Kun lapsi jää ainoaksi lapseksi

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Kummatkin vuorotöissä täyttä päivää ja vauva ei nuku? Loitte kyllä helvetin itsellenne, mikähän tuossa oli kana ja mikä muna.

Ap tässä.

Täällä on tullut paljon hyviä kommentteja siihen, miksi voisin olla tyytyväinen yhteen lapseen. Kiitos näistä :)

Jotenkin omassa päässä sen lapsiluvun pitäisi olla kaksi. Toisaalta yritän myös muistaa, että esimerkiksi yksi serkuistani on ainut lapsi ja hän on nyt yli kolmikymppisenäkin todella mukava persoona ja on käsittääkseni tyytyväinen elämäänsä.

Yhden lapsen kanssa lapsella on varmasti parempi mahdollisuus ottaa kaverin mukaan mökille yms. reissulle. Ei tarvitse "tyytyä" vain siihen omaan sisarukseen.

Kohta on liian myöhäistä edes yrittää toista lasta (no nykylääketieteellisesti aikaa varmasti olisi, mutta riskit kyllä lisääntyvät).

Mulla on sisarus, mutta hänestä ei kyllä ole mitään apua toisen vanhemman kuollessa, paras apu ja tuki on tullut omalta puolisolla. Muutenkin mulla on pari läheistä ystävää, jotka on läheisempiä kuin sisarus.

Käykö lapsi päivähoidossa tai harrastuksissa? Sieltä kannattaa ruveta kyselemään leikkiseuraa. Sitten kun lapsi on kouluiässä, tätä ei tarvitse enää todennäköisesti miettiä, vaan kaverien kanssa halutaan mennä aamusta iltaan.

Lapsuusaika on niin lyhyt, etten käyttäisi sitä murehtimiseen. Kohta lapsi on kouluiässä, ja sitten häntä ei enää näekään, kun kaverit ovat niin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Täällä on tullut paljon hyviä kommentteja siihen, miksi voisin olla tyytyväinen yhteen lapseen. Kiitos näistä :)

Jotenkin omassa päässä sen lapsiluvun pitäisi olla kaksi. Toisaalta yritän myös muistaa, että esimerkiksi yksi serkuistani on ainut lapsi ja hän on nyt yli kolmikymppisenäkin todella mukava persoona ja on käsittääkseni tyytyväinen elämäänsä.

Yhden lapsen kanssa lapsella on varmasti parempi mahdollisuus ottaa kaverin mukaan mökille yms. reissulle. Ei tarvitse "tyytyä" vain siihen omaan sisarukseen.

Kohta on liian myöhäistä edes yrittää toista lasta (no nykylääketieteellisesti aikaa varmasti olisi, mutta riskit kyllä lisääntyvät).

Minkä ikäinen olet ap? Se nimittäin vaikuttaa aika paljon toisen lapsen pohdintaasi. Esim jos toisen haluaisitkin, Suomessa julkisella ei anneta lapsettomuushoitoja yli 40-vuotiaille. Yksityinen maksaa maltaita. Jos ikää on yli 40 v unohtaisin suoraan asian, koska onnistuminen ei enää ole kovin todennäköistä.

Yksi lapsi menee harrastuksesta, kaksi on työtä ja kolmesta eteenpäin hulluutta.

Teimme esikoiselle kaverin, tulikin kaksoset, olimme aluksi iloisia.

Sitten petti ehkäisy(hormonaalinen), raskaus oli tosi pitkällä, ennen kuin havahtui asiaan, eikä abortti tuntunut oikealta enää.

Esikoisella alettiin tutkimaan kehitysviisästymää, n. 2-vuotiaana toisen kaksosen kohdalla kävi ilmeiseksi, että hänelläkään asiat eivät ole kunnossa.

Esikoinen jäi yhä enemmän jälkeen kehityksessä, sairas kaksonen osoittautui vaikeahoitoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet ap? Se nimittäin vaikuttaa aika paljon toisen lapsen pohdintaasi. Esim jos toisen haluaisitkin, Suomessa julkisella ei anneta lapsettomuushoitoja yli 40-vuotiaille. Yksityinen maksaa maltaita. Jos ikää on yli 40 v unohtaisin suoraan asian, koska onnistuminen ei enää ole kovin todennäköistä.

Ikää on jo 39. Sen olen päättänyt, että mihinkään ihmeempiin lapsettomuushoitoihin en ole valmis lähtemään. Eli jos lapsi ei saisi alkuaan helposti, niin sitten se olisi helppo päätös.

Ensimmäinen lapsi sai alkunsa pienellä hormoniboostilla. Jos tämä onnistuisi toisenkin kanssa, niin se ei vaatisi kuin muutaman seurantakäynnin (yksityisellä). Sen olisin valmis maksamaan, mutta isoja summia en ole valmis sijoittamaan tähän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne: minä 39v, mies 40 ja lapsi 1,5-vuotias. Halusimme lapselle sisaruksen (jos olisimme nuoria niin montakin), enemmän hänen itsensä vuoksi kuin sen takia että meillä olisi enää vauvakuume.

Yritys oli meidän iän vuoksi tehtävä hoitojen tuella heti kun lapsi on 1v. Nyt olen raskaana kolmannella kuulla ja tämä on paljon tukalampi raskaus kuin edellinen. Taaperon kanssa yksin kotona päivät tuntuvat aika raskailta.

Ihan kauheaa sanoa näin, mutta välillä mietin teimmekö sittenkään oikean valinnan ja olisiko lapsen ainoaksi jääminen sittenkin pitänyt vain hyväksyä.

Eli sitä arpoo kuitenkin omassa päässään valintojaan teki niin tai näin.

Itse sain lapseni päälle kakskymmppisenä ja minäkin koin raskaaksi tuon hyvin pienellä ikäerolla tehtyjen lasten arjen. Samaten vauva vuosi oli raskas kun taaperokin piti hoitaa vauvan lisäksi. Haluan enemmänkin lapsia, mutta seuraavien lasten väliin jätän kyllä kunnolla vuosia väliin, toista kertaa en moiseen härdelliin rupea. Paitsi jos tulee yllätysvauva, niin sitten on pakko kestää, koska aborttia en ikinä kykenisi tekemään.

Ja tuo oli hyvin sanottu, että sitä arpoo valintojaan teki niin tai näin. Minua on ihan oikeasti jopa kaduttanut tämä toinen lapsi kun arki on ollut niin rankkaa. Kaduin koko raskaus ajan ja vasta kun nuorempi oli melkein 1v minusta alkoi tuntumaan, että en kadukkaan enää valintaani vaan että näin on hyvä. Toisaalta jos en olisi tehnyt toista olisin varmaan pyöritellyt koko ajan mielessä, että milloin teen seuraavan lapsen ja ehkä katunut sitä jos lapsille olisi tullut liian iso ikäero.

Jos ap:lla on ikää jo 39, esikoinenkaan ei tullut ihan luomuna, mies ei halua toista ja ap:stakin tuntuu, että voimavarat ei nyt heti riitä niin ehkä se toinen lapsi pitää jättää tekemättä ja olla iloinen siitä yhdestä?

Minä niin toivoisin, että olisin ollut ainoa lapsi. Mun pikkusisar oli oikea ongelmatapaus niin mulle kuin vanhemmillekin. Meillä oli tosi etäinen suhde, nyt aikuisiällä ei olla ollenkaan tekemisissä.

No, jos olette tyytyväisiä, niin olette. Jos ette ole, niin yritätte. Teidän oma päätös, ei kenenkään muun. Joku voi olla hyvin onnellinen ainokaista, toinen voi katkeroitua, kun tärkein unelma isommasta perheestä jää saavuttamatta. Tiedätte itse parhaiten. Tuleeko lapsi kasvaessaan kokemaan painostusta lapsenlapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.

No eihän sitä lasta tietenkään ilman säästöjä ja tienaavaa puolisoa hankitakaan! Ja sitä ennenhän saa 9 kuukautta ansiosidonnaista jonka suuruus on itsestä kiinni.

Niin? Monta tonnia säästöjä kului jo ensimmäisen vuoden aikana hankintoihin ym. Olisihan sillä ansiosidonnaisella elänyt vaikka monta vuotta. Mutta asuntolainaa ei kotihoidontuella lyhennetä duunariperheessä.

Mihin ihmeen hankintoihin???

Vaunut, rattaat, turvaistuin x 2 autoon, syöttötuoli, pinnasänky, lastensänky, vaatteet, lelut, hoitotarvikkeet, mitä näitä nyt on... Kaikkea en halunnut käytettynä ja teen palkkatuloillani mitä haluan. :)

Aaa, aivan, ymmärrän. Hirveä määrä uutta ja ei-pakollista tavaraa vaaditaan kun elämä on leveää, eihän silloin voi rahojen kulumisesta toki valittaakaan.

Mulla 3 isoveljeä.

Yhdestä ainoasta vähän iloa.

T. Hyljeksitty pikkusisko.