Voiko läheisen kuoleman jälkeen olla koskaan enää iloinen?

Voi kyllä olla iloinen ja elää hyvää elämää. Kiittäminen surumielisyys ja kaipaus jää.

Ehkä riippuu siitä kenet menettää, meneekö se ns. luonnollisen kiertokulun mukaisesti. Mä oon toipunut, enempi tuntee iloa hyvistä muistoista.

Aina menetyksen hetkellä olen ajatellut juuri noin: en voi enää koskaan olla iloinen.

Mutta aika auttaa, ihan aidosti. Suru muuntuu toisenlaiseksi, ja jossain vaiheessa huomaa voivansa myös iloita.

Voi jos päästää irti ja jatkaa omaa elämää

Voi olla. Tosin suru voi iskeä aina täysin yllätteäen, mutta sekin harvenee koko ajan.

En tiedä, mutta yrittäisin ajatella niin, että se kuollut läheinen varmasti haluaisi, että nauttisin elämästä ja että hänen kuolemansa ei ns.pilaisi loppuelämääni

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä olla iloinen ja elää hyvää elämää. Kiittäminen surumielisyys ja kaipaus jää.

kiittäminen=ajoittainen...

Ei voi olla samalla tavalla. Siis jonkinlainen perusturvallisuus on hävinnyt. Asioiden lopullisuuden tajuaminen tekee sen että vaikka olisi yhtä iloinen kuin joskus ennen, taustalla on koko ajan sellainen tietoisuus että kaiken voi koska tahansa menettää. Se tekee elämästä entistäkin arvokkaampaa.

Niin todella moni nuori nainen menetti rakastettunsa esim maailmansodissa. Muutama rakkauden ihana yö oli koettu ja kirjeitä vaihdettu ja siinä kaikki.

No minä olen menettänyt mieheni jo nuorena, ja siitä on jo yli 20 vuotta aikaa. Kyllä olen nykyisin ihan iloinen ja onnellinen, mutta aina välillä iskee sellainen alakulo siitä, millainen hän olisi ollut nyt vanhempana ja miten surullista on, että lapset eivät ole isäänsä saaneet tuntea, eivätkä muista hänestä oikeastaan mitään. Silloin aina tulee mieleen, miten kummallista tämä elämä on, ja miten väärin, että jotkut ihmiset eivät saa elää vanhaksi saakka, miten epäreilua.

Riippuu varmasti ihan siitä suhteesta. Joskus se on helpotuskin.

Minulle kävi näin vanhempieni, varsinkin äidin kuoleman jälkeen.

Joskus tosin suren ettei sitä suhdetta koskaan oikein ollut.

Voit olla jo seuraavana päivänä iloinen, jos muistat että kaikki lähtee aikanaan ja lihapuku menee hautaan ja sielu elää ikuisesti koska energiaa ei voi hävittää. Ja muistat hyvät ajat ja jos itkettää niin itke mutta itke myös ilosta ja yhteisistä hetkistä, etkä ajattele että olet menettänyt jotain vaan ole kiitollinen ihmisestä jonka kanssa sit viettää hetken ja kukaties tapaatte uudelleen kun sinunkin aikasi jättää. Tiedän myös henkiöitä jotka rypee kuukausia ikävässään ja se voi muokata heitä niin että koko elämä on ikävää ja vaikea löytää mitään ilon hetkiä enää. Kaikki on kiinni omasta mielestäsi miten haluat nähdä asiat.

Riippuu ihan kuinka läheisen henkilön menettää ja mitä seurauksia siitä suremaan jääville seuraa. Uusperheet ei ole ilon ja onnen aihe.

Kannattaa hyväksyä kuolema osana elämänkulkua. Nykyajan länsimaiset ihmiset on niin vierautuneita kuolemasta, ettei tosikaan.