Mihin asioihin ihastuit ensimmäisenä miehessäsi?

Pullottava lompakko.

Seksikäs 🤤

Vihreisiin silmiin ja ammattiinsa.

- n66v -

Oli niin käsittämättömän komea. Ja sitten vielä kohtelias.

Sen hymyyn, mutta enemmän siihen, miten mies käyttäytyi eläinten ja lasten seurassa. Niin suloinen ja huolehtiva :)

Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä tosiaankaan. Kun näin hänet eka kerran , mietin että mikähän naistennaurattaja tuokin on. Siis ihan käytöksestä kun siinä vieressä lirkutteli isorintaiselle blondille :) 

Oltiin vuosikausia työkavereita ja ystäviä.   Tavallaan kasvettiin kiinni toisiimme

Hänen tapansa katsoa minua ja hyvä ominaistuoksu.

Vierailija kirjoitti:

Oli niin käsittämättömän komea. Ja sitten vielä kohtelias.

Just! Yhtä "komea" kuin Toni Wirtanen tai Sipe Santapukki.

Iso muna

Ei ole mieheni, mutta mies josta välitin.

Katse, ääni, rauhallisuus, kohteliaisuus, iso miehekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin käsittämättömän komea. Ja sitten vielä kohtelias.

Just! Yhtä "komea" kuin Toni Wirtanen tai Sipe Santapukki.

Mikäs sinua niin riepoo siinä, että mieheni on komea? Ei ole Tonin tai Sipen näköinen, vaan tummatukkainen ja vihreäsilmäinen, pitkä ja lihaksikas, ei-pohjoiseurooppalainen. Häntä on yrittänyt yhteisten vuosiemme saatossa iskeä lukematon määrä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Iso muna

Ihan ensi silmäykselläkö huomiot tuon? Oletko h o r o ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin käsittämättömän komea. Ja sitten vielä kohtelias.

Just! Yhtä "komea" kuin Toni Wirtanen tai Sipe Santapukki.

Mikäs sinua niin riepoo siinä, että mieheni on komea? Ei ole Tonin tai Sipen näköinen, vaan tummatukkainen ja vihreäsilmäinen, pitkä ja lihaksikas, ei-pohjoiseurooppalainen. Häntä on yrittänyt yhteisten vuosiemme saatossa iskeä lukematon määrä naisia.

Ninpä! Ainahan sitä pitää todistella. 😂

Älykäs, empaattinen, samat arvot

Vierailija kirjoitti:

Iso muna

Sama täällä, ja kun etunimikin on vielä Jorma, niin alushousuja en ole tarvinnut viiteen vuoteen.

Salskea ulkomuoto, kauniit kädet ja silmät, rauhallinen olemus. Ja vielä selvin päin!

Olen rakastunut kaksi kertaa ja pitkiin suhteisiin. Kummassakin tapauksessa tietysti miellyttävä ulkonäkö, mutta myös itseluottamus alentumatta tyrkyttämään itseään. Se, mikä sytytti, niin kummatkin ovat älykkäitä ja hyviä keskustelemaan.

Ihastuin mieheeni monta vuotta viiveellä, tapasimme teini-ikäisinä, täysi-ikäisinä. Ensinäkemällä mies oli ihan kiinnostava, komea ja mukavanoloinen, mutta luulin hänen seurustelevan kaverini kaverin kanssa koska tulivat juhliin samalla ovenavauksella, joten en vilkuillut hänen suuntaansa sen enempää. Mies kuulemma rekisteröi minut kauniina ja herkkänä(?). Olin juuri eronnut toistamiseen "siitä oikeasta" enkä ollut yli siitä vielä. Mies alkoi hakeutua seuraani ensin viestitellen ja kun selvisi, ettei hän ole koskaan ollutkaan kaverini kaverin poikakaveri, aloimme viettää aikaa yhdessä. Käytiin kävelyillä, puhuttiin, katsottiin sarjoja ja elokuvia, pelattiin pelejä, käytiin juhlissa ja keikoilla, tavattiin yhdessä kavereita... Mies kertoi rakastuneensa minuun jo parin kuukauden kuluttua, mihin en pystynyt vastaamaan muuta kuin, että minä myös vaikka ei mulla ollut niin suuria tunteita. Kamala tilanne ja surkea veto. Miehestä oli kyllä tullut jo paras ystäväni, hän pyöri kannoillani niin tiiviisti, että olin kyllä kiintymässä ja meillä oli myös sairaan hyvää seksiä (eniten miehen aniosta) ja hyvä suhde meneillään. En oikein tiedä mitä se mussa oikeasti näki, ihmettelin sitä kyllä ja sekin vaikutti ehkä, etten oikein voinut pitää sitä totena vaikka myöhemmin mies on ollut kyllä vain johdonmukainen ja vakuuttava, luotettava. En vain uskonut siihen... Mulla kesti  tosi pitkään lämmetä miehelleni täysin ja vakuuttua siitä, että tahdon sitoutua häneen, ei vain nyt vaan myös tulevaisuudessa. Olihan mieheni komea ja hauska (monesti siten, että ensireaktiona minua ärsyttää miehen lohkaisut ja vasta seuraavaksi koko heitto aukeaa. On tosi fiksu, ei koskaan loukkaavaa huumoria tms), mutta on meissä myös eroja ja kommunikointi sakkasi välillä. Tunsin välillä, ettei meis ymmärrä minua ja tunteitani (vika ei tietysti ole vain miehessä, mutta se esti rakastumasta). Ihailin monia piirteitä miehessäni kyllä, ahkeruutta, luovuutta, ulkonäköä, määrätietoisuutta, tinkimättömyyttä, rehellisyyttä ja sen arvostamista... Meillä oli sitten jo lapsiakin ennen kuin aloin tuntea ensimmäisiä kertoja aivan todella todellisia perhosia vatsanpohjalla vaikka olin jo aiemmin valinnut olla mieheni kanssa sillä hän oli paras ystäväni. Kaipasin silti hetkittäin enemmän ymmärrystä vaikka koinkin, että mies oli muuten liiankin ihana. Oltuamme yhdessä liki 10 vuotta mies alkoi vihdoin tuntua vähän pehmeämmältä ja ymmärtävän minua kaikessa. Aloimme käydä treffeillä kahdestaan ja järjestää yhteistä aikaa iltaisin kahdestaan ja viimein aloin tuntea enemmänkin miestäni kohtaan. Tuntuu, että luottamus on puoleltani nyt vahvempi ja kuva tulevaisuudesta tuntuu mielessäni täysin oikealta, turvalliselta ja vakaalta, onnelliselta. Enkä minäkään ole niin kamala kuin ehkä kuulostaa.

Söi räkäänsä ja perskarvoihin oli kuivunut kakkapökäle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin käsittämättömän komea. Ja sitten vielä kohtelias.

Just! Yhtä "komea" kuin Toni Wirtanen tai Sipe Santapukki.

Mikäs sinua niin riepoo siinä, että mieheni on komea? Ei ole Tonin tai Sipen näköinen, vaan tummatukkainen ja vihreäsilmäinen, pitkä ja lihaksikas, ei-pohjoiseurooppalainen. Häntä on yrittänyt yhteisten vuosiemme saatossa iskeä lukematon määrä naisia.

Eli hän on pannut muita naisia, mutta palannut sinun luoksesi aina takaisin? Tämähän todistaa että rakastaa sinua ja muut ovat vain hoitoja. Sinussa on siis sitä jotain. Onnea!