Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä keksiä lapselle ruoaksi, kun kaikki on pahaa?
17.07.2022 |
Lapsi on ns. sihtikurkku ja on pienestä saakka ollut erittäin nirso. Juuri mikään ei ole kelvannut. Maistaa aina rohkeasti, mutta alkaa yökkimään. Nyt täytti viisi ja on alkanut sanomaan kaikesta, että on pahaa ja että ei pysty syömään. Mitkään nauravat nakit ja ranskalaiset ja sellaiset perinteiset lasten herkut ei kelpaa ollenkaan. Eikä perunamuusi tms. On päiviä, että ei suostu syömään mitään, mutta nälän takia ei sitten jaksa tehdäkään mitään. Olisiko kellään hyviä ideoita tähän?
Kommentit (116)
Kyllä lasten täytyy oppia syömään kaikkea ruokaa ja myös siihen, että ruoasta ei saa sanoa, että se on pahaa, koska maailmanssa miljoonat ihmiset näkevät nälkää niin pitää olla onnellinen, että edes jotain ruokaa on. Kyllä meillä ainakin 14v, 12v, 10v, 8v, 6v ja 4v lapset syövät aina kaikkea koska heidät on pienestä asti pakotettu syömään kaikkea, mitä tarjotaan. Eikä ruokaa myös saa jättää syömättä, koska kaikkea on syötävä ja aina pitää syödä kaikki mitä lautasella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syö kun on oikeasti nälkä
Terve lapsi. Kaikki lapset eivät ole terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten täytyy oppia syömään kaikkea ruokaa ja myös siihen, että ruoasta ei saa sanoa, että se on pahaa, koska maailmanssa miljoonat ihmiset näkevät nälkää niin pitää olla onnellinen, että edes jotain ruokaa on. Kyllä meillä ainakin 14v, 12v, 10v, 8v, 6v ja 4v lapset syövät aina kaikkea koska heidät on pienestä asti pakotettu syömään kaikkea, mitä tarjotaan. Eikä ruokaa myös saa jättää syömättä, koska kaikkea on syötävä ja aina pitää syödä kaikki mitä lautasella on.
Tuolla tavalla kasvatetaan tulevaisuuden syömishäiriön omaavat aikuiset. Sillä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua maistamaan pakottamisesta. Siitä voi aiheutua ruokaan voimakas vastenmielisyys. Siis vaikka ei olisi pakko niellä; pakotettu kontakti, pakotettu aistiminen, oksettavuudesta huolimatta.
Suosittelen mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita... Esimerkiksi kuhafileitä voissa (suomalaista tuoretta kalaa, paista voissa ei kasvirasvassa, älä kärvennä, älä käytä erikoisia mausteita) tai kullanrapeaksi paistettua merilohta.
Rahkaa, jonka maustat ittuoreilla marjoilla ja banaanilla. Lisää riittävästi sokeria.
Lettuja kanelisokerilla, tai pannukakkua mansikkahillolla. Suklaamuffinseja. Vesimelonia. Kurkkua. Sellaisista lapset tykkää.
Olen eri kuin ap, mutta meidän autistinen lapsi:
-Ei syö kalaa
-mitään ei saa olla sekoitettuna, esim marjoja rahkaan
-Ei syö rahkaa
-banaanin täytyy olla tietyn merkkistä että kelpaa, muut maistuu pahalta
-Ei syö vesimelonia
-kurkkua saattaa suostua ottamaan yhden viipaleen jne.Luoja mikä painajainen...
Eikä ole, mun mielestä on helppoa kun tietää etukäteen mitä antaa ruuaksi. Yleensä ottaen autististen ruokia ei saa sekoittaa.
T. Kahden autistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se lapsi liian laiha? Jos ei, niin voi olla tiukempi jos on, niin sitten annetaan sitä jädeä ja leipää.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa ap mutta voin samaistua. Meillä nyt 9 v edelleen supernirso. Ei syö makaronilaatikkoa, lettuja, kasvissosekeittoa, smoothieta, viiliä, puuroa mitään lajia,lihapullia jne. Kaikki ilo ruuanlaitosta on kadonnut. On todella laiha mutta kasvaa joten terkkari ei huolestunut. Saattaa lounaalla syödä yhden perunan ja kolme siivua kurkkua myös koululounaalla. On tapeltu, itketty, houkuteltu jne ei auta, kaikki vinkit käytetty. Niin se vain on että lapsi syö jos syö. Ei voi pakottaa täytyy vaan tarjota, se on vanhemman tehtävä.
Tuttu tunne. Tilanne helpottaa kaikille, kun luovuttaa ja tekee vain lapsen haluamaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua maistamaan pakottamisesta. Siitä voi aiheutua ruokaan voimakas vastenmielisyys. Siis vaikka ei olisi pakko niellä; pakotettu kontakti, pakotettu aistiminen, oksettavuudesta huolimatta.
Suosittelen mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita... Esimerkiksi kuhafileitä voissa (suomalaista tuoretta kalaa, paista voissa ei kasvirasvassa, älä kärvennä, älä käytä erikoisia mausteita) tai kullanrapeaksi paistettua merilohta.
Rahkaa, jonka maustat ittuoreilla marjoilla ja banaanilla. Lisää riittävästi sokeria.
Lettuja kanelisokerilla, tai pannukakkua mansikkahillolla. Suklaamuffinseja. Vesimelonia. Kurkkua. Sellaisista lapset tykkää.
Olen eri kuin ap, mutta meidän autistinen lapsi:
-Ei syö kalaa
-mitään ei saa olla sekoitettuna, esim marjoja rahkaan
-Ei syö rahkaa
-banaanin täytyy olla tietyn merkkistä että kelpaa, muut maistuu pahalta
-Ei syö vesimelonia
-kurkkua saattaa suostua ottamaan yhden viipaleen jne.Luoja mikä painajainen...
Se nyt on vaan yksi haaste. Ihan tavallista nepsyjen kanssa. Ei sentään saa raivareita ja visko ruokia seiniin. Lähinnä siirtelee ruokaa lautasella laidasta toiseen tuijottaen sitä, kuin siihen olisi lykätty myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä voi olla kurkussa jotain. Vaikka joku ahtauma. Silloin monet ruuat ei mene alas. Oma lapsi inhoaa jotakin lisäainetta tai aromivahvennetta, jota on valmis- ja koulutuksissa. Tunnistaa vaikka yritän naamioida itse tehdyksi. Osaa sanoa, että kaikissa on joku paha sama maku, joka tulee läpi.
Kyse voi olla suutuntumasta. Oma autistinen lapsi oppi vasta isona sanomaan tämän. Hänelle kaikki pehmeä ja makea on sellaista, mikä ei mene Eli kokeile rouskuvaa ja mietoa ruokaa. Kurkku on usein sellaista mikä autisteille kelpaa. Näkkåri hapankorput riisikakut, raaka porkkana esim. Se on muuten pitkä aika, minkä aistiyliherkkä lapsi voi olla syömättä jos ruoka suussa tuntuu pahalta. Se on kipuun verrattava tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi syö sitä mitä on tarjolla tai on nälässä. En rupea pomppimaan 5-vuotiaan oikkujen mukaan. Koskaan ei ole yhtä ateriaa enempää väliin jäänyt päivän aikana, joten ei se kaikki niin pahaa sitten ollutkaan, kun oli tarpeeksi nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi syö sitä mitä on tarjolla tai on nälässä. En rupea pomppimaan 5-vuotiaan oikkujen mukaan. Koskaan ei ole yhtä ateriaa enempää väliin jäänyt päivän aikana, joten ei se kaikki niin pahaa sitten ollutkaan, kun oli tarpeeksi nälkä.
Kuinka monta päivää odottaisit, että lapsesi syö tai juo? Jos olisi jo aluksi vaarallisen laiha ja pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras mauste joka ruokaan: nälkä.
Kyllä lapsi oppii syömään kun et anna periksi kiukuttelulle ja temppuilulle vaan tarjoat samaa ruokaa mitä muutkin syö.
Itse olin lapsena samanlainen temppuilija.
Ja kyllä, itsellänikin on useampi lapsi.M40
Ei lapseni kiukuttele eikä temppuile ruokapöydässä. Hän vain ei syö. Vaikka olisi nälkä. Istuu aterian läpi syömättä, mutta siis myös ilman kiukuttelua tai vastaavaa. Ap
Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi, koska et ole jämäkkä. Jos ei syö, anna olla syömättä. Kyllä se iso nälkä pian tulee ja sitten alkaa kaikki "paha" maistumaan.
Minulle tehtiin juuri noin. Syön nykyisin vain tonnikalaa, tiettyä riisiä ja mustikoita. Ja lapsena saatoin olla päiväkausia syömättä, koska ruoka oli yksinkertaisesti pahaa. Nälkää en edes tuntenut, olin sellainen luurankomainen 7v, jonka kouluterveydenhoitaja passitti sairaalaan tutkimuksiin. Äiti kertoi lääkärille, että lasta on pakotettu kaikin keinoin syömään, on opettu nenästä kiinni ja suljettu suu kädellä, että nielisi, mutta lapsi on niin itsepäinen, että oksentaa nenän kautta.
Olin kaksi kuukautta osastolla ja sain syödä ihan mitä halusin. Minä söin paahtoleipää enkä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi syö sitä mitä on tarjolla tai on nälässä. En rupea pomppimaan 5-vuotiaan oikkujen mukaan. Koskaan ei ole yhtä ateriaa enempää väliin jäänyt päivän aikana, joten ei se kaikki niin pahaa sitten ollutkaan, kun oli tarpeeksi nälkä.
Kuinka monta päivää odottaisit, että lapsesi syö tai juo? Jos olisi jo aluksi vaarallisen laiha ja pieni.
Kuten jo sanoin, ikinä ei ole jäänyt yhtä ateriaa enempää väliin. joten ei ole tarvetta odotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua maistamaan pakottamisesta. Siitä voi aiheutua ruokaan voimakas vastenmielisyys. Siis vaikka ei olisi pakko niellä; pakotettu kontakti, pakotettu aistiminen, oksettavuudesta huolimatta.
Suosittelen mahdollisimman prosessoimattomia raaka-aineita... Esimerkiksi kuhafileitä voissa (suomalaista tuoretta kalaa, paista voissa ei kasvirasvassa, älä kärvennä, älä käytä erikoisia mausteita) tai kullanrapeaksi paistettua merilohta.
Rahkaa, jonka maustat ittuoreilla marjoilla ja banaanilla. Lisää riittävästi sokeria.
Lettuja kanelisokerilla, tai pannukakkua mansikkahillolla. Suklaamuffinseja. Vesimelonia. Kurkkua. Sellaisista lapset tykkää.
Olen eri kuin ap, mutta meidän autistinen lapsi:
-Ei syö kalaa
-mitään ei saa olla sekoitettuna, esim marjoja rahkaan
-Ei syö rahkaa
-banaanin täytyy olla tietyn merkkistä että kelpaa, muut maistuu pahalta
-Ei syö vesimelonia
-kurkkua saattaa suostua ottamaan yhden viipaleen jne.Luoja mikä painajainen...
Olen aikuinen, en tiettävästi autisti ja koska saan päättää omat syömiseni, niin yllättäen lista on suunnilleen sama. Kurkkua tosin syön, mutta joku vesimelonissa on minulle liikaa eikä ruokia saa sekoitella keskenään. Porkkanan syön porkkanana, en osana perunasosetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras mauste joka ruokaan: nälkä.
Kyllä lapsi oppii syömään kun et anna periksi kiukuttelulle ja temppuilulle vaan tarjoat samaa ruokaa mitä muutkin syö.
Itse olin lapsena samanlainen temppuilija.
Ja kyllä, itsellänikin on useampi lapsi.M40
Ei lapseni kiukuttele eikä temppuile ruokapöydässä. Hän vain ei syö. Vaikka olisi nälkä. Istuu aterian läpi syömättä, mutta siis myös ilman kiukuttelua tai vastaavaa. Ap
Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi, koska et ole jämäkkä. Jos ei syö, anna olla syömättä. Kyllä se iso nälkä pian tulee ja sitten alkaa kaikki "paha" maistumaan.
Minulle tehtiin juuri noin. Syön nykyisin vain tonnikalaa, tiettyä riisiä ja mustikoita. Ja lapsena saatoin olla päiväkausia syömättä, koska ruoka oli yksinkertaisesti pahaa. Nälkää en edes tuntenut, olin sellainen luurankomainen 7v, jonka kouluterveydenhoitaja passitti sairaalaan tutkimuksiin. Äiti kertoi lääkärille, että lasta on pakotettu kaikin keinoin syömään, on opettu nenästä kiinni ja suljettu suu kädellä, että nielisi, mutta lapsi on niin itsepäinen, että oksentaa nenän kautta.
Olin kaksi kuukautta osastolla ja sain syödä ihan mitä halusin. Minä söin paahtoleipää enkä muuta.
Oletko yrittänyt nyt aikuisena opetella syömään tuota monipuolisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi syö sitä mitä on tarjolla tai on nälässä. En rupea pomppimaan 5-vuotiaan oikkujen mukaan. Koskaan ei ole yhtä ateriaa enempää väliin jäänyt päivän aikana, joten ei se kaikki niin pahaa sitten ollutkaan, kun oli tarpeeksi nälkä.
Kuinka monta päivää odottaisit, että lapsesi syö tai juo? Jos olisi jo aluksi vaarallisen laiha ja pieni.
Kuten jo sanoin, ikinä ei ole jäänyt yhtä ateriaa enempää väliin. joten ei ole tarvetta odotella.
Mutta jos vaan ei söisi tai joisi mitään, niin kuinka heikkoon kuntoon antaisit mennä? Meidän lapsi joutui tippaan jo 2 päivän paaston jälkeen. Helppohan sitä on huudella, jos lapsi syö nälkäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten täytyy oppia syömään kaikkea ruokaa ja myös siihen, että ruoasta ei saa sanoa, että se on pahaa, koska maailmanssa miljoonat ihmiset näkevät nälkää niin pitää olla onnellinen, että edes jotain ruokaa on. Kyllä meillä ainakin 14v, 12v, 10v, 8v, 6v ja 4v lapset syövät aina kaikkea koska heidät on pienestä asti pakotettu syömään kaikkea, mitä tarjotaan. Eikä ruokaa myös saa jättää syömättä, koska kaikkea on syötävä ja aina pitää syödä kaikki mitä lautasella on.
Tuolla tavalla kasvatetaan tulevaisuuden syömishäiriön omaavat aikuiset. Sillä lailla.
No jaa. Itselle tulee lähinnä mieleen, että jos aloittajan lapsi ei syö mitään järkevää ruokaa kun "kaikki on pahaa", vois antaa luonnon hoitaa homman. Tuohan on ihan silkkaa ruualla rillaamista. Kun nälkä saa tietyn asteen ja on vaan perunaa ja kastiketta tarjolla, kyllä ne alkaa maistua. Elämän pitäisi pyöriä ihan muiden asioiden ympärillä kuin krantun mukulan ruoka-angstien.
Alue: Aihe vapaa
Tulee oma varhaislapsuus mieleen. Asuimme isovanhempien kanssa ja isoäiti hoiti minua päivisin. Hän ei ollut mikään kokki-kolmonen, ei edes viitonen, vaan ateriarepertuaari oli aika vaatimaton (kuten siihen aikaan useimmissa perheissä). Olen aikuisena naureskellut, että voiperunalla ja kauravellillä kasvaa oikeasti ihan isoja ihmisiä. Eli tarjolla oli puuroja, vellejä, perunaa ja kastiketta, keittoja. Rasva inhotti, samoin sitkeät jänteiset läskinretkut peruna- ja hernekeitossa.
Vähän ennen kouluikää kuvaan astui isäpuoli, joka pyrki "kasvattamaan" minua, mikä herätti minussa hiljaista vastustusta. Niitä läskejä en suostunut hänenkään käskystä syömään, en ole pystynyt koskaan. Hän uhkaili, että koulussa on pakko syödä, mitä annetaan, jälkiruokia (suosikkejani) ei ole tarjolla. Kouluruokakin oli silloin vielä varsin vaatimatonta, mutta kaikkea söin, mitä tarjottiin - paitsi niitä paksuja läskinkappaleita. Ne kätkin - en ollut ainoa - essun taskuun ja heitin ne välitunnilla aidan yli metsään. Hieman kranttu olen joidenkin mielestä vielä vanhanakin, mutta katson, että minulla on oikeus siihen, sillä itsepä maksan elämiseni ja syömiseni.