Puhelut vaikkei ole mitään asiaa

Tavallisia asioita kaikkien elämässä. Niistähän se puhe syntyy.

Soitan ja otan muutoin yhteyttä vain jos on todellista asiaa. En vaivaa muita. Oletan et puhelinmyyjätkäänveivät häiritse minua, moitin jos nii käy.

Mitä ne ihmiset sitte nii kauheesti ravintoloissa ja baareissa näyttää toisilleen puhuvan? Ihan höpöhöpöjuttuja, ei se asiaa ole.

Voi miettiä omia toimintatapojaan ja kuinka viestii ihmisille, jos saa toistuvasti ei-toivottuja puheluja. Suu auki, että nyt en voi puhua enkä kyllä muulloinkaan, että heippa vaan. Samalla voit kertoa, mikä on sulle parempi tapa viestiä ja kuinka usein. Ei ne soittelijat voi sun ajatuksia lukea, on lapsellista puhista asiasta takanapäin, kun asian voisi sopia suoraan.

Joillekin on ihan oikeasti tärkeää puhua ei-mitään, viettää aikaa yhdessä puhelimen kautta. Minulla on myös ihmisiä, joiden kanssa laitetaan linja auki, joskus video, ja eletään elämäämme kodeissamme ja puhutaan milloin mitäkin, joskus käydään läpi syviä aiheita, ei sitä voi ennustaa etukäteen. Ei tarvitse matkustaa kahville, tai toisen kotiin usein toiseen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

sillä tavalla pidetään sosiaalisia yhteyksiä yllä

Niitä oppii arvostamaan oikeasti sitten kun itse on eläkkeellä ja yksin ja toivoo kovasti että joku edes soittaisi, kun itse ei kehtaa häiritä ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Muita vartenhan, katseltavaks, ne instan kuvat otetaa ja tallennetaan. Juoruja ja tilitystä mitä tein, näin, söin, join.... Kaksnaamaista täällä paheksua ihmisiä jotka puhuu ne samat asiat puhelimessa.

Kuka sanoo että ollaan edes missään instoissa? Me jotka näistä tyhjistä puheluista valitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Pitävät yhteyksiä yllä? Jos ei soittele niin se aina vaikeutuu ja joku päivä ei enää kehtaa/uskalla. Sitten ei kukaan enää soita.

No eihän nyt niin käy jos viikon tai pari jättää rimputtelut väliin.

Minusta on parasta kun pari ystävääni, toinen jo pari kuukautta sitten edesmennyt, soittivat, toinen soittaa edelleen kaavalla: Näen tietysti luurista, kuka soittaa, joten vastaan "morjens." Puhelu jatkuu

X: "Moi!"

Minä: "Oliko jotain asiaa?"

X: "Ei, kuhan soittelin."

Minä: "No, mitä kuuluu?"

X: "Ei mitään ihmeempää." ...hiljaisuus

Katkaisen hiljaisuuden sanomalla esim. laittelen tässä ruokaa tms.

X: "Mitä ruokaa teet, mitä siihen laitat?" jne.

Tästä sitten hetken keskustelemme, minun tyhjänpäiväisistä tekemisistä ja olen ymmärtänyt, he vaan soittavat kun ovat yksinäisiä. Välillä kun ajatukset itselläni ovat jossain ihan muualla ja mietin muita asioita, herätän itseni ajatuksella: he ovat yksinäisiä, eikä vaadi koko elämää ajatellen paljon, että 15 minuuttia keskustelen yksinpuhelua omista arkisista asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sano sille tädille, että älä soittele enää, jos ei ole mitään asiaa. Ongelma ratkaistu lopullisesti. Laita vielä estot päälle, niin kukaan sukulainen eikä tuttava vaivaa sinua puheluilla enää ikinä.

Oho, upposikin. 

Miksi mun täytyy kunnioittaa tätejä ja kuunnella näitä puheluita eivätkä he kunnoita mua ja soittele harvemmin? Ihan vaan kysyn kun noin kovasti hermostuit.

Heh, en hermostunut, eikä osunut ja uponnut. Jos et halua keskustella sukulaistesi kanssa, niin sano se ääneen. Sehän on vain reilua soittajaa kohtaan, kun hän on halunnut soittaa sinulle kuullakseen, mitä kuuluu. Ei kukaan ole ajatustenlukija. En minäkään jaarittele puhelimessa jonninjoutavia kenenkään kanssa, mutta kykenen siihen kyllä ahdistumatta yhtään, jos joku, vaikka nyt sukulainen soittaa. Sitä paitsi soitan siskolle, tai hän minulle monta kertaa viikossa, ja aina saadaan hyvät keskustelut aikaiseksi. Se on mukavaa.

Minusta on parasta kun pari ystävääni, toinen jo pari kuukautta sitten edesmennyt, soittivat, toinen soittaa edelleen kaavalla: Näen tietysti luurista, kuka soittaa, joten vastaan "morjens." Puhelu jatkuu

X: "Moi!"

Minä: "Oliko jotain asiaa?"

X: "Ei, kuhan soittelin."

Minä: "No, mitä kuuluu?"

X: "Ei mitään ihmeempää." ...hiljaisuus

Katkaisen hiljaisuuden sanomalla esim. laittelen tässä ruokaa tms.

X: "Mitä ruokaa teet, mitä siihen laitat?" jne.

Tästä sitten hetken keskustelemme, minun tyhjänpäiväisistä tekemisistä ja olen ymmärtänyt, he vaan soittavat kun ovat yksinäisiä. Välillä kun ajatukset itselläni ovat jossain ihan muualla ja mietin muita asioita, herätän itseni ajatuksella: he ovat yksinäisiä, eikä vaadi koko elämää ajatellen paljon, että 15 minuuttia keskustelen yksinpuhelua omista arkisista asioistani.

Minulla on eräs ystävä, joka tekee tätä. Hän voisi soittaa vaikka joka ilta ja puhua useita tunteja. Olen ajatellut, että hänellä on jokin mt-ongelma jonka takia hänen on saatava kertoa kaikki omasta päivästään ja ajatuksistaan jne. Muutaman kerran kuukaudessa puhutaan, välillä jopa 2 tuntia.

Sukulaismies soittaa kännissä. Aina on asiaa. Yhtään ei kiinnosta. Ootellaan, milloin soi enää kirkonkellot.

Tuntuu ikävältä, että puhelimellakaan ei saisi soittaa, jos ei ole jotain oikeaa asiaa. Milloin meistä tuli tällaisia? Miksi emme halua puhua vaikka niitä näitä? Aina se passiivisen ruudun tuijottamisen voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse soitan vain silloin kun on asiaa, silloinkin yleensä laitan ensin tekstarin että voinko soittaa tänä iltana kuudelta.

On todella ärsyttävää, kun joku sukulainen soittaa ja aloittaa puhelun "ei mulla mitään asiaa ollut, kunhan olisin kuulumisia kysynyt".

Mitä "kuulumisia"? Jos minulle olisi tapahtunut jotain merkittävää, niin olisin kyllä soittanut itse ja kertonut. Ja sitten alkaa kuulustelu: Oletkos viime aikoina tapaillut ketään? Eikö se gradu ole vieläkään valmis? Joko olet löytänyt työpaikan?

Olisi ihan kiva soittaa itse silloin kun ON jotain uutisia: valmistuin yliopistosta, pääsin töihin, rakastuin työkaveriini ja elämäni on nyt täydellistä. Mutta jos ei ole mitään kerrottavaa, niin miksi pitäisi tuhlata aikaansa tyhjän puhumiseen?

Ei mulla mitään asiaa ole= kukaan ei ole kuollut. Rauhoitus smoltokkki

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ikävältä, että puhelimellakaan ei saisi soittaa, jos ei ole jotain oikeaa asiaa. Milloin meistä tuli tällaisia? Miksi emme halua puhua vaikka niitä näitä? Aina se passiivisen ruudun tuijottamisen voittaa.

Ei todellakaan voita.

Juttelen tällaisia pitkähköjä puheluita joissa ei välttämättä ole mitään erityistä asiaa vanhempieni, sisarusteni sekä yhden ystäväni kanssa. Minusta ne ovat ihania puheluita. En vieraampien tai etäämpien kavereiden kanssa jaksaisi näitä pitkiä puheluita mutta näiden läheisten ihmisten kanssa tykkään puhua puhelimessa vaikka ei olisi hirveästi asiaakaan.