Puhelut vaikkei ole mitään asiaa

Ja seuraavaksi itketään iltapäivälehtien sivuilla, kun ollaan yksinäisiä ja ei ole ketään kenen kanssa viettää juhlapyhiä yms.

Ihmetellään, kun vainaja voi olla kuukausia asunnossa eikä kukaan ole kaivannut jne..

Mullla oli viime puhelu sellainen että se puhelin hajosi korvaani koska hikoiilin niin paljon.

Mieluummin näen ystäväni ja jutellaan siinä samalla. Törkeää vain soittaa ja häiritä toisen askareita ihan vain koska haluaa itse puhua jotain. Vain kiireiset asiat kuuluu soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mullla oli viime puhelu sellainen että se puhelin hajosi korvaani koska hikoiilin niin paljon.

Voiko näin oikeasti käydä 😂

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on varmasti 30v tai nuorempi? Meillä 50v tai vanhemmilla on aina ollut tapana soitella kuulumisia toisillemme. Muuten kaikki yhteydenpito olisi jäänyt kokonaan ja vieraannuttu toisistamme. Nykynuoret ei jaksa yhtään mitään: kuunnella puheluita, soittaa puhelimella, ei jakseta vastata tekstiviesteihin, tai vastaus on jokin emoji, eikä mihinkään viesteihin kun on niin kamala kiire eikä mitään asiaa kellekään, vaikka toinen kysyisi jotain itselleen tärkeää. Narsistinen ikäluokka, totta tosiaan. Me siskojeni ja äitini kanssa soittelemme usein, puhutaan joskus jopa tunti tai puolitoista kun asutaan kaikki eri paikkakunnalla. Isällekin soittelin kun vielä eli. Ystävien kanssa soittelemme myös. Kenenkään elämä ei ole koskaan ollut niin kiireinen ettei joskus ehtisi soittaa ja pitää yllä ihmissuhteita.

Nuorilla on some jossa vain kytätään toisten elämää, koskaan ei kommentoida. Esitetään kiireistä muille. Surullista! En hetkeäkään usko että ihmisten elämä olisi niin kiireinen ettei yhteen viestiin ehdi lyhyesti vastaamaan.

70-luvulla olen kylläkin syntynyt. Ei tuo niinkään jaksamista ole vaan puuttumista, että en halua että minun tärkeitä hetkiäni häiritään jonninjoutavilla puheluilla "no mitäs olet tänään tehnyt" - mitä haluat minun siihen valehtelevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...oli kammottavaa kuulla tämä 20 vuoden tyhjien ja turhien puheluiden jälkeen. Viime puhelusta tulee nyt joku kolme vuotta ja seuraavaa puhelua ei tule. Asumme eri maissa, joten vähiin käy yhteydenpito.

Jos oikeasti ei ole luontevaa vaihtaa kuulumisia eri maissa asuen, miksei vaikka sellainen "joulukirje"-yhteydenpito käy eli tärkeimmät kuulumiset kerran vuoteen vaan täytyy ihan jatkuvasti soitella tikusta asiaa kun mitään oikeaa, luonnollista syytä soittelulle ei kerta kaikkiaan enää ole?

Kuvittelin, että sitä kutsutaan ystävyydeksi. Pinnallinen "joulukirje"-yhteydenpito on jonkun toisen juttuja, ei minun.

 Ikinä en itse ollut tajunnut, että toinen ei välitä olla puhelimessa. <- Itse kirjoitit noin. Ja pidit tätä henkilöä ystävänäsi joka ei välittänyt jakaa kanssasi kuulumisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin näen ystäväni ja jutellaan siinä samalla. Törkeää vain soittaa ja häiritä toisen askareita ihan vain koska haluaa itse puhua jotain. Vain kiireiset asiat kuuluu soittaa.

Vielä vähemmän haluan nähdä näitä tyhjänsoittelijoita, se vaivaantunut tunnelma on ihan oikeasti vaivaannuttavaa! Ja sitten pitäisi samassa tilassa kuunnella sitä samaa läpäläpä naapuri teki sitä, kaupantädin kissa teki tota, serkun kummin työkaveri tätä - joita et tunne yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on varmasti 30v tai nuorempi? Meillä 50v tai vanhemmilla on aina ollut tapana soitella kuulumisia toisillemme. Muuten kaikki yhteydenpito olisi jäänyt kokonaan ja vieraannuttu toisistamme. Nykynuoret ei jaksa yhtään mitään: kuunnella puheluita, soittaa puhelimella, ei jakseta vastata tekstiviesteihin, tai vastaus on jokin emoji, eikä mihinkään viesteihin kun on niin kamala kiire eikä mitään asiaa kellekään, vaikka toinen kysyisi jotain itselleen tärkeää. Narsistinen ikäluokka, totta tosiaan. Me siskojeni ja äitini kanssa soittelemme usein, puhutaan joskus jopa tunti tai puolitoista kun asutaan kaikki eri paikkakunnalla. Isällekin soittelin kun vielä eli. Ystävien kanssa soittelemme myös. Kenenkään elämä ei ole koskaan ollut niin kiireinen ettei joskus ehtisi soittaa ja pitää yllä ihmissuhteita.

Nuorilla on some jossa vain kytätään toisten elämää, koskaan ei kommentoida. Esitetään kiireistä muille. Surullista! En hetkeäkään usko että ihmisten elämä olisi niin kiireinen ettei yhteen viestiin ehdi lyhyesti vastaamaan.

70-luvulla olen kylläkin syntynyt. Ei tuo niinkään jaksamista ole vaan puuttumista, että en halua että minun tärkeitä hetkiäni häiritään jonninjoutavilla puheluilla "no mitäs olet tänään tehnyt" - mitä haluat minun siihen valehtelevan?

Puhelimen saa myös äänettömälle

Vink vink

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin näen ystäväni ja jutellaan siinä samalla. Törkeää vain soittaa ja häiritä toisen askareita ihan vain koska haluaa itse puhua jotain. Vain kiireiset asiat kuuluu soittaa.

Tässä on musta hyvä pointti. Siis että miten joku kehtaa soittaa toiselle kun et tiedä mitä se on juuri tekemässä? Miten kehtaa jaaritella minuuttitolkulla, viedä toisen aikaa ihan tyhjällä löpinällään? Miksei voi laittaa viestiä kuten normaalit ihmiset? Enää nykyään ei voi sanoa etteikö osaisi kun on kaikenmaailman Facet kännykässä jne ikäihmisilläkin. Niin kyllä siinä osaa tekstiviestinkin kirjoittaa siinä missä Facepäivityksenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on varmasti 30v tai nuorempi? Meillä 50v tai vanhemmilla on aina ollut tapana soitella kuulumisia toisillemme. Muuten kaikki yhteydenpito olisi jäänyt kokonaan ja vieraannuttu toisistamme. Nykynuoret ei jaksa yhtään mitään: kuunnella puheluita, soittaa puhelimella, ei jakseta vastata tekstiviesteihin, tai vastaus on jokin emoji, eikä mihinkään viesteihin kun on niin kamala kiire eikä mitään asiaa kellekään, vaikka toinen kysyisi jotain itselleen tärkeää. Narsistinen ikäluokka, totta tosiaan. Me siskojeni ja äitini kanssa soittelemme usein, puhutaan joskus jopa tunti tai puolitoista kun asutaan kaikki eri paikkakunnalla. Isällekin soittelin kun vielä eli. Ystävien kanssa soittelemme myös. Kenenkään elämä ei ole koskaan ollut niin kiireinen ettei joskus ehtisi soittaa ja pitää yllä ihmissuhteita.

Nuorilla on some jossa vain kytätään toisten elämää, koskaan ei kommentoida. Esitetään kiireistä muille. Surullista! En hetkeäkään usko että ihmisten elämä olisi niin kiireinen ettei yhteen viestiin ehdi lyhyesti vastaamaan.

70-luvulla olen kylläkin syntynyt. Ei tuo niinkään jaksamista ole vaan puuttumista, että en halua että minun tärkeitä hetkiäni häiritään jonninjoutavilla puheluilla "no mitäs olet tänään tehnyt" - mitä haluat minun siihen valehtelevan?

Puhelimen saa myös äänettömälle

Vink vink

Eli siis taas MINUN täytyy muuttaa toimintatapojani, ei sinun vaan saat soitella päivät päästäsi ihmisille jotka eivät ole kiinnostuneita keskustelemaan kanssasi joutavuuksia?

Soittaisitkin asiaa, niin silloin voisin vastatakin ja jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...oli kammottavaa kuulla tämä 20 vuoden tyhjien ja turhien puheluiden jälkeen. Viime puhelusta tulee nyt joku kolme vuotta ja seuraavaa puhelua ei tule. Asumme eri maissa, joten vähiin käy yhteydenpito.

Jos oikeasti ei ole luontevaa vaihtaa kuulumisia eri maissa asuen, miksei vaikka sellainen "joulukirje"-yhteydenpito käy eli tärkeimmät kuulumiset kerran vuoteen vaan täytyy ihan jatkuvasti soitella tikusta asiaa kun mitään oikeaa, luonnollista syytä soittelulle ei kerta kaikkiaan enää ole?

Kuvittelin, että sitä kutsutaan ystävyydeksi. Pinnallinen "joulukirje"-yhteydenpito on jonkun toisen juttuja, ei minun.

 Ikinä en itse ollut tajunnut, että toinen ei välitä olla puhelimessa. <- Itse kirjoitit noin. Ja pidit tätä henkilöä ystävänäsi joka ei välittänyt jakaa kanssasi kuulumisiaan?

Kirjoittelemme lähes päivittäin sähköpostia. Kuvittelin, että soittamisessa ei ole ongelmaa. Soitan muillekin ihmisille, jos on asiaa ja vaikka ei ole asiaa. Joulukirjeen allekirjoittajana olen ollut tasan yhden kerran Amerikassa asuessani. Kyllä, pidän ystävänä, joten yllätys oli sitäkin suurempi.

Täällä ihmiset tuntuvat ajattelevan, että he voivat soittaa toiselle, kun on asiaa. Mikä tekee tämän toisen ihmisen asiasta vähäpätöisempää; tälle se kuulumisten kysely voi olla yhtä merkittävä asia, kuin täällä eräälle kirjoittajalle rakastumisesta soittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on varmasti 30v tai nuorempi? Meillä 50v tai vanhemmilla on aina ollut tapana soitella kuulumisia toisillemme. Muuten kaikki yhteydenpito olisi jäänyt kokonaan ja vieraannuttu toisistamme. Nykynuoret ei jaksa yhtään mitään: kuunnella puheluita, soittaa puhelimella, ei jakseta vastata tekstiviesteihin, tai vastaus on jokin emoji, eikä mihinkään viesteihin kun on niin kamala kiire eikä mitään asiaa kellekään, vaikka toinen kysyisi jotain itselleen tärkeää. Narsistinen ikäluokka, totta tosiaan. Me siskojeni ja äitini kanssa soittelemme usein, puhutaan joskus jopa tunti tai puolitoista kun asutaan kaikki eri paikkakunnalla. Isällekin soittelin kun vielä eli. Ystävien kanssa soittelemme myös. Kenenkään elämä ei ole koskaan ollut niin kiireinen ettei joskus ehtisi soittaa ja pitää yllä ihmissuhteita.

Nuorilla on some jossa vain kytätään toisten elämää, koskaan ei kommentoida. Esitetään kiireistä muille. Surullista! En hetkeäkään usko että ihmisten elämä olisi niin kiireinen ettei yhteen viestiin ehdi lyhyesti vastaamaan.

70-luvulla olen kylläkin syntynyt. Ei tuo niinkään jaksamista ole vaan puuttumista, että en halua että minun tärkeitä hetkiäni häiritään jonninjoutavilla puheluilla "no mitäs olet tänään tehnyt" - mitä haluat minun siihen valehtelevan?

Puhelimen saa myös äänettömälle

Vink vink

Eli siis taas MINUN täytyy muuttaa toimintatapojani, ei sinun vaan saat soitella päivät päästäsi ihmisille jotka eivät ole kiinnostuneita keskustelemaan kanssasi joutavuuksia?

Soittaisitkin asiaa, niin silloin voisin vastatakin ja jutella.

Kyllä. Sinä vastaat itse siitä, että sinun puhelimesi ei häiritse sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin näen ystäväni ja jutellaan siinä samalla. Törkeää vain soittaa ja häiritä toisen askareita ihan vain koska haluaa itse puhua jotain. Vain kiireiset asiat kuuluu soittaa.

Vielä vähemmän haluan nähdä näitä tyhjänsoittelijoita, se vaivaantunut tunnelma on ihan oikeasti vaivaannuttavaa! Ja sitten pitäisi samassa tilassa kuunnella sitä samaa läpäläpä naapuri teki sitä, kaupantädin kissa teki tota, serkun kummin työkaveri tätä - joita et tunne yhtäkään.

Niin, luontevampaahan se meille tutuille sunkin täällä on avautua. Kyllä muuten kiinnostaakin tosi paljon...

Tutava eläkellä oleva nainen ,vini päissä soiteli 2 kertaa 3h.maratoni puhelun. Kolmatta kertaan en puhelua ottanut vastaan.Estin hänen numeron,ymmärsi yskän sanomatta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse soitan vain silloin kun on asiaa, silloinkin yleensä laitan ensin tekstarin että voinko soittaa tänä iltana kuudelta.

On todella ärsyttävää, kun joku sukulainen soittaa ja aloittaa puhelun "ei mulla mitään asiaa ollut, kunhan olisin kuulumisia kysynyt".

Mitä "kuulumisia"? Jos minulle olisi tapahtunut jotain merkittävää, niin olisin kyllä soittanut itse ja kertonut. Ja sitten alkaa kuulustelu: Oletkos viime aikoina tapaillut ketään? Eikö se gradu ole vieläkään valmis? Joko olet löytänyt työpaikan?

Olisi ihan kiva soittaa itse silloin kun ON jotain uutisia: valmistuin yliopistosta, pääsin töihin, rakastuin työkaveriini ja elämäni on nyt täydellistä. Mutta jos ei ole mitään kerrottavaa, niin miksi pitäisi tuhlata aikaansa tyhjän puhumiseen?

Minkälainen painoarvo valmistumisillasi on ihmiselle, jonka kanssa et ole tekemisissä?

Olen tekemisissä, käyn heidän luonaan ja he minun luonani ja soitankin heille -- silloin kun on asiaa. Samoin toivon, että minulle soitetaan silloin kun on jokin tietty asia, joka halutaan kertoa. Tässä oli kysymys siitä, että soittajalla on tylsää ja hän soittaa vain saadakseen ajankulua, mutta tuhlaa minun aikaani. Valmistuminen ja muut omat asiani lykkääntyvät, kun joku haluaa roikkua puhelimessa ja vaikka hänelläkään ei olisi mitään sanottavaa: "Mitäs olet tehnyt? Joko olet syönyt? Sataako siellä? Pitäisi käydä kaupassa ja pestä ikkunat. Oletko sinä jo pessyt ikkunat? No nyt tuosta ajoi joku auto ohi. Kukahan se oli?" jne jne

taitaa olla enemmän 40-50 luvulla syntyneiden juttuja nämä tyhjän hölinän puhelut.

Ainakin miehen äiti soittelee just näitä tyhjiä puheluita ...joissa se voi puhua vaikka tunnin ilman että on mitään oikeaa asiaa.. Lähinnä kertoo mitä on syönyt eilen ,tänään ja mitä syö huomenna.

sataako vettä ja sataako huomenna.Lisäksi haluaa tietää kaikki mitä muille kuuluu mutta ikinä ei kerro itsestään mitään paitsi nuo typerät ruoka jutut.

Ala-asteella oli eräs tuttu, joka saattoi soittaa haluten tietää, mitä kaikkea ruokaa meillä oli jääkaapissa. Olisi ilmeisesti pitänyt ravata jatkuvasti jääkaapin ja lankapuhelimen välillä, koska en tietenkään mitään kirjaa pitänyt tai ulkoa muistanut, mitä kaikkea jääkaapista löytyi. 

Puhelimessa puhutaan ne tavalliset asiat, jotka nuoret kirjaa faceen ja instaa, kyyläävät ja kommentoivat siel toisiaan. Sama asia, eri foorumi.

Olen 72v. enkä ole koskaan hölissyt tyhjää tuntitolkulla puhelimessa. Sellaisia ystäviä ei ole koskaan ollut.

Yksi entinen työkaveri soitteli usein jurrissa pitkiä puheluita, mutta ei soita enää, en ole pitänyt yhteyttä häneen moneen vuoteen.

Nykyään soittelen hyvin harvoille ja vain asiaa tai kysyäkseni, onko kaikki ok.

Muita vartenhan, katseltavaks, ne instan kuvat otetaa ja tallennetaan. Juoruja ja tilitystä mitä tein, näin, söin, join.... Kaksnaamaista täällä paheksua ihmisiä jotka puhuu ne samat asiat puhelimessa.