Mies näytti mun synnytyskertomuksen äidilleen
Kun tulin paikalle ja näin sen paperin pöydällä kysyin että mitä tuo tuossa tekee. Mies vastasi että näytti äidilleen. Suutuin mutta en siinä vieraiden edessä kehdannut asiasta sanoa. Jälkikäteen sanoin vihaisesti että ei mun lääkäripaperit hänen äidilleen kuulu, onpa kiva kun siinä luki esim mun masennustaustasta jota en haluaisi anopille kertoa.
Mies sanoi eka että ihan normaalia että äidilleen näyttää tollasta ja kun suutuin enemmän kun ei edes tajunnut miksei noin voi tehdä niin alkoi imitoida sellaisella kimeällä äänellä "voi olen *mirjami* ja niin spesiaali tapaus etten voi edes anopille näyttää synnytyskertomusta vaikka sitä kiinnostaa".
On myös ehtinyt haukkua mut surkeaksi äidiksi monta kertaa. Myös vartalosta alkoi nyt 7 vuoden yhdessä olon jälkeen huomautella ja vitsailla kun en näytä samalta kuin ennen raskautta ja synnytystä. Tätä ennen ei koskaan sanonut mitään negatiivista edes vitsillä. No sen sanoi positiivista ettei häntä koskaan häirinnyt mun pienet tissit ennen mutta nyt kun on nähnyt mitä menetti (tissit tietysti nyt imettäessä kasvaneet) joten ei tiedä voiko tottua enää entisiin. En ottanut tuotakaan kovin hyvin ja vastaus oli että vitsillä vaan hei, älä nyt ota noin vakavasti.
Kiitos että sain avautua, en kehtaa tutuille kertoa. Ps. Tiedän myös etten ole itse täydellinen. Pps. Mies ei ollut alkuunkaan tämmöinen aiemmin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Viis siitä, että näytti yksityisiä terveystietoja, mutta tuo muu pottuilu, alentaminen ja nimittely - en kuuntelis hetkeäkään! Miksi ihmiset pitää normaalina käytöksenä tuollaista "olen mirjami ja niin erityinen"-vinkunaa? Tai toisen haukkumista "vitsailun" varjolla?
Miksi ruokitte trollia?!
Mä olisin repinyt pelihousuni heidän edessä myös. Ei kenelläkään ole oikeutta lukea mun terveyspapereita, ihan sama vaikka ne olisikin kotona! Mun synnytyskertomus ei ainakaan ollut mitään kivaa luettavaa, kaikkine komplikaatioineen. Ja vaikka oliskin ollut joku helppo synnytys niin silti ei ole mikään miehen oikeus antaa äitinsä lukea kuinka lapsi puserretaan mun alapäästä ulos. Olisin kysynyt ihan suoraan että miksi lukevat henkilökohtaisia papereitani. Vaikka lapsi on myös isän niin paperit eivät ole isän.
Ja noi ikävät kommentit vielä päälle. Mikä ääliö äijä! Sanonpa vaan että oma lääke maistuu kitkerältä, joten mä laittaisin kans itseni niin hyvännäköisesti push-upeineen kaikkineen ja alkaisin käydä jumpalla jossain trendisalilla ja käyttämään sen mukaisia vaatteita, ja hehkua onnesta kuinka on niin siistiä näyttää hyvältä kun saa niin paljon salillakin kehua ja apua muilta! Siinähän vikisee sitten kotona sun tisseistä! Ai että mua ottaa kupoliin tollaset miehet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viis siitä, että näytti yksityisiä terveystietoja, mutta tuo muu pottuilu, alentaminen ja nimittely - en kuuntelis hetkeäkään! Miksi ihmiset pitää normaalina käytöksenä tuollaista "olen mirjami ja niin erityinen"-vinkunaa? Tai toisen haukkumista "vitsailun" varjolla?
Miksi ruokitte trollia?!
Nyt ne lääkkeet ja sassiin.
Kun ei ihmisiä kiinnosta onko tämä trolli vai ei, onpahan keskusteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin kyllä ihan vieraiden kuullen sanonut, että miksi nämä on täällä ja nämä on minun henkilökohtaisia papereitani eikä kuulu anopeille. Siinä olisi äiti ja poika saanut nieleskellä ja miettiä kuinka sairasta uteliaisuus voi joskus olla.
onko sinulla salattavaa? salasitko mt-ongelmasi myös mieheltäsi? ei ihme, jos miestä harmittaa, kun on tullut huijatuksi ja huonot geenisi ovat jo siirtyneet lapseenkin. lapsellakin voi siis olla mt-ongelma
Viis mistään mt-ongelmista, vaan ihan ylipäänsä kenenkään henkilökohtaiset paperit eivät kuulu muille. Miksi sinä yrität niin kovasti puolustaa miehen ja äitinsä käytöstä? Mielestäni siinä ei ole mitään normaalia. Ei kukaan normaali halua katsoa toisten synnytyskertomuksia ja vielä niin, että pyytää omaa poikaansa näyttämään, kun itse asianomainen on muualla! Yök! Sopii miettiä kenen huonot geenit on periytynyt ja kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viis siitä, että näytti yksityisiä terveystietoja, mutta tuo muu pottuilu, alentaminen ja nimittely - en kuuntelis hetkeäkään! Miksi ihmiset pitää normaalina käytöksenä tuollaista "olen mirjami ja niin erityinen"-vinkunaa? Tai toisen haukkumista "vitsailun" varjolla?
Miksi ruokitte trollia?!
Anoppi löysi paikalle?
Mies on huolissaan ap:n terveydentilasta ja näytti avunpyyntönä äidilleen paperin. Ymmärrän.
Mikä tossa nyt oikein on. Ei olis mun ongelma, jos joku lukee vaikka mun koko 50v lääkärihistorian. Mikä teitä vaivaa? Hirveästi yritetään pitää kulissit pystyssä ja sitten upeat kuvat instanssa kuinka kaikki on niin ihquu.
Vierailija kirjoitti:
Mun synnytyskertomuksessa oli kyllä vain synnytyskertomus. Ei mitään taustaa muista mahdollisista sairauksista.
Kouvollassa siinä on ohjeet myös kouvolatukan säilymiseksi synnytyksen ajaksi.
Saako nykyään jonkun synnytyskertomuksen kun kotiutuu sinnäriltä. Mä en oo saanu vielä koskaan vaikka 4 kertaa vieraillut siellä.
Mä synnytin 2021 syyskuussa Seinäjoella ja sain kertomuksen paperille tulostettuna. Se piti siellä lukea läpi ja kertoa jos on jostain eri mieltä tai jotain kysyttävää.
Minulle on sattunut jotain vastaavaa. Oli suhteellisen tuore suhde, muutama kuukausi vasta seurusteltu. Miehen äiti oli tulossa asuinpaikkakunnallemme käymään ja tapaisin hänet ensimmäistä kertaa. Emme siis tunteneet mitenkään, sen tiesin että kyseessä erittäin uskonnollinen ja ihan eri tyylinen ihminen kuin me, joten patsastelua luvassa vaikka toivottavasti ihan mukavissa merkeissä.
No, oli sitten vähän outo olo aamulla ja kävin ostamassa raskaustestin. Positiivinen. En saanut sanaa suustani, itkin vain, asia ei nimittäin todellakaan sopinut silloisiin kuvioihin ja keskeytyskin oli ei-toivottu vaihtoehto. Elämä vilisi silmien edessä ja ahdisti järjettömästi. Mies oli tyyni ja kehotti nousemaan autoon, jotta lähdetään hakemaan hänen äitiään.
Mamma sitten soitteli jo matkalla ja kuulin, kun mies ilmoitti: Meillä onkin sinulle sitten yllätys. Ja mikä yllätys, kysyin. Kyllä, mies oli todella ollut aikeissa ilmoittaa vahinkoraskauteni tälle ihmiselle, jota en ollut koskaan tavannut! Ennen kuin olimme käyneet asiasta mitään keskustelua keskenämme! Siis hänelle olisi ollut ihan ok, että äitinsä on siinä käytännössä mukana päättämässä että mitäs nyt tehdään ja painostamassa.
Pitkän vääntämisen jälkeen hän ei kertonut, mutta ei koskaan todella tajunnut että miksi asia ei hänen äidilleen kuulu, etenkään ihan tuoreeltaan. Ja se ei todellakaan ole ollut viimeinen asia, jonka kanssa rajanvetoa on käyty ja käydään varmasti ihan aina. Olen saanut rautalangasta vääntää senkin, lähetelläänkö minun sisäelimien uä-kuvia ja imetyskuvia rinnat paljaina ympäriinsä jokaiselle, joka osaa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Saako nykyään jonkun synnytyskertomuksen kun kotiutuu sinnäriltä. Mä en oo saanu vielä koskaan vaikka 4 kertaa vieraillut siellä.
Ajattele, se ei oo maailman ainoa synnäri missä sinä olet lapsesi pihalle puskenut.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tossa nyt oikein on. Ei olis mun ongelma, jos joku lukee vaikka mun koko 50v lääkärihistorian. Mikä teitä vaivaa? Hirveästi yritetään pitää kulissit pystyssä ja sitten upeat kuvat instanssa kuinka kaikki on niin ihquu.
Pistä sitten terveystietosi julkiseen jakoon. Jos vaikka ensi alkuun postaat ne Facebookiin ja tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on sattunut jotain vastaavaa. Oli suhteellisen tuore suhde, muutama kuukausi vasta seurusteltu. Miehen äiti oli tulossa asuinpaikkakunnallemme käymään ja tapaisin hänet ensimmäistä kertaa. Emme siis tunteneet mitenkään, sen tiesin että kyseessä erittäin uskonnollinen ja ihan eri tyylinen ihminen kuin me, joten patsastelua luvassa vaikka toivottavasti ihan mukavissa merkeissä.
No, oli sitten vähän outo olo aamulla ja kävin ostamassa raskaustestin. Positiivinen. En saanut sanaa suustani, itkin vain, asia ei nimittäin todellakaan sopinut silloisiin kuvioihin ja keskeytyskin oli ei-toivottu vaihtoehto. Elämä vilisi silmien edessä ja ahdisti järjettömästi. Mies oli tyyni ja kehotti nousemaan autoon, jotta lähdetään hakemaan hänen äitiään.
Mamma sitten soitteli jo matkalla ja kuulin, kun mies ilmoitti: Meillä onkin sinulle sitten yllätys. Ja mikä yllätys, kysyin. Kyllä, mies oli todella ollut aikeissa ilmoittaa vahinkoraskauteni tälle ihmiselle, jota en ollut koskaan tavannut! Ennen kuin olimme käyneet asiasta mitään keskustelua keskenämme! Siis hänelle olisi ollut ihan ok, että äitinsä on siinä käytännössä mukana päättämässä että mitäs nyt tehdään ja painostamassa.
Pitkän vääntämisen jälkeen hän ei kertonut, mutta ei koskaan todella tajunnut että miksi asia ei hänen äidilleen kuulu, etenkään ihan tuoreeltaan. Ja se ei todellakaan ole ollut viimeinen asia, jonka kanssa rajanvetoa on käyty ja käydään varmasti ihan aina. Olen saanut rautalangasta vääntää senkin, lähetelläänkö minun sisäelimien uä-kuvia ja imetyskuvia rinnat paljaina ympäriinsä jokaiselle, joka osaa kysyä.
Todella huono hetki tehdä raskaustesti.
Kamalinta on, että anoppi on halunnut lukea ja poika sokeasti tottelee. En usko, että tästä pojasta tulee ikinä miestä.