Miten selvitä erosta?

Täällä sama tilanne. Ero edessä. Talo kuitenkin molempien nimissä joten en jää tyhjän päälle. Tunteet menee vuoristorataa. Välillä melkein paniikkikohtauksia ja sitten taas helpottunut olo kun ajattelen ettei tarvitse riidellä. Voimia sinulle ap!

Itsellä finalisoitui ero 5kk sitten. Lähes vuosi sen jälkeen kun nyt ex-vaimo ilmoitti halustaan erota. Suhde olikin pystyyn kuollut ja mitään suuria tunteita ei ollut kummallakaan. Mutta henkisesti se oli silti rankka tilanne. Ihan sen vuoksi, että elämäntilanne muuttui ja ihminen usein kammoaa muutosta ihan luonnostaan. Liskoaivot varmaan. Mutta kyllä kannatti. Suhde exään parani välittömästi, elämä alkoi tuntumaan helpommalta, kun ei ollut sellaista kummallista painostavaa ilmapiiriä kotona ja itseä ei tarvitse taivutella toisen vuoksi sellaisille mutkille, ettei ole tosikaan ihan vain siksi ettei toinen menetä hermojaan.

Nyt olen onnellisempi kuin aikoihin. Elämä tuntuu paremmalta ja voin jopa ajatella jossakin vaiheessa ehkä uutta suhdetta, mikäli joku tällaisen keski-ikäisen miehenpuolen vierelleen haluaa. Muttei mitään kiirettä. Ollaan ja katsellaan. Jos jotakin tulee, niin on tullakseen. Nyt olen aivan tyytyväinen että en lähtenyt vääntämään itseäni vielä enemmän mutkalle. Olisin päätynyt jo pälliosastolle. Välillä liitossa tuntui, että sinne päädyn kuitenkin.

Oma ehdotukseni:

1. Ala liikkumaan. käy vaikka joka päivä tunnin kävelylenkillä. Nukut paremmin, auttaa niihin unettomiin öihin. Saat endorfiinejä ja lenkillä ajatukset on levossa. Sillä on hyvä vaikutus aivoihin.

2. Käy kavereiden kanssa terassilla. Älä vedä lärvejä, mutta tuuleta pollaa ja puhu skeidat ulos.

3. Hanki jokin pienimuotoinen (helppo) harrastus. Mielellään kaverin kanssa. Käykää vaikka uimassa, lenkillä, kirjakerhossa, tms. Älä jää kotiin seinien sisälle. Polla ei kestä sitä.

Onnea matkaan. Pääset sen läpi. Niin pääsin minäkin.

Mä ajattelen aina ikävien periodien ja tapahtumien suhteen, että kunhan sä pystyt turruttamaan tunteesi ja  vetämään homman maaliin, seuraa näistä aina uusi tulevaisuus ja uusia asioita, uusia ihmisiä ja kokemuksia. En ole siis eronnut useampaan kertaan, vain kerran, mutta niin kuin nyt sairasteluja, kaikenlaisia pettymyksiä, masentavia hetkiä ja kurjia tapahtumia on yleensä elämässä.

Mikään ei ole ikuista, aina pitää olla jollain lailla aineellisesti  ja tunnetasollakin valmis ja varautunut yllätyksiin ja muutoksiin. Se vaan kuuluu tähän pätkään mikä meille kaikille on annettu.

Mun mottona onkin ollut, että vuoden päästä kenties jo naurat ja jopa mietit, että erohan olikin just hyväksi, kun ehkäpä uusi romanssi ilmoittelee saapumisestaan. Sitä ennen pitää kuitenkin hieman ns. rypeä paskafiiliksissä, jotta sielu puhdistuu vanhoista.

Tsempit eroaville, ei se helppoa ole, mutta elämä jatkuu.

Kiitos asiallisista vastauksista ja ehdotuksista, mitä tehdä. Minullakin tunteet menevät vuoristorataa. Välillä hetkittäin tuntuu, että tämä on oikea ratkaisu, koska en päässyt elämässä eteenpäin tämän ihmisen kanssa. Mutta suurimpana tunteena on suru ja voimattomuus.

ap