Juttele mun kanssa, paha olla

Et ole yksin ahdistuneisuutesi kanssa. Meitä on monta. Saatko kiinni siitä, mikä ahdistuksen aiheuttaa?

Tehdäänpä mielikuvitusmatka:

Jos saisit muuttaa yhden asian elämässäsi,jotta pahan olon aiheuttaja katoaisi, mikä se olisi?

A) voittaisit 5 miljoonaa euroa

B) muuttuisit (olisit kauniimpi, terveempi, vahvempi, hoikempi, pyöreämpi, lyhyempi, pitempi)

C) saisit täydellisen puolison (millaisin ominaisuuksin?)

D) jonkin teon (oman tao sinuun kohdistuneen) saisit tekemättömäksi

E)saisit palautettua jonkin kuolleen henkilön eloon

F) lastesi nykytilanteeseen tulisi jokin muutos

Mitkä kaksi asiaa valitsisit ja miten se auttaisi sinua?

Tämmöisen 50 v elämänkokemuksella sanon, että helpottaa vielä. Mullakin on ollut juttuja, että on ihan mennyt jalat alta. Ihan fyysisiä kipuja tullut. Luulin, että saan sydänkohtauksen. Kaikesta selviää. Päivä kerrallaan. Tapaa ystäviä ja yritä keskittyä lapsiin.

Kirjoita vaikka päiväkirjaa, puhu jollekkin. Mä kävin kirkon maksuttomassa perheneuvonnassa juttelemassa.

Kiitos sanoistanne. En voi sanoa että mikään auttaisi mutta jonkinlainen tuki että joku edes ajatuksen antaa helpottaa vähän.

Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä ajatella, miksi surisit ihmisen perään, joka ei välitä sinusta?

Miksi antaisit sellaisen ihmisen tuhota sinut ja mielenterveytesi?

Yritä ajatella ennemmin, että ansaitset elämääsi ihmisen, joka rakastaa sinua, et ihmistä, joka ei niin tee.

Älä jää loukkuun, jossa muistelet hyviä hetkiä, ajattele kaikkea sitä mistä et pitänyt hänessä.

Silloin pääset irti helpommin ja pystyt katsomaan nopeammin eteenpäin.

 

Raastavaa. Tiedän tunteen. Jos keskustelet muuallakin kuin palstalla, valitse keskusteluun mieluummin joku kriisipuhelin, jossa saat puhua anonyymisti kaikesta mieltä painavista asioista.

Sukulaisille ei kannata kertoa kaikkea. Niitten kanssa asiaa ei siis voi puida juurta jaksain.

Minun sukulaiset käyttää lyömäaseena minua vastaan näitä kipeitä ja heikkoja kohtiani.

No kyllä ne paremmat päivät sinullekin koittaa vielä.

Minä esim. erottuani löysin 100 kertaa paremman miehen, kuin ensimmäinen mies oli vuosien jälkeen.

Usko pois. Tulee ne ilonpäivät jossain vaiheessa taas sun elämään.

Halauksia ja jaksamista sinulle.

Vaikka nyt varmasti raskaalta, aika auttaa. Tulevaisuus tuo vielä hyviä onnellisia päiviä - usko vaan. 

Koeta keskittyä hyviin asioihin, lapsiin ja kesään. Mitä kivaa voisitte lasten kanssa tehdä?

Positiivisena puolena sanoisin, että hyvää tässä ainakin on se, että sinulla on nyt hyvä sauma löytää parempi mies jonain päivänä.

Minäkin löysin.

Paljon jaxuhaleja sinulle. Älä välitä noista katkerista kommenteista, joita postaa mielenterveyspotilaat.

Tunnen niin tuskasi, enkä osaa neuvoa. Tässä on taas tunti ulvottu tuskaa pois totaallisessa yksinäisyydessä. Itselläni mies päätti erosta yhteisen 25 vuoden jälkeen, en yksinkertaisesti tiedä miten tästä voi selvitä. Mies ilmoitti asiasta viikkoa ennen kesälomaamme ja nyt olen kärvistellyt lomalla 2 viikkoa yksin. Sydän murtuu ja osa oireista ihan fyysisiä. Vielä olisi teinille kertomatta yms.

Ihan hullua.

Halaus kaikille petetyille ja/tai jätetyille.

Pakkohan tässä on uskoa, että selviää (vaikka juuri nyt ei tunnu siltä).

Iltaa! Täällä sataa kaatamalla. Entä sielläpäin? Mikä on murheista suurin? Oletko ollut lomalla, onko sinulla lomaa, mitä aiot tehdä tai oletko vain lasten kanssa? Onko sinulla tuttavia, läheisiä, joille voisit tilannetta kertoilla? Yritä kesän aikana "säilöä" voimia ja valoa itseesi. Hyvää yötä ja parempaa huomista!

Itke. Kirjoita tuskasi paperille. Kipu menee ohi. Se ottaa aikansa, mutta se menee ohi. Varmasti!

Itseäni aina jotenkin auttaa;

googleen hakusana: anuko 

(koira :))))

Älä ajattele tätä loppuna vaan uutena alkuna. Toki alkuun olet shokissa, mutta jotain paljon parempaa voi olla vielä tulossa tiellesi. 

Löytyisiköhän netissä eronneiden keskusteluryhmiä?

Silloin, kun erosin, ei ollut edes tietokoneet vielä yleistyneet. Soitin kriisipuhelimeen joskus. Joskus soitin papille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kuluttaa juuri tällä hetkellä voimiasi?

Avioero joka tuli yllätyksenä.

Ikävää kuulla. Onko sinulla jonkinlaista tukiverkostoa? Henkilöitä?

Muutama ystävä mutta en pysty puhumaan kellekkään juuri nyt. Olen luultavasti shokissa enkä pysty toimimaan järkevästi.

Itse elän samaa shokkivaihetta ja tiedän tuon tunteen kun ei pysty kohtaamaan ketään. Lisäksi en nuku, mikään ei mene kurkusta ales ja oksennuskin on tullut (ei syömishäiriö taustaa). Juuri tänään tajusin, että kolmeen vuorokauteen en ole syönyt mitään ruokaa (leipää kyllä) ja diabeteksen kanssa ei hyvä yhtälö.

Niin, hyvä huomio on tuo, että kun päästää vanhasta irti, saa jotain uutta tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni aina jotenkin auttaa;

googleen hakusana: anuko 

(koira :))))

Jos niinku pakko olis lähtee kärkeen, niin tuon anukon ottasin mukaan, taikka sitten rottiksen. 

Hyvää yötä!