä loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla hankalia sukulaisia? Miten tämä yksi pilaa juhlat? Anna käytännön esimerkkejä. Itse en ole hankalien ihmisten kanssa tekemisissä vapaa-ajallani, olivat sukua tai ei.
Esimerkiksi lapsen syntymäpäiväjuhlat. Yksi lapsen isovanhemmista kommentoi toisen vieraan ylipainoa ja kertoo että tälle riittää pienempikin pala kakkua. Arvostelee muiden tuomia lahjoja, "ei se Maija tuollaisilla tykkää leikkiä". Varastaa koko shown itsellensä kertomalla kovaan ääneen omia juttujaan ja esimerkiksi vertailemalla päivänsankaria omiin lapsiinsa saman ikäisinä. Ja se ääni on oikeasti niin kova, ettei korvien sulkeminen onnistu. Ap
Sen ekaan kahvikupilliseen voisi lisätä pari tyrmäystippaa, niin rauhoittuisi vähäksi aikaa. Tai ulostuslääkettä, niin istuisi vessassa juhlien yli.
Yksinkertaista. En kutsu hankalia sukulaisia. En ole ikinä kutsunut, enkä kutsu jatkossakaan. En ole ylipäänsä hankalien ihmisten kanssa tekemisissä muutenkaan vapaa-ajallani. Miksi ihmiset eivät vaan heivaa tämmöisiä elämästään menemään? Mulle ainakin oma elämä on sen verran arvokasta, että en tuollaisiin siitä tuhlaa sekuntiakaan.
En järjestä juhlia sukulaisille ollenkaan. Inhoan kaikkea pönötystä ja pakkokahvittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hankala ihminen on äidin aviomies. Sen pitää jatkuvasti haukkua ja piikitellä meille äidin lapsille. Hän tuli meidän elämään, kun olimme kaikki aikuisia ja osalla omia lapsiakin.
Tällä miehellä on omia lapsia, mutta eivät ole missään tekemisissä. No, enpä ihmettele.
Mä olen useita kertoja yrittänyt keskustella aiheesta, että voisko tämä mies kunnioittaa juhlaa edes, että pitäisi mielipiteensä. Ihan peruskahvitteluistakin tulee ikäviä, kun saa kuulla olevansa huono äiti milloin mistäkin asiasta. Itse pystyn ottamaan nämä sisään-ulos menetelmällä, mutta kun lapsetkin ovat kuulleet arvostelut. Menee sitten hetki selitellessä asioita jälkeenpäin.
Sisaruksina yhtenä rintamana sanottiin, että äiti on tervetullut, mutta mieluummin ilman miestään. Äitihän tästä tietenkin loukkaantui, eikä sitten tullut edes arkikahveille enää..
No, veli teki päätöksensä ja kutsui äidin miehineen häihinsä. Siinähän sitten kävi niin, että tää mies kiukutteli siellä kuin pikku kakara koko ajan. Tämä ei yleensä käytä juurikaan alkoholia, niin siellä sitten rupes läträämään oikein kunnolla. Loppuillasta se sitten haastoi riitaa jo morsiammen isälle. Äiti komppas yhtä kännissä mukana. Farssi koko pariskunta.
Meillä ei oikeasti pienistä hötkyillä. Mokata saa ja pukeutuakin väärin, kunhan ollaan rennosti ja osataan pitää hauskaa. Edes yritetään.
Me ollaan yritetty tuota miestä miellyttää ja hännystellä, äidin takia. Monella tapaa yritetty tutustua häneen ja ottaa hänet avosylin vastaan. Ei vaan olla osattu.
Äitiä mies kohtelee hyvin. Pitää kuulemma kuin kukkaa kämmenellä. Vaikea uskoa, mutta sitten taas äiti laittais ulos, jos olisi ihan mahdoton. On nähty aikaisempien kokelaiden kanssa.
Veljen häät oli viimeinen niitti, nyt ei enää olla kutsuttu miestä. Eikä äitikään ole tullut.
Omituinen äiti teillä. Antaa miehensä loukata omia lapsiaan.
Kuulostaa siltä, että äitisi on oikeasti joutunut jonkin narsistin ansaan. Edes omat lapset eivät siedä häntä.
Tuo ap:n veljen häät -tapaus osoittaa, että vakka on kantensa valinnut. Oikea päätös, ettei kutsuta häirikköjä, olivat miten läheistä sukua hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu hankalia sukulaisia.
Määrittele hankala? Oletlo milleniaali, jolle kaikki on syötetty suuhun asti ja tarinat ns hankalista sukulaisista, joista esmes sun oma äiti ei tykkää. Jospa se onkin se sun äiti, joka on hankala muillenalkuperäissuvulle.?
Oletkohan mahdollisesti itse se "hankala" tyyppi?
Sellainen, jonka läsnäolo juhlissa saa yhden tai useamman muun vieraan tuntemaan olonsa epämukavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu hankalia sukulaisia.
Määrittele hankala? Oletlo milleniaali, jolle kaikki on syötetty suuhun asti ja tarinat ns hankalista sukulaisista, joista esmes sun oma äiti ei tykkää. Jospa se onkin se sun äiti, joka on hankala muillenalkuperäissuvulle.?
Oletkohan mahdollisesti itse se "hankala" tyyppi?
Sellainen, jonka läsnäolo juhlissa saa yhden tai useamman muun vieraan tuntemaan olonsa epämukavaksi.
Sama fiilis tuli tästä. Itsehän juuri kerroin tuolla, että usein se on äitini joka loukkaantuu jos en kutsu jokaista sukulaista. Äitini pitää heistä, eikä hän ole haukkunut minulle näitä ihmisiä. Sitten taas nämä ihmiset ovat olleet ilkeitä ja halveksuvia minua kohtaan, joten en koe , että tarvitsee väkisin pitää yhteyttä. Olen heivannut ikävät ihmiset elämästäni pois. Voin paremmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin jokin pakonomainen side juuri sukulaisiin. "on pakko kutsua, koska on sukua"
Äitini loukkaantui, kun en kutsunut koko sukua häihin. Minä halusin kutsua läheisiä ystäviä ennemmin kuin kaukaista ja tylsää sukua. Tämähän lysti myös maksaa, joten miksi maksaisin epämukavasta vieraasta.
Ylipäätään loukkaantuminen siitä, ettei saa kutsua johonkin juhliin. En minä jaksa moisesta paljastua, vaikka kaikki serkut ja tädit eivät kutsua minua
Muista, että oma käytöksesi ja moukkamaisuutesinkiertää ja saat vadtaavan kohtelun. Olet joko 90 luvulla syntynyt tai perti milleniaali. Vain minämnä asenne. Ennen oli tärkeintä se, että juhlat ovat KOKO suvun juhla eikä mikään nykyprinsessojen, jotka einsiedä sanaa ei tai ei, et ole kaiken keskipiste. Häpeän kaltaisiasi pissiksiä. Lopulta oma huono käytöksesi tulee sinua vastaan.
Sinä se vaikutat varsinaiselta ilopilleriltä.
Korvaamaton läsnäolosi pelastaa varmaan kaikki juhlat.
Jos kutsuu lisäksi pari heille vierasta ihmistä ja istuttaa heidän keskelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin jokin pakonomainen side juuri sukulaisiin. "on pakko kutsua, koska on sukua"
Äitini loukkaantui, kun en kutsunut koko sukua häihin. Minä halusin kutsua läheisiä ystäviä ennemmin kuin kaukaista ja tylsää sukua. Tämähän lysti myös maksaa, joten miksi maksaisin epämukavasta vieraasta.
Ylipäätään loukkaantuminen siitä, ettei saa kutsua johonkin juhliin. En minä jaksa moisesta paljastua, vaikka kaikki serkut ja tädit eivät kutsua minua
Muista, että oma käytöksesi ja moukkamaisuutesinkiertää ja saat vadtaavan kohtelun. Olet joko 90 luvulla syntynyt tai perti milleniaali. Vain minämnä asenne. Ennen oli tärkeintä se, että juhlat ovat KOKO suvun juhla eikä mikään nykyprinsessojen, jotka einsiedä sanaa ei tai ei, et ole kaiken keskipiste. Häpeän kaltaisiasi pissiksiä. Lopulta oma huono käytöksesi tulee sinua vastaan.
Sinä se vaikutat varsinaiselta ilopilleriltä.
Korvaamaton läsnäolosi pelastaa varmaan kaikki juhlat.
Suku sitä ja suku tätä.
Hankalille sukulaisille en sano mitään jos juhlat järjestän. Miksi ihmeessä pitäisi kutsua jos ei halua olla tekemisissä. Siksi kutsunkin heidät joka ikinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu hankalia sukulaisia.
Määrittele hankala? Oletlo milleniaali, jolle kaikki on syötetty suuhun asti ja tarinat ns hankalista sukulaisista, joista esmes sun oma äiti ei tykkää. Jospa se onkin se sun äiti, joka on hankala muillenalkuperäissuvulle.?
Ihminen joka ei osaa käyttäytyä.
Yhdelle juopolle sanoin, että nämä eivät ole ryyppyjuhlat, kukaan ei tule olemaan kännissä ja seuraavaa kutsua ei tule, jos homma ei toimi. Hyvin toimi, ymmärsi suoran puheen.
Toinen höpöttäjä on vaikeampi tapaus. On koko ajan itse äänessä, vaikkei ole mitään fiksua puhuttavaa, mutta mikäs teet, vähän säälttävä tapaus.
Kolmas on vähiten hankala, ei vaan osaa pukeutua, aina saa hävetä. Rahasta ei ole kyse, vaan on välinpitämätön, laiska ja tyylitajuton. Eikä ymmärrä pyytää apua. Ei yhtään kunnioita juhlan kohdetta pukeutumisella, parturikäynnillä tms.
Onneksi on myös heitä, joita on ilo kutsua. Osaavat etiketin ja normaalit käytöstavat. Ovat juhlien pelastus, heitä kiva nähdä ja voi luottaa ja olla ylpeä sukulaisistaan. Vaivautuvat virittelemään keskusteluja myös vieraampien kanssa jne. vaikkeivat mitään seurapiirisukkuloita olekaan.
Omille lapsilleni olenkin kotikasvatuksena opettanut käytöstapoja, itse en niitä juurikaan saanut, vaan on tarvinnut opetella itse.
Pari tuntia pitäisi jokaisen jaksaa hymyillä ja olla ystävällinen ja keskustella mukavista aiheista neutraalisti - ei ole paljon vaadittu vieraalta.
Ap, voin lohduttaa, että aika auttaa tässä asiassa kummasti.
Meillä nimittäin sisko erosi siitä poikaystävästä, joka oli joka kemuilla myrkyn niellyt valittaja. Tunnelma keveni kummasti ja siskosta tuli oma, nauravainen itsensä, kun erosi siitä tyypistä ja löysi rinnalleen itsensä kaltaisen, huumorintajuisen ja optimistisen miehen.
Kaikesta kaiken paremmin tietävä setä taas siirtyi ajasta ikuisuuteen, joten ei tarvitse kuunnella tuntien luentoja aiheista, joista moni muu paikalla olevan tietää oikeasti paremmin ja enemmän (eikä häntä saanut todellakaan millään hiljaiseksi), samoin kävi katkeroituneelle isotädille ja miehen serkulle, joka vuosia töksäytteli mitä sylki suuhun toi, joten koimme viisaaksi jättää kutsumatta. Tämän serkun kuoltua suvun piiristä katosi myös hänen kumppaninsa, joka oli harvinaisen epämiellyttävä tapaus, joten oikea win-win- juttu.
Sen sijaan herttainen tätini joutuu yhä ratkomaan tapausta nimeltä miehensä sisko, sillä tämä rouva on oikea maanvaiva. Vaativa, haastava, kärsimätön draamakuningatar, joka on allerginen milloin millekin ja kummasti nämä aiheet vaihtuvat epäloogisesti. Hän nostaa aina suuren mellakan, jos hänelle ei ole varattu omaa syötävää ja sen sijainnista, koosta (eikä siis mikään pieni leivos riitä!), ulkonäöstä ja muodosta käydään kovaan ääneen keskustelua, jotta jokainen paikallaolija varmasti tietää, että Nyt Paikalla On Allerginen. Silti tämä ei estä samaista henkilöä vetämästä aivan tavallista kermakakkua, vaikka kuinka on olevinaan maitoallerginen-gluteeniton-vegaani-mitä-lie-milloinkin. Voisin kuvitella, ettei kukaan enää muista, että mille hän oli alun perin allerginen, kun asiat tosiaan muuttuvat rouvan mielenailahtelujen mukaan. Hän siis tekee todella paljon hallaa oikeasti vaikeasti allergisille, joita nykyisin myös meidänkin suvussamme on ja se on suuri sääli. =( Ei siis ole mikään ihme, että he, jotka suinkin kehtaavat, eivät kyseistä henkilöä enää kutsukaan.
sdfksdf kirjoitti:
Pari tuntia pitäisi jokaisen jaksaa hymyillä ja olla ystävällinen ja keskustella mukavista aiheista neutraalisti - ei ole paljon vaadittu vieraalta.
Mun appivanhemmat ei kykene tähän. Yritetty on.
Edes häissämme ei onnistunut.
Appi jauhoi minulle neljä tuntia siitä miten ihanat oli olleet miehen serkun maalaishäät.
Ja anoppi marisi omia asioitaan ja vastoinkäymisiään koko ajan.
En ole sen koommin heitä mihinkään kutsunut.
Hih