Ihmiset, jotka avautuvat Tinderissä nopeasti henkilökohtaisista asioistaan

up

Luotaantyöntävä ajatus kuunella heti henkilökohtaisuuksia, ei kiitti. t.M28

Tarvitsevat terapiaa. 30+ eronneet, parin lapsen isät hyvin edustettuina tässä ryhmässä. Naisvihaa, naistenhakkaamisfetissejä, vaimo jätti tai löysi uuden jne. Jätä välistä.

Red Flag. Etsivät terapeuttia/vanhempainhahmoa/hoitajaa.

Kertonee paljon myös siitä, kuinka ihmisillä on tarvetta puhua jollekin ajatuksistaan ja tunteistaan, mutta kuinka terapiaan ei kuitenkaan uskalleta hakeutua. Mielestäni tällaisilla teemoilla ei tulisi kuormittaa muita ihmisiä, vaan otetaan ensisijaisesti vastuu itsestä ja mietitään, kuinka saada apua näihin asioihin (se apu ei löydy Tinderistä eikä miehet/naiset ole toisen pelastajia). 

Vierailija kirjoitti:

Kertonee paljon myös siitä, kuinka ihmisillä on tarvetta puhua jollekin ajatuksistaan ja tunteistaan, mutta kuinka terapiaan ei kuitenkaan uskalleta hakeutua. Mielestäni tällaisilla teemoilla ei tulisi kuormittaa muita ihmisiä, vaan otetaan ensisijaisesti vastuu itsestä ja mietitään, kuinka saada apua näihin asioihin (se apu ei löydy Tinderistä eikä miehet/naiset ole toisen pelastajia). 

Ei sinne terapiaan pääse, vaikka kuinka ihmiset yrittävät hakeutua. Lastenkin puolelle on psykiatriassa kolmen kuukauden jonot, jotka kuitenkin voivat olla käytännössä vuosien jonoja. Aikuisten puolella tilanne on paljon huonompi ja suurin osa aivan kakoista ei pääse koskaan edes psyk polille asti.

Noin aiheesta, minusta on ihan kiva tietää esim. jos ihminen on sairaslomalla tai -eläkkeellä psyyken syistä, tai jos on eronnut jne. En tahdo jutella kepeistä aiheista, jos etsin kumppania vakavissani.

Erosin entisestä miesystävästäni, koska vaikka tulimme hyvin toimeen, emme koskaan tutustuneet syvemmin, vaan kahdeksan vuoden jälkeenkin kävimme ikäänkuin treffeillä, kuin jotkut teinit eikä suhde edennyt mihinkään, vaan hän vältteli aina puhumasta mitään "oikeita asioita" ja kun myöhemmin kysyin, miksei hän tutustuttanut vaikka isäänsä ja sisareensa jne. hän sanoi, että no eikö se nyt ole vähän noloa? Mies on siis yli 50-v.

Ei kiitos enää kepeitä treffailusuhteita, tahdon syvällisen suhteen, missä tutustuu toiseen ja jakaa ilot ja surut.

En ole törmännyt siihen, että viestittelyvaiheessa alettaisiin avautumaan, mutta ensitreffeillä on kyllä avauduttu. Olen mielelläni kuuntelijan roolissa joten ei haittaa, paitsi siinä tapauksessa jos aletaan avautumaan eksästä. Niitä juttuja ei kyllä kiinnosta kuunnella, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertonee paljon myös siitä, kuinka ihmisillä on tarvetta puhua jollekin ajatuksistaan ja tunteistaan, mutta kuinka terapiaan ei kuitenkaan uskalleta hakeutua. Mielestäni tällaisilla teemoilla ei tulisi kuormittaa muita ihmisiä, vaan otetaan ensisijaisesti vastuu itsestä ja mietitään, kuinka saada apua näihin asioihin (se apu ei löydy Tinderistä eikä miehet/naiset ole toisen pelastajia). 

Ei sinne terapiaan pääse, vaikka kuinka ihmiset yrittävät hakeutua. Lastenkin puolelle on psykiatriassa kolmen kuukauden jonot, jotka kuitenkin voivat olla käytännössä vuosien jonoja. Aikuisten puolella tilanne on paljon huonompi ja suurin osa aivan kakoista ei pääse koskaan edes psyk polille asti.

Noin aiheesta, minusta on ihan kiva tietää esim. jos ihminen on sairaslomalla tai -eläkkeellä psyyken syistä, tai jos on eronnut jne. En tahdo jutella kepeistä aiheista, jos etsin kumppania vakavissani.

Erosin entisestä miesystävästäni, koska vaikka tulimme hyvin toimeen, emme koskaan tutustuneet syvemmin, vaan kahdeksan vuoden jälkeenkin kävimme ikäänkuin treffeillä, kuin jotkut teinit eikä suhde edennyt mihinkään, vaan hän vältteli aina puhumasta mitään "oikeita asioita" ja kun myöhemmin kysyin, miksei hän tutustuttanut vaikka isäänsä ja sisareensa jne. hän sanoi, että no eikö se nyt ole vähän noloa? Mies on siis yli 50-v.

Ei kiitos enää kepeitä treffailusuhteita, tahdon syvällisen suhteen, missä tutustuu toiseen ja jakaa ilot ja surut.

Tämä terapiatilanne on kyllä aivan totta.

Mutta tärkeä, toisenlainen näkökulma. Kokemuksesi on keikahtanut ehkä sinne toiseen ääripäähän, joka ei sekään ole hyvä. Mielestäni näistä "oikeista asioista" puhuminen on kuitenkin eri asia kuin toisen pitäminen terapeuttina itselleen. Usein sen huomaa jo alussa, mikäli keskustelu on kallellaan enemmän toisen ongelmien suuntaan eikä ole vastavuoroista.

Syynä voi olla että etsitään terapeuttia tai sitten yritetään mahdollisimman nopeasti saada pelkkä jutustelu näyttämään ihmissuhteelta tuollaisilla henkilökohtaisilla jutuilla. Silloin toisen on vaikeampi irrottautua. Tai sitten molempia.

Erityisesti miehet taitavat tehdä sitä että käyttävät treffikumppania pelkkänä terapeuttina. Eivät ole edes kiinnostuneita mistään muusta. Olin itsekin treffeillä kun mies vain puhui kaverittomuudestaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Syynä voi olla että etsitään terapeuttia tai sitten yritetään mahdollisimman nopeasti saada pelkkä jutustelu näyttämään ihmissuhteelta tuollaisilla henkilökohtaisilla jutuilla. Silloin toisen on vaikeampi irrottautua. Tai sitten molempia.

Erityisesti miehet taitavat tehdä sitä että käyttävät treffikumppania pelkkänä terapeuttina. Eivät ole edes kiinnostuneita mistään muusta. Olin itsekin treffeillä kun mies vain puhui kaverittomuudestaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

Tämä. Mutta jos jotakin positiivista, miehet ovat alkaneet ylipäätään puhumaan enemmän. Enää ei päde tämä, että miesten tulee vain purra hammasta ja kestää. Tämä puhuminen naisille menee ehkä hieman siihen suuntaan, kun on totuttu, että äiti hoitaa. Tästä tulisi kasvaa yli ja itsenäiseksi aikuiseksi. Miehetkin tarvitsisivat nyt enemmän opastusta tunteiden käsittelemiseen, nämä ei ole helppoja asioita kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä voi olla että etsitään terapeuttia tai sitten yritetään mahdollisimman nopeasti saada pelkkä jutustelu näyttämään ihmissuhteelta tuollaisilla henkilökohtaisilla jutuilla. Silloin toisen on vaikeampi irrottautua. Tai sitten molempia.

Erityisesti miehet taitavat tehdä sitä että käyttävät treffikumppania pelkkänä terapeuttina. Eivät ole edes kiinnostuneita mistään muusta. Olin itsekin treffeillä kun mies vain puhui kaverittomuudestaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

Tämä. Mutta jos jotakin positiivista, miehet ovat alkaneet ylipäätään puhumaan enemmän. Enää ei päde tämä, että miesten tulee vain purra hammasta ja kestää. Tämä puhuminen naisille menee ehkä hieman siihen suuntaan, kun on totuttu, että äiti hoitaa. Tästä tulisi kasvaa yli ja itsenäiseksi aikuiseksi. Miehetkin tarvitsisivat nyt enemmän opastusta tunteiden käsittelemiseen, nämä ei ole helppoja asioita kenellekään. 

Onhan se miehelle positiivista. Minulle itselleni hyvin negatiivista, kun tuntematon mies kaataa pahan olonsa minun niskaani kun luulin olevani treffeillä. Puolitutut miehet pyrkivät välillä tekemään samaa esim töissä. Tähän puolestaan naiset tarvitsevat opastusta, että tunnistavat kun yritetään käyttää ilmaisena terapeuttina.

Parempi se on avautua heti asioista, joihin aikasemmat yritykset on kaatuneet, koska on aivan ajanhukkaa jutella kepeistä ja tikuista, jos se keskustelu kuitenkin tulee karahtamaan karille.

Minä avaudun helposti ja aloittajan kokemukset ovat tuttuja - sainkin palautetta että kirjoitan pelottavan paljon ja se oli siinä.

Terapiaa en tarvi, olen jo sen läpikänyt ja jonka takia on suht helppo jutella asioista.

Toisaalta löytyy naisia jotka osaavat jutella vastaavasti ja koen että heidän kanssaan olenkin tullut kivoiten toimeen. Jokaiselle omanlaisensa kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä voi olla että etsitään terapeuttia tai sitten yritetään mahdollisimman nopeasti saada pelkkä jutustelu näyttämään ihmissuhteelta tuollaisilla henkilökohtaisilla jutuilla. Silloin toisen on vaikeampi irrottautua. Tai sitten molempia.

Erityisesti miehet taitavat tehdä sitä että käyttävät treffikumppania pelkkänä terapeuttina. Eivät ole edes kiinnostuneita mistään muusta. Olin itsekin treffeillä kun mies vain puhui kaverittomuudestaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

Tämä. Mutta jos jotakin positiivista, miehet ovat alkaneet ylipäätään puhumaan enemmän. Enää ei päde tämä, että miesten tulee vain purra hammasta ja kestää. Tämä puhuminen naisille menee ehkä hieman siihen suuntaan, kun on totuttu, että äiti hoitaa. Tästä tulisi kasvaa yli ja itsenäiseksi aikuiseksi. Miehetkin tarvitsisivat nyt enemmän opastusta tunteiden käsittelemiseen, nämä ei ole helppoja asioita kenellekään. 

Onhan se miehelle positiivista. Minulle itselleni hyvin negatiivista, kun tuntematon mies kaataa pahan olonsa minun niskaani kun luulin olevani treffeillä. Puolitutut miehet pyrkivät välillä tekemään samaa esim töissä. Tähän puolestaan naiset tarvitsevat opastusta, että tunnistavat kun yritetään käyttää ilmaisena terapeuttina.

Totta! Erittäin hyviä pointteja myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertonee paljon myös siitä, kuinka ihmisillä on tarvetta puhua jollekin ajatuksistaan ja tunteistaan, mutta kuinka terapiaan ei kuitenkaan uskalleta hakeutua. Mielestäni tällaisilla teemoilla ei tulisi kuormittaa muita ihmisiä, vaan otetaan ensisijaisesti vastuu itsestä ja mietitään, kuinka saada apua näihin asioihin (se apu ei löydy Tinderistä eikä miehet/naiset ole toisen pelastajia). 

Ei sinne terapiaan pääse, vaikka kuinka ihmiset yrittävät hakeutua. Lastenkin puolelle on psykiatriassa kolmen kuukauden jonot, jotka kuitenkin voivat olla käytännössä vuosien jonoja. Aikuisten puolella tilanne on paljon huonompi ja suurin osa aivan kakoista ei pääse koskaan edes psyk polille asti.

Noin aiheesta, minusta on ihan kiva tietää esim. jos ihminen on sairaslomalla tai -eläkkeellä psyyken syistä, tai jos on eronnut jne. En tahdo jutella kepeistä aiheista, jos etsin kumppania vakavissani.

Erosin entisestä miesystävästäni, koska vaikka tulimme hyvin toimeen, emme koskaan tutustuneet syvemmin, vaan kahdeksan vuoden jälkeenkin kävimme ikäänkuin treffeillä, kuin jotkut teinit eikä suhde edennyt mihinkään, vaan hän vältteli aina puhumasta mitään "oikeita asioita" ja kun myöhemmin kysyin, miksei hän tutustuttanut vaikka isäänsä ja sisareensa jne. hän sanoi, että no eikö se nyt ole vähän noloa? Mies on siis yli 50-v.

Ei kiitos enää kepeitä treffailusuhteita, tahdon syvällisen suhteen, missä tutustuu toiseen ja jakaa ilot ja surut.

Tämä terapiatilanne on kyllä aivan totta.

Mutta tärkeä, toisenlainen näkökulma. Kokemuksesi on keikahtanut ehkä sinne toiseen ääripäähän, joka ei sekään ole hyvä. Mielestäni näistä "oikeista asioista" puhuminen on kuitenkin eri asia kuin toisen pitäminen terapeuttina itselleen. Usein sen huomaa jo alussa, mikäli keskustelu on kallellaan enemmän toisen ongelmien suuntaan eikä ole vastavuoroista.

No sehän on ihannetilanne, että asiat tulevat ilmi jo alussa, että onko jotain tulevaisuutta suhteella, eikä tartte arpoa vuosikausia asioita, kuten minulle kävi. 

Ystävättäreni, joka löysi tinderistä, tai jostain tällaisesta avioeron jälkeen uuden miehen, sanoi, että kannattaa tavata vaan mahdollisimman nopeasti, että ei siinä kirjuutellessa oikein saa selvää, että millainen toinen on, että hän kävi jopa lounastreffeillä ja tapasi vaan nopeasti ison kasan miehiä, että kyllä siinä puolessa tunnissa jne. jo huomaa, sopiiko yhteen tai viimeistään kolmansilla treffeillä. 

Kannattaa olla rehellinen. Esim. minua eivät pelota mt-ongelmat, eikä erot jne. Ne voi kertoa ihan suoraan. Ei se tarkoita, että niitä tarvitsee siinä sen kummemmin eritellä ja retostella, mutta tahdon toki tietää, jos tällaista on. Heti, enkä 8 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi se on avautua heti asioista, joihin aikasemmat yritykset on kaatuneet, koska on aivan ajanhukkaa jutella kepeistä ja tikuista, jos se keskustelu kuitenkin tulee karahtamaan karille.

Tuon takia se kevyt jutustelu on tarpeen. Siitä näkee onko kyseessä ihminen joka etsii kumppania pitkäjänteisesti ja panostaa tutustumiseen vai hätäilijä, joka etsii mahdollisimman hyvää tulosta mahdollisimman pienellä vaivalla.

Toiset ihmiset avautuvat ventovieraillekin helposti. Itse en mielelläni, mutta jos toinen avautuu, ja koen, että toiseen voi luottaa, avaudun myös jossain määrin osoittaakseni luottavani. Vuosikausia ongelmani oli päinvastainen, en avautunut, eikä minulle siten avauduttu, joten ei tullut merkittävästi tutustuttua ihmisiin muuten kuin pintapuolisen tervehdyksen verran.

Välillä tulee kuitenkin itse tehtyä virhearvioita, kun toinen alkaa kyselemään melko henkilökohtaisia, muttei yllättäen kerro itsestään yhtä paljon.

Tutustuminen voi viedä pitkän ajan, mutta jos uskaltaa avautua, ja toinen on samalla aaltopituudella niinsanotusti, tutustuminen voi olla hyvinkin nopeaa.

Missään tekstipohjaisessa mediassa en nimelläni avaudu kauhean syvällisesti.

Kokemukseni mukaan jotkut miehet etsivät tinderistä ilmaista terapeuttia. Joskus kävin treffeillä, joiden sisältö oli sitä että mies vuoroin kuulusteli minua, vuoroin avautui exästään ja kertoi petetyksi tulemisen kokemuksistaan. Tarjosi sentään kahvit.

Tuntemattomille avautuminen nopeasti on punainen lippu. Ihminen on jotenkin rajaton, epävakaa tai vaikeassa tilanteessa elämässään, ja jotkut myös manipuloivat toisia ihmisiä tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan jotkut miehet etsivät tinderistä ilmaista terapeuttia. Joskus kävin treffeillä, joiden sisältö oli sitä että mies vuoroin kuulusteli minua, vuoroin avautui exästään ja kertoi petetyksi tulemisen kokemuksistaan. Tarjosi sentään kahvit.

Tuntemattomille avautuminen nopeasti on punainen lippu. Ihminen on jotenkin rajaton, epävakaa tai vaikeassa tilanteessa elämässään, ja jotkut myös manipuloivat toisia ihmisiä tuolla tavalla.

Totta. Taustalla voi olla monia syitä, mutta lopputulos on aina se että ei kannata jatkaa tuollaisen kanssa. Paitsi toki niiden joilla elämän sisältö tulee muiden kannattelusta ja hoivaamisesta. Heitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinne terapiaan pääse, vaikka kuinka ihmiset yrittävät hakeutua.

Ensihätään vertaistukiryhmiin avautumaan. Outoa, että mahdolliselle tapailukumppanille alkaa vuodattaa, ennen kuin on edes ehditty tutustua.