Kun lapsi jää ainoaksi lapseksi

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on kokemusta siitä, kun se toinen lapsi ei olekaan terve ja elämä muuttuu ihan toisenlaiseksi. Sekin tässä mietityttää. Jos nyt vaan olisin tyytyväinen tähän yhteen.

Kahdella ystävälläni on vain yksi lapsi ja enempää ei ole tulossa. Toinen on aina sanonut, että hän on halunnut vain yhden lapsen ja nyt nauttii siitä, kun lapsi on jo isompi ja reissaavat paljon yhdessä jne.

Mutta silti. Kun tuntuu, että silti "kaikilla" on ainakin kaksi lasta, koska "kuuluu olla". Ja itselläni sitten onkin vain yksi.

T:ap

Nyt kannattaa vähän jarrutella. Kaikilla ei todellakaan kahta lasta, sinä et ole ainoa jolla on yksi lapsi. Huomaa, etten sano "vain yksi". Sinulla on yksi toivottu ja rakastettu lapsi. Älä huku sellaisen haikailuun, mitä sinulla ei ole (tämä ei tarkoita, ettetkö saisi haluta toista lasta!).

Äläkä koskaan lähde tuohon "niin kuuluu tehdä" -sekoiluun. Älä jossittele sitä kautta. Mieti yhdessä miehesi kanssa _teidän_ tilannettanne, _teidän_ toiveitanne.

Lapsi ei automaattisesti kärsi siitä, että on ainokainen. Lapsi ei myöskään automaattisesti saa "ikuista sidettä" sisarukseen, jos sellainen tulee.

Kiitollinen yhdestä lapsesta. Onneksi on 3 sisarpuolta.

Meidän esikoinen muutti omilleen ja olisi kyllä aikamoinen shokki kun se olisi ollut sitten siinä.

Onneksi on kuopus vielä. Ja heillä toisensa. Kävivät just matkallakin yhdessä ja ovat muutenkin tiiviisti tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mitään harrastusta/kerhoa tms. josta lapsi voisi saada kavereita? Olen joskus kuullut, että yhden lapsen vanhempien pitää olla aktiivisempia kaveriasian suhteen. Nimimerkillä sama mahdollisesti edessä

Tätä ap:kin miettii. Jääkö lapsi jostain paitsi, kun kotona ei ole leikkiseuraa?

Toisaalta itselläni ja veljelläni on neljä vuotta ikäeroa, joten ei meistä nyt niin kauheasti ole koskaan ollut toisillemme seuraa. Enemmän olemme lapsena vain ärsyttäneet toisiamme. Mutta mitä enemmän vanhenimme, sitä enemmän olemme tehneet asioita yhdessä.

Toisaalta kai sen lapsen voi myös "kasvattaa" sellaiseksi, joka osaa mennä leikkiin mukaan. On hänellä nytkin serkkuja, joten jakaminen, yhdessä leikkiminen ja "riitely" on kyllä tuttua.

Mutta äitinä minua harmittaa, jos/kun hän ei tule saamaan sisarusta.

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Typerintä ikinä on ehdottaa sisaruksen hankkimista, jotta ainokaiselle tulisi seuraa. Olen itse ainoa lapsi, enkä koskaan ole osannut kaivata sisarusta. Kaverisuhteita on tullut luotua pienestä pitäen, kävin ennen koulun alkua päiväkerhossa jne. Kaverit on tärkeitä ja olen saanut luotua elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Aina sisarusten välit ei ole hyvät. Olen nähnyt sivusta esim. raadolliset perintöriidat. TOKI on hyviäkin sisarussuhteita, esim. miehelläni on todella hyvät välit 2 veljensä kanssa.

Mutta lapsia ei ikinä kannata hankkia vain "seuralaisiksi" toisilleen. Pitää aidosti oikeasti haluta kumppanin kanssa lisää lapsia ja sitten täytyy vielä osata kasvattaa ne tasapuolisesti, ettei aiheuta kitkaa sisarusten välille lellimällä toista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

Se on tosi paljon vanhemmista kiinni, että millaiset välit sisaruksille tulee (olettaen siis että molemmat on ihan normilapsia). Jos vanhemmat ovat kiireisiä omissa hommissaan ja vaan olettavat että *ne penskat siellä leikkivät keskenään* ja sitten pahimmillaan vielä ovat epäreiluja vanhemmuudessa, ei varmasti ole lapsilla mitään sisarusrakkautta. Näitä riitaisia sisarusparvia on vanhoissa suvuissa (aina liikaa lapsia) vaikk miten paljon.

Minulla on sellaisikin ystäviä joiden äidit on suorastaan lytänneet tyttölastaan ja nostattaneet poikaa. Arvaatte miten ovat elämänpolut aikuisena erilaiset eivätkä juuri ole tekemisissä.

Omat vanhempani panostivat tosi paljon meidän sisaruksellisuuteen, olivat tosi tasapuolisia ja aina sanoittivat ja selittivät ja korostivat yhteen hiileen puhaltamisen tärkeydestä. Me myös paljon retki-reissattiin perheenä ja isompina niin, että osaa reissusta saatiin mennä yhdessä sisarusten kanssa keskenämme. Olemme hyvin hitsaantuneita yhteen ja en olisi selvinnyt isäni kuolemasta ja kaikista käytännön asioiden hoidosta ilman sisaruksiani.

Itsekin sain 2 lastan, paljon oli yritystä useammallekin, mutta onneksi edes kaksi. Vanhempieni esimerkin tavoin olen panostanut heidän keskinäiseen suhteeseensa paljon. Vielä nykyvanhemmissakin näkee näitä jotka jättävät sisarukset vaan setvimään keskenään milloin mitäkin ja aivan liian usein yksin. Sisarus ei koskaan korvaa aikuisen läsnäoloa!

Mulla ja veljellä on viisi vuotta ikäeroa. Se on ihan liian paljon, että meillä olisi ollut yhteisiä ystäviä tai tekemistä. Nyt aikuisena hänen vaimonsa ei juuri tykkää meidän suvusta, joten aika vähän ollaan tekemisissä. Mä ja veli tultaisiin kyllä toimeen.

Asutaan myös sen verran kaukana, ettei siihen vanhemman hoitamiseenkaan juuri apuja ole. Kyllä se lankeaa sille, joka on paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Huh, kuulostipas todella rankalta töineen kaikkineen! Meillä samankaltainen kokemus, mutta itse en käynyt edes töissä. Toista lasta ei ole tulossa meillekään.

Ihmisiä on jo aika paljon, eikö sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

On oikeus, mutta eihän siitä makseta.

-eri

Itsekin annoit ymmärtää, että jaksamista uusiin yöheräilyihin ja sen koko rumban alusta aloittamiseen ei ole joten miksi et vain olisi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Ei ole esim. mitään takeita että toinen lapsi olisi terve tai että sisarukset tulevat hyvin toimeen keskenään. Jos nyt on asiat hyvin niin miksi lähteä muuttamaan niitä varsinkaan kun et ole edes oikeasti varma haluatko sen toisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

On oikeus, mutta eihän siitä makseta.

-eri

Miten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.

No eihän sitä lasta tietenkään ilman säästöjä ja tienaavaa puolisoa hankitakaan! Ja sitä ennenhän saa 9 kuukautta ansiosidonnaista jonka suuruus on itsestä kiinni.

Mä huomasin, etten ollut enää kauhean innokas haluamaan toista, koska mies oli selkeä, ettei halua enempää.

Kai mä pelkäsin, että se toinen on sitten kokonaan mun päätös ja mun vastuu.

Ehkä hyvä, koska mies lakkasi olemasta kiinnostunut perhe-elämästä ollenkaan. Taisin jo siinä kohtaa uumoilla, ettei meistä tullut sellaista onnellista, yhteenhitsautunutta lapsiperhettä, vaan oli minä ja lapsi, ja sitten aikamies.

Mulle olisi ollut aikaa rankkaa selvitä kahden kanssa.

Eron jälkeen selvisin oikein hyvin yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

On oikeus, mutta eihän siitä makseta.

-eri

Miten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.

Niin siihen asti kunnes lapsi on 9 kk. Sitten saa sen n. 300e kotihoidontuen +lapsilisä eikä mitään muuta kuukaudessa, jos puoliso on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

On oikeus, mutta eihän siitä makseta.

-eri

Miten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.

Niin siihen asti kunnes lapsi on 9 kk. Sitten saa sen n. 300e kotihoidontuen +lapsilisä eikä mitään muuta kuukaudessa, jos puoliso on töissä.

Eli miksi te kävitte kolme vuotta töissä ja valvoitte samaan aikaan?

Ja miksi ihmeessä hankitte lapsen ilman rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.

Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.

Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?

Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.

No eihän sitä lasta tietenkään ilman säästöjä ja tienaavaa puolisoa hankitakaan! Ja sitä ennenhän saa 9 kuukautta ansiosidonnaista jonka suuruus on itsestä kiinni.

Huhhuh, kuulostatpa kivalta tyypiltä. Vaikka itselläni oli (paljon) säästöjä ja tienaava puoliso sekä hyvä ansiosidonnainen, niin ymmärrän, että kaikilla ei ehkä ole näin.