Mistä saat voimaa lähteä pyörälenkille tai kävelylenkille?
Asun yksin, ei töitä, ei paljoa sos. kontakteja. Ei huvita.
Kommentit (47)
Saan siitä (pyöräilystä) hyvää oloa ja uni on hieman parempaa. Lämpimällä ilmalla tuulenvire on itsessään jo tyydyttävää, vaikkei sitä viilentymistarkoituksessa tarvitsisikaan.
Jos tuntuu lähes mahdottomalta teen tikusta asiaa, mikä on toki asuinpaikasta kiinni. Ostan jotain eri kaupasta tai käyn kirjastossa. Ja välipäiviä jos tuntuu todella takkuiselta.
Kuntotason muistaminen myös auttaa. Ei liikaa kerralla ellei ole niitä ihmisiä, jotka tykkäävät mennä äärirajoille.
Ei se etukäteen monesti huvitakkaan, mutta sitten kun vaan saa lähdettyä, niin voi olla aivan kivaakin olla siellä ulkona. Varsinkin nyt kesällä.
Joo suosittelen vaan menemään sinne ulos. Kiertää vaikka ihan pikku lenkki rauhallisesti, niin siitäkin voi saada jo jotain. Itellä joskus käy silleen, että aattelen että käyn vaan pikkusen, mutta sitten en haluakkaan mennä vielä takas kotiin nii lenkki saattaa rönsyillä pitkäksikin. Mutta ei se ulkoiluinnostus kotisohvalle tule, se tarvii hakea ulkoa.
En mistään :D oon tässä kaksi vuotta lupaillut että alan lenkkeilemään yksinään kun ei ole enää koiraa pakottamassa, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Entäs kun on jo käynyt monesti niillä pyörälenkeillä ja kävelylenkeillä, mutta ei ole tuntenut saavansa niistä mitään, samaa tylsää pakkopullaa, ketä oikein yritän huijata kuvittelemalla että seuraavallakaan kerralla mikään olisi sen kummempaa sillä lenkillä kuin samaa tylsää pakkopullaa...
Koska vireystila on tapissa, liike helpottaa hieman.
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun on jo käynyt monesti niillä pyörälenkeillä ja kävelylenkeillä, mutta ei ole tuntenut saavansa niistä mitään, samaa tylsää pakkopullaa, ketä oikein yritän huijata kuvittelemalla että seuraavallakaan kerralla mikään olisi sen kummempaa sillä lenkillä kuin samaa tylsää pakkopullaa...
Polta kannabista ja kokeile uudestaan
Olen huomannut, että jos olet yli viikon käymättä ulkona liikkumassa, alan tuntea itseni onnettomaksi. Parempi siis huolehtia itsensä ulkoiluttamisesta, niin onnellinen olotila säilyy.
Hanki työ ja pyöräile tai kävele sinne pakosta. Harvalla mitään sisäsyntyistä halua on kävelyyn tai pyöräilyyn. Moni harrastaa liikuntaa ulkonäkösyistä/kilpailunhalun vuoksi. Halu olla parempi ja kauniimpi kuin muut lähipiirissä motivoi monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun on jo käynyt monesti niillä pyörälenkeillä ja kävelylenkeillä, mutta ei ole tuntenut saavansa niistä mitään, samaa tylsää pakkopullaa, ketä oikein yritän huijata kuvittelemalla että seuraavallakaan kerralla mikään olisi sen kummempaa sillä lenkillä kuin samaa tylsää pakkopullaa...
Polta kannabista ja kokeile uudestaan
Ei voisi vähempää kiinnostaa liikkua pilvessä. T. Eri
Se on se tavoitemekko mikä tuossa roikkuu, saa liikkumaan ja miettimään suuhunpantavia.
Otin taas koiran. Tai itse asiassa nyt on kaksi. Edellisten koirien jälkeen meni muutama vuosi imman koiria ja helppo oli keksiä tekosyitä, miksi ei lähde ulos... Liian märkää, liian pimeää, liian liukasta, liian myöhä. en mitenkään ehdi... Nyt on pakko käydä useampi pieni ulkoilu ja ainakin yksi pidempi 1- 1,5h lenkki ihan joka päivä, oli keli tai aikataulu mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun on jo käynyt monesti niillä pyörälenkeillä ja kävelylenkeillä, mutta ei ole tuntenut saavansa niistä mitään, samaa tylsää pakkopullaa, ketä oikein yritän huijata kuvittelemalla että seuraavallakaan kerralla mikään olisi sen kummempaa sillä lenkillä kuin samaa tylsää pakkopullaa...
Polta kannabista ja kokeile uudestaan
Ei voisi vähempää kiinnostaa liikkua pilvessä. T. Eri
Aijaa, itte taas tykkään
Koiran omistaminen. Pakko lähteä lenkille joka ikinen päivä vaikka kuinka laiskottaisi. Vielä kun on energinen koira, niin mikään pikkukierros ei riitä vaan päivän päälenkin on oltava vähintään tunti, mieluiten 1,5. Lisäksi käydään toki useita kertoja muutenkin ulkona lyhyillä pyrähdyksillä.
Koirastani. Yksin vihasin ulkona liikkumista mutta otettuani koiran olen alkanut nauttimaan lenkkeilystä. Edes sadesää ei haittaa.
Pitää fyysiset kivut poissa kun taas sohvanpohjalla liian kauan jumittaessa kivut hiipii osaksi elämää ja heikentää arjen jaksamista monella tavalla. Lisäksi saan siitä henkistä hyvinvointia, on aikaa ajatella mielessä pyöriviä asioita kävelyn ohessa. Hyvä musiikki auttaa myös venyttämään lenkin pituutta, joskus ei haluaisi ihan vielä palata kotiin koska hyvä musiikki (kotonani ei vastaavasti ehdi keskittymään omaan musiikkinautintoon koska talossa asuu muitakin). Lenkin jälkeinen rento olo kropassa on myös miellyttävä ja unen laatu paranee säännöllisen liikunnan myötä. Joskus vaan pitää vaientaa se pieni "ei huvita" ja vain mennä, parin viikon jälkeen tapaa sujua rutiinilla ilman suurempaa miettimistä.
Koira rytmittää koiraihmisen päivän, luo sosiaalisia suhteita, liikuttaa ja on verraton, rakas elämänkumppani.
Sääkin on uloslähtemistä vastaan, niin synkkiä pilviä, että jos lähden ulos, alkaa satamaan, mutta jos olenkin sisällä, ei varmasti sada. Tämmöistä v1ttuilua on minun elämä jatkuvasti ja joka asiassa!!
Vierailija kirjoitti:
Sääkin on uloslähtemistä vastaan, niin synkkiä pilviä, että jos lähden ulos, alkaa satamaan, mutta jos olenkin sisällä, ei varmasti sada. Tämmöistä v1ttuilua on minun elämä jatkuvasti ja joka asiassa!!
Sama, heh! Viikolla sain, tai olin saavani aikaiseksi lähteä ulos kävelylenkille. Ukkonen jyrähti ja alkoi kaatosade. No, joku toinen kerta sitten.
Ja minä kun niin odotin näkeväni ... toisen kärsijän :)
Huomasin miten hyvä ja energinen olo tulee 10 km pyöräilystä, ja nyt olen siitä syystä tehnyt sellaisia jo useamman viikon. Yksinäisyyttä ja työttömyyttä se ei tsoin posita, joten jos koet ne ongelmaksi, ninin pitäisi pureutua niihin.