Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä keksiä lapselle ruoaksi, kun kaikki on pahaa?
17.07.2022 |
Lapsi on ns. sihtikurkku ja on pienestä saakka ollut erittäin nirso. Juuri mikään ei ole kelvannut. Maistaa aina rohkeasti, mutta alkaa yökkimään. Nyt täytti viisi ja on alkanut sanomaan kaikesta, että on pahaa ja että ei pysty syömään. Mitkään nauravat nakit ja ranskalaiset ja sellaiset perinteiset lasten herkut ei kelpaa ollenkaan. Eikä perunamuusi tms. On päiviä, että ei suostu syömään mitään, mutta nälän takia ei sitten jaksa tehdäkään mitään. Olisiko kellään hyviä ideoita tähän?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siskonlapsi oli jossakin vaiheessa riisi ja ketsuppi dieetillä kun muuta ei suostunut syömään, ihan normaali siitä tuli :) ikä taisi olla kanssa siinä 5v pintaan ja syö kyllä nykyään muutakin. Eli olisi varmaan hyvä löytää nyt joku mitä hän söisi ja vetäkööt sitä sitten vaikka pari kuukautta. Uppoaako joku jugurtti muroilla tai vastaava? Muuten revitte kumpikin tukkaa päästään eikä tilanne tästä muutu. Siihen ei toki kannata lähteä että olisi pelkällä jätskidieetillä.
Ollaan jo väärillä linjoilla, jos ruvetaan rajailemaan mikä dietti käy ja mikä ei... Ensin on saatava selville, onko lapsi fyysisesti sairas (ILMAN SYYLLISTÄMISTÄ) ja mietittävä myös, onko oma käytös liian aggressiivista.
tässä oli ideana, että lapset nyt kokevat monenlaisia vaiheita, mitä suuremman shown teet siitä että lapsi ei syö , sitä suurempaa showta on jatkossa tarjolla eli syömisestä tulee taisteluareena. Eli kyseessä saattaa olla vain joku vaihe ja paras keino reagoida siihen, on olla kiinnittämättä liikaa huomioita lapsen temppuiluun. Jos kuukausi-kaksi syödään pelkkää yhtä ruokaa, niin syödään, elämä ei siihen kaadu. Varsinkin jos lääkärissä on jo käyty ja suljettu pois yliherkkyydet tms. Mikäli tilanne ei rauhoitu itsekseen jonkun ajan kuluttua, niin sitten voinee mennä uudestaan sinne lääkäriin.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa syödä ihan sitä, mitä haluavat. Lounaaksi voi olla tarjolla vaikka lasagnea, sitä joko syövät tai sitten ei, en minä siitä stressiä ota. Herkkuja meillä ei ole, joten sipseillä tai karkeilla ei vatsaansa pääse täyttämään, mutta jos haluaa syödä tänään pelkkiä mustikoita ja puolikkaan sämpylän, niin siitä vaan.
Olen itse ollut nirso lapsi, joka pakotettiin syömään, joten oma ruokavalioni olisi hyvin suppea ilman perhettä. Elettyäni kaksi vuotta omenoilla, grahamsämpylöillä ilman levitettä tai leikkeleitä ja paistijauhelihalla voin vakuuttaa, että kaiken maistaminen ei ole hengissäpysymiselle lainkaan tarpeen.
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Pannarit
Sanon vaan että yökk, en tiedä mitään niin kamalaa kuin pannari.
Tunnen kitalaessa saakka kun se rasvajauheseos liiskaantuu sinne....hyi olkoon!
Minä olin lapsena nirso. Perheessämme oli tapana että ruoka oli mikä oli ja pakko ei ollut maistaa. Jos ei syönyt varsinaista ruokaa niin aina oli tarjolla leipää ja usein puuroa ja marjasoppaa. Söin mitä söin ja siitä ei tehty numeroa.
Iän myötä olen syönyt aika monipuolisesti. Nykyään kala ja merenelävät menee vain pakkotilanteessa esim juhlissa. Muuten syön melkein kaikkea. Paitsi aikuisena löytyi allergioita ja yllättäen osa ruuista joita lapsena nirsoilin paljastuikin minulle allergiaa aiheuttaviksi.
Meinasin juuri tulla sanomaan samaa eli lapsille saattaa tulla kausia ettei esim mikään lämmin ruoka mene alas. So what! Olkoon vaikka jäätelökuurilla pari kk, ei siihen kuole. Yritä kuitenkin antaa myös monivitamiinivalmistetta, jos suostuu ottamaan vaikka nallekarkin muodossa. Turha kaikesta taistella, kannattaa valita ne asiat mistä haluaa sotia. Syöminen ei ole yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilisin alkuun syöttää vain sellaisia juttuja joissa on yhtenäinen rakenne. Ja yhtä kerrallaan, esim. tofu, erilaiset pavut kokonaisina, cashewtahna 100%, kiinnittäisin huomiota myös jättääkö syömättä esim. kaiken lämpimän tai kaiken viileän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypä joltain ammattilaiselta.
Olen kysynyt. Neuvolassa sanovat aina vain, että ruokia pitää maistattaa niin monta kertaa, että alkaa tykkäämään. Kun kysyn, että entä kun on jo maistatettu jotain ruokaa 200 kertaa, niin montako kertaa vielä, niin terkkari katsoo minua jotenkin erikoisella ilmeellä, jonka tulkitsen alaspäinkatsovaksi tai vähän sääliväksi, että mitä tyhmiä tuokin tuossa kyselee. Ap
Ettet nyt vain koijaa. Lapis on jopa kokonaisen päivän syömättä, mutta "lääkkeeksi" tarjotaan omien aistien epäilemistä 201:ttä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrkisin käyttämään lapsen allergiatesteissä. Meillä lapset syövät todella huonosti silloin kun ruokavaliossa käytössä ruokaaineita joille ovat allergisia. Jos syövät heille sopivaa ruokaa niin silloin ruokahalu todella hyvä ja vaikka nirsoilisvatkin niin ainakin mieluisia ruokia menee todella isoja määriä.
Myös refluksi voisi aiheuttaa apn kuvaamaa asiaa. Refluksia on sekä allergista että rakenteellista. Allergiseen refluksiin auttaa ettei syö ruokaaineita jotka aiheuttavat refluksia. Rakenteelliseen refluksiin auttaa lääkkeet.
Tekisin niin että esim papunetin sivuilta tulostaisin kasviksia ja hedelmiä ym kuvina.
Sitten keskustelisin lapsen kanssa että mitä voisit ehkä maistaa.
Kaupassa antaisin valita yhden-kaksi jota suostuu maistamaan.
PAKKO on kamalin asia mitä voit tehdä. Pakkomaistatus tuottaa ikuiset arvet, nimim kokemusta on! En vieläkään suostu syömään riisipuuroa tai hernekeittoa vakuutteluista huolimatta että on hyvää! Oli PAKKO maistaa....oksensin!
Pannarit, ppizzat, hampurilaiset....hyi myös.
Esim ruuat joissa on kastiketta ja perunaa, kastiketta ei missään nimessä perunoitten päälle! Sama salaatissa, pitää nähdä, mitä syö!
Se vaan on....juttu.
Kysyppä siltä lapselta, miltä se ruoka tuntuu, miksi ei voi syödä sitä tai tätä.
Onko hänestä esim käsien likaantuminen inhottavaa?
TAi ruuan haju? (itteä yököttää riistan ja sianlihan hajut)
Ei tää oo henkimaailman juttua, lapsesi on vaan erilainen ruokailija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypä joltain ammattilaiselta.
Olen kysynyt. Neuvolassa sanovat aina vain, että ruokia pitää maistattaa niin monta kertaa, että alkaa tykkäämään. Kun kysyn, että entä kun on jo maistatettu jotain ruokaa 200 kertaa, niin montako kertaa vielä, niin terkkari katsoo minua jotenkin erikoisella ilmeellä, jonka tulkitsen alaspäinkatsovaksi tai vähän sääliväksi, että mitä tyhmiä tuokin tuossa kyselee. Ap
Ettet nyt vain koijaa. Lapsi on jopa kokonaisen päivän syömättä, mutta "lääkkeeksi" tarjotaan omien aistien epäilemistä 201:ttä kertaa.
Sanokaa, ettei Suomessa olla lastenhoidossa näin jälkeenjääneitä.
Meillä meni vastaavassa tilanteessa salaatit, juurekset raakana, kukkakaali ja parsakaali keitettynä, pavut, linssit, kala (myös graavina), hedelmät, juustot ja puuro.
Mistään makaronilaatikosta tai nakeista ei kannattanut edes haaveilla. Tai reissussa pikaseen poiketa hampurilaiselle.
Vieläkin 15v:llä jää moni normaali ruoka syömättä, mutta hengissä on vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua maistamaan pakottamisesta. Siitä voi aiheutua ruokaan voimakas vastenmielisyys. Siis vaikka ei olisi pakko niellä; pakotettu kontakti, pakotettu aistiminen, oksettavuudesta huolimatta.
Suosittelen mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita... Esimerkiksi kuhafileitä voissa (suomalaista tuoretta kalaa, paista voissa ei kasvirasvassa, älä kärvennä, älä käytä erikoisia mausteita) tai kullanrapeaksi paistettua merilohta.
Rahkaa, jonka maustat ittuoreilla marjoilla ja banaanilla. Lisää riittävästi sokeria.
Lettuja kanelisokerilla, tai pannukakkua mansikkahillolla. Suklaamuffinseja. Vesimelonia. Kurkkua. Sellaisista lapset tykkää.
Missä sanotaan, että ap pakottaisi maistamaan? Minä suosittelen sitä maistattamista, mutta ei pakottamista. Maistamalla selviää, kelpaako maku, onko rakenne sopiva jne.
Missä on väite, että olisi sanottu, että pakotettaisiin maistamaan? Pakottaminen oli vahva olettamus, kun käytettiin sanaa, että maistaa aina ROHKEASTI.
Aikuinen saattaa sekoittaa suosittelun ja pakottamisen (mm. lastentarhoissa). Mikäli lapsi kokee "suosittelun" pakottamisena, silloin se on pakottamista.
Jos lapsi on kuukaudesta toiseen sanonut, että tietyn ruuan maistaminen aiheuttaa oksennusrefleksin mutta "suositus" jatkuu, kyseessä on lapsen pahoinpitely. Näitä tapauksia on tarhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kala on usein aika ongelmallinen aistiyliherkän kanssa.
Missä sanotaan, että ko. lapsi olisi aistiyliherkkä?
Vierailija kirjoitti:
Jos siinä on vähääkään ruotoa jäljellä jossain, voi tulla elinikäinen kalakammo. Voilla paistetun lohen saa juuri ja juuri alas, mutta ei kuulu suosikkeihin. Kuhaa ja ahventakin voi syödä fileenä, kunhan ei ole niitä ruotoja pilaamassa, ahvenessa niitä tahtoo aina olla. Kalapuikot menee, samoin pakastealtaasta löytyvät paneeratut kalapalat.
Jos ei ole hyvä kokki, einekset ovat toki parempi vaihtoehto. Kun einekset eivät kelpaa, on mietittävä tarviiko käydä lääkärillä. Pelokkuus äitisuhteessa voi kulminoitua vaikkapa ruotoon.
Vierailija kirjoitti:
AP:ta neuvon kokeilemaan kaikenlaista sileärakenteista. Välipalaherkkupuolelta meillä menee Viilikset ja jotkin sileät vanukkaat.
Joo vanukkaat on hyvä idea. Ja ehkä myös Mango-piltti, se hedelmäpitoisempi versio (syöjän iällä ei väliä).
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa hedelmiä ja vihanneksia sellaisenaan, joku voi kelvata. Meillä maistuu vihreät kivettömät viinirypäleet, punaiset ovat jo vääränmakuisia.
Sitkeästi tarjoat eri vaihtoehtoja ja mieluiten selkeitä syötäviä, missä ei ole ainesosia sekoitettu keskenään. Salaatti aistiyliherkälle on ainesosat erikseen eli kurkkua kurkkupaloina, tomaattia tomaattipaloina, vihersalaattia vihersalaattina jne, kaikki tarjolla lautasella niin, etteivät ne edes kosketa toisiaan. Peruna/riisi/pasta erillään kastikkeesta jne
Totta, että ainekset kannattaa pitää selkeästi erillisinä. Voi käyttää vaikka eri lautasia, ja tarjota eri aikaisesti (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka).
Vierailija kirjoitti:
Pyydä aistiyliherkkyyksien testaamista, jos sitä ei ole vielä tehty. Sitä ei yleensä pyytämättä tehdä, vaikka kävisikin toimintaterapeutin ja fysioterapeutin testauksissa (molemmat tekevät testin yhtäaikaa). Aistiyliherkkyyttä testataan ensimmäiksi vanhemman täyttämällä kyselylomakkeella, mikä on iso nippu papereita, missä pitää eri väittämistä valita lapseen sopiva vaihtoehto asteikolla ei koskaan - aina. Laskevat sen perusteella pisteet ja kun pisterajat ylittyvät tai alittuvat jossain osiossa, tulee epäily yli/aliherkkyydestä.
Oli ongelma rakenteellinen tai ei, lasta kannattaa kuunnella ja uskoa.
Kukaanhan ei tiedä, onko lapsi aistiyliherkkä, mutta Ap:n ensimmäiset lauseet saavat ainakin minut epäilemään sitä, kun nuo ongelmat on olleet jo aivan pienestä pitäen. Silloin on turha mitään valtataisteluasemia tarjota, kuten monet tässä ketjussa tekevät. Tietenkin voi olla myös jotain rakenteellista eli kannattaa tutkituttaa asiaa. Neuvolasta ei kovin helposti laiteta eteenpäin tutkittavaksi, sitä pitää yleensä vaatia. Jos on vakuutus, niin silloin varmaan kannattaa sen kautta hankkia tutkimukset. Kehotan Ap:ta etenemään neuvolan tätiä edemmäs tutkimusten suhteen.
Olen kanssasi samaa mieltä, että monissa päiväkodeissa "pakotetaan" maistamaan kerta toisensa jälkeen. Oma lapseni on joutunut sitä kokemaan, ei oppinut syömään suurinta inhokkiaan siellä, eikä koulussakaan. Asenne joka paikassa on, että kyllähän Suomessa on pakko "sitä" oppia syömään.
Minä taas puolestani miellän maistatuksen niin, että lapselle tarjotaan jotain uutta, mitä hän ei ole ennen syönyt ja hän maistelee sitä uteliaana, niin meillä tehdään. Joskus löytyy jotain uutta herkkua, usein ei. Joskus maistatus on jäänyt siihen, että lapsi on pelkän hajun takia jättänyt laittamatta suuhunsa. Pienenä saattoi jo keittiöstä tulevan ruoan hajun takia ilmoittaa, ettei ole nälkä. Joskus voi kysyä lasta kokeilemaan samaa useampana päivänä, mutta voi hyvin pitää vaikka vuoden tauon ja kokeilla sitten uudestaan kyseistä ruoka-ainetta.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin niin että esim papunetin sivuilta tulostaisin kasviksia ja hedelmiä ym kuvina.
ilainen ruokailija!
JAtkan vielä. Luulen että mulla on jokin autismin kirjoon kuuluva juttu. EI niitä ennen tutkittu ollenkaan. En tarkoita että lapsellasi olisi, vaan että nuo ruokailuongelmat ovat yleisiä autismin kirjoon kuuluvilla ihmisillä!
Tässä, voit lukea ja sanoilla autisminkirjo ja syömishäiriöt löytyy lisää.
JA EI tämä ei tarkoita että hänellä on, vaan tutustu syihin miksi lapsi ei syö!
https://askelterveyteen.com/autistilasten-syomishairiot/
Kyllä minusta kasvoi kunnon veronmaksaja, syön vaan "omituisesti", en tykkää siitä enkä tästä enkä tuosta, mutta hyvin menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitot, joissa ei sattumia kuten sosekeitot voisi olla hyvä kokeilu?
Tykkäiskö laittaa sun kanssa ruokaa, näkis mitä siihen tulee, ja vois sitten kiinnostaa maistaakin omatekemää? Jos ei ruisleipä maistu, niin kyllä vaaleammastakin löytyy, esim. kokojyvävehnäleipä. Jos jyvät ja siemenet menee, niin aina parempi. Maapähkinävoi on kuulemma terveellistä. Jäätelöön tai jäädytettyyn jogurttiin voi laittaa marjoja ja hedelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin jotain perusruokaa kuten makaronilaatikkoa. Jos ei kelpaa, niin syökööt käpyjä
Ei kelpaa makaronilaatikko. Ei lasagne. Ei lihapullat ja perunamuussi. Ei nugetit. Ei uunimakkara. Ei jauhelihakastike ja spaghetti.
Ap
Miksi sinä tarjoat roskaruokaa kuten makkara? Onkohan sinun ruokasi niin rasvaista ja pahanmakuista, ettei lapsi syö? Oletko kokeillut vähärasvaisempaa ja kasviksia, hedelmiä, marjoja?
Ei tarvitse pakottaa, muttei myöskään tarvitse antaa vaihtoehtoja. Kyllä se syö sitten jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua maistamaan pakottamisesta. Siitä voi aiheutua ruokaan voimakas vastenmielisyys. Siis vaikka ei olisi pakko niellä; pakotettu kontakti, pakotettu aistiminen, oksettavuudesta huolimatta.
Suosittelen mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita... Esimerkiksi kuhafileitä voissa (suomalaista tuoretta kalaa, paista voissa ei kasvirasvassa, älä kärvennä, älä käytä erikoisia mausteita) tai kullanrapeaksi paistettua merilohta.
Rahkaa, jonka maustat ittuoreilla marjoilla ja banaanilla. Lisää riittävästi sokeria.
Lettuja kanelisokerilla, tai pannukakkua mansikkahillolla. Suklaamuffinseja. Vesimelonia. Kurkkua. Sellaisista lapset tykkää.
Olen eri kuin ap, mutta meidän autistinen lapsi:
-Ei syö kalaa
-mitään ei saa olla sekoitettuna, esim marjoja rahkaan
-Ei syö rahkaa
-banaanin täytyy olla tietyn merkkistä että kelpaa, muut maistuu pahalta
-Ei syö vesimelonia
-kurkkua saattaa suostua ottamaan yhden viipaleen jne.
Luoja mikä painajainen...
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapset saa syödä ihan sitä, mitä haluavat. Lounaaksi voi olla tarjolla vaikka lasagnea, sitä joko syövät tai sitten ei, en minä siitä stressiä ota. Herkkuja meillä ei ole, joten sipseillä tai karkeilla ei vatsaansa pääse täyttämään, mutta jos haluaa syödä tänään pelkkiä mustikoita ja puolikkaan sämpylän, niin siitä vaan.
Olen itse ollut nirso lapsi, joka pakotettiin syömään, joten oma ruokavalioni olisi hyvin suppea ilman perhettä. Elettyäni kaksi vuotta omenoilla, grahamsämpylöillä ilman levitettä tai leikkeleitä ja paistijauhelihalla voin vakuuttaa, että kaiken maistaminen ei ole hengissäpysymiselle lainkaan tarpeen.