En olekaan aiemmin yrittänyt itsemurhaa selvin päin

Tämä oli provo, TAAS menitte lankaan.



ap

Lapsesi ovat vielä pieniä, heillä on mahdollisuus kiintyä johonkin muuhunkin henkilöön kuin sinuun. Äärimmäisen rankkaa heille olisi kasvaa noin epävakaan äidin kanssa, itse et selvästikään pysty parempaan kuin mihin omat vanhempasi pystyivät.



Kyllä sinä tiedät, että vaihtoehtokin on, sinussa on ihan samat mahdollisuudet kuin meiddä jokaisessa elää onnellista elämää. Sinä itse valitset tuon tien.

Tosin tietysti voit olla joku joka esittää ap:ta what ever.



Mun mielestä tällaiset provot vain kertovat todella köyhästä mielestä, kunnon provo on sellainen, joka on oikeasti todella uskomaton, mutta silti ihmiset uskoo siihen. Itsemurhaa harkitsevia ja tekeviä äitejä sen sijaan on maa väärällään, joten ei vaadi kovin suurta kapasiteettia esittää sellaista.

Ensin olet _muistaaksesi_ yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa ja sitten yhtäkkiä osaat kertoa jopa luut jotka sinulta murtuivat! ;D

Hieno yritys, onnea vaan seuraavaan itsemurha(provo)yritykseesi!

Vierailija:

En halua,että heillä on tällainen äiti. Mieheni löytää varmasti paremman äidin heille.

Ysille sanoisin vielä, että voit päätellä ihan mitä tahdot yrityksistäni. Hypätessäni parvekkeelta oli 14-vuotias - ei silloin paljoa ajattele. Sitä paitsi ei ollut tarjolla korkeampaa paikkaa. Ja ihan kuule kovalle asfaltille hyppäsin. Minulta murtui lantio, toinen reisiluu, 3 kylkiluuta, solisluu ja olkaluu ja sain kallonmurtuman. Olin tajuttomana lähes viikon.

Yliannostus oli liian hätiköiden tehty, siinä olet oikeassa. En tiennyt, että heroiinin yliannostukseen kuoleminen kestää niin yllättävän kauan. Piikin pistämisestä 15min kuluttua olin ensiavussa, jossa sydämeni syke oli enää 10 lyöntiä minuutissa ja hengitin kaksi kertaa minuutissa.

Rautatielle hyppäämisen myönsinkin olleen tosi typerää. Siinä mursin vain nilkkani. Kukaan ei rynnännyt paikalle, koska kukaan ei huomannut. Olin niin pellit kiinni, etten todella tajunnut odottaa junaa. En edes tajunnut mennä hoidattamaan nilkkaani ennen kuin seuraavana päivänä selvittyäni.

ap

Minusta on todella mautonta pilailla tällaisella asialla.



Toisekseen, sanoin _muistaakseni_ siksi, koska olen viettänyt menneisyydessäni paljon aikaa lääke- ja huumetokkurassa ja minulla on muistissani jopa kuukausien pätkiä, joista en muista mitään. Osaksi muistamattomuus johtuu juuri noista aineista joita vetelin kaksin käsin, osaksi taas yliannostuksen tuoman aivovaurion pohjalta. Tukihenkilöni on sanonut minun yrittäneen itsemurhaa yhtenä tällaisena kautena, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Siksi en siitä kerrokaan, koska en pidä sitä todellisena yrityksenä.



ap

mutta TOIVOTTAVASTI lapsesi JOKATAPAUKSESSA saavat paremman kodin ja vanhemmat kuin heillä nyt on. Jos haluat olla itsekäs, niin ole, mutta olisit nyt sen verran reilu että kohdistaisit itsekkyytesi vaikutukset aikusiin ihmisiin, et omiin lapsiisi, joilla on vielä kaikki mahdollisuudet edessään. Yritätpä itsemurhaa tai et, niin jos sinulla niitä lapsia todellakin on, niin anna heidät jokatapauksessa pois itseltäsi. Sinä et heitä ansaitse, he ansaitsevat jotain paljon parempaa.



Oma äiti ei todellakaan aina ole paras kasvattaja lapsilleen.

Mitenkähän voisit vaihtaa osaa sellaisen ihmisen kanssa?

Minullakin on huonoja aikoja, mutta en KOSKAAN vaihtaisi aikaani lasteni kanssa mihinkään. Eilen olin 10- vuotiaani kanssa syömässä ja voin sanoa, että olen onnesta pakahtua, miten upea lapseni on!



Anna itsellesi mahdollisuus tuntea lapsesi ja heille mahdollisuus tuntea äitinsä, voitte joku päivä vielä olla ylpeitä toisistanne!

Voit lopettaa tämän elämän, koska sinunhan se on. Seurauksista ei kukaan ole tullut kertomaan. Loppuuko sinun olemassaolosi? Jääkö ns sielu elämään? Jatkuuko tuskasi sitten kuitenkin? Synnytkö uudelleen? Kuka tietää.

eikä ehdi näitä viestejä lukea, se siitä selväpäisyydestä, kauampa se kestikin taas tällä kertaa, tällasia nää just on, voi että mua harmittaa että tällaset saa tehtyä lapsiakin vielä!!!