Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi jää ainoaksi lapseksi
14.07.2022 |
Meillä on ihana toivottu taapero. Nyt vain alkaa näyttää siltä, ettå hän myös jää meidän ainoaksi lapseksi.
Ikää jo sen verran, että ei tässä ole enää aikaa odotella. Mies ei taida enää haluta lisää lapsia, siihen ei ole enää jaksamista, on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Itse en tiedä mitä haluan. Haluaisin vielä toisen lapsen, ehkä, ehkä en. Arki sujuu nyt hyvin, jaksaminen riittää yhdelle lapselle hyvin ja on ihana tehdä taaperon kanssa jo vaikka ja mitä.
Olen mukavassa työssä ja raskaus+toinen lapsi vaikuttaisi urakehitykseen. Vaikkakin siis lapsi menee nytkin töiden edelle, olen tarkka ettei hän joudu olemaan ylipitkiä päiviä hoidossa.
Mutta, silti koko jan mielessä on se, että haluaisin vielä toisen lapsen. Vaikka en enää jaksaisi aloittaa yöheräilyjä yms. alusta.
Miten siis olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen? Niin ettei tarvitse myöhemmin harmitella ettei edes yritetty saada toista lasta.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.
Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.
Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?
Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.
No eihän sitä lasta tietenkään ilman säästöjä ja tienaavaa puolisoa hankitakaan! Ja sitä ennenhän saa 9 kuukautta ansiosidonnaista jonka suuruus on itsestä kiinni.
Niin? Monta tonnia säästöjä kului jo ensimmäisen vuoden aikana hankintoihin ym. Olisihan sillä ansiosidonnaisella elänyt vaikka monta vuotta. Mutta asuntolainaa ei kotihoidontuella lyhennetä duunariperheessä.
Mihin ihmeen hankintoihin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sellaista osaa kaivata, mitä ei ole. Itse olen tyytyväinen siihen, että minulla on sisarus. Kun toinen vanhemmista sairastui ja kuoli, en ollut asiassa yksin. Itse en siksi lähtökohtaisesti haluaisi lapseni jäävän ainoaksi. Ei ystävät koskaan korvaa biologista sidettä, valitettavasti, vaikka kuinka vihervasemmisto yrittää määritellä perhesiteitä miten päin vain. Voi myös olla, etteivät sisarukset pidä toisistaan, mutta se on silti side, jota on vaikeampi rikkoa. :D
Aivan kuin se elo sisarusten välillä olisi aikuisena jotain auvoa automaattisesti?
On keskinäistä kateutta, on vanhempien harjoittamaa toisten suosimista jne. Sisaruksia enemmän voi ystävästä olla apua ja tukea elämän eri vaiheissa kuin sisaruksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.
Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.
Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?
On oikeus, mutta eihän siitä makseta.
-eriMiten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.
Niin siihen asti kunnes lapsi on 9 kk. Sitten saa sen n. 300e kotihoidontuen +lapsilisä eikä mitään muuta kuukaudessa, jos puoliso on töissä.
Eli miksi te kävitte kolme vuotta töissä ja valvoitte samaan aikaan?
Ja miksi ihmeessä hankitte lapsen ilman rahaa?
Huoh. Oli säästöjä ja käytiin töissä, jotta saadaan asuntolainaa lyhennettyä, laskut maksettua silloin ja jatkossa. Auto hajosi romuttamokuntoon, ostettiin säästöillä tilalle toinen. Ensimmäinen lapsi vaati myös paljon hankintoja, huoneen remontointi lastenhuoneeksi, jne.
Lapsi oli 2v aloittaessaan päiväkodin ja oli siellä max 6-7h päivässä. Taloutemme pysyi kasassa. Mitä siis tarkalleen ottaen teimme väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.
Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.
Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?
On oikeus, mutta eihän siitä makseta.
-eriMiten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.
Niin siihen asti kunnes lapsi on 9 kk. Sitten saa sen n. 300e kotihoidontuen +lapsilisä eikä mitään muuta kuukaudessa, jos puoliso on töissä.
Eli miksi te kävitte kolme vuotta töissä ja valvoitte samaan aikaan?
Ja miksi ihmeessä hankitte lapsen ilman rahaa?
Huoh. Oli säästöjä ja käytiin töissä, jotta saadaan asuntolainaa lyhennettyä, laskut maksettua silloin ja jatkossa. Auto hajosi romuttamokuntoon, ostettiin säästöillä tilalle toinen. Ensimmäinen lapsi vaati myös paljon hankintoja, huoneen remontointi lastenhuoneeksi, jne.
Lapsi oli 2v aloittaessaan päiväkodin ja oli siellä max 6-7h päivässä. Taloutemme pysyi kasassa. Mitä siis tarkalleen ottaen teimme väärin?
Miksi se lapsi muka vaati rahaa ekana vuonna? Ei sille tarvitse mitään huonetta sisustaa ja se pärjää erittäin halvoilla hankinnoilla vauvana.
Eli te ette siis valvoneet kolmea vuotta ja käynwwt samalla töissä? Valehtelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sellaista osaa kaivata, mitä ei ole. Itse olen tyytyväinen siihen, että minulla on sisarus. Kun toinen vanhemmista sairastui ja kuoli, en ollut asiassa yksin. Itse en siksi lähtökohtaisesti haluaisi lapseni jäävän ainoaksi. Ei ystävät koskaan korvaa biologista sidettä, valitettavasti, vaikka kuinka vihervasemmisto yrittää määritellä perhesiteitä miten päin vain. Voi myös olla, etteivät sisarukset pidä toisistaan, mutta se on silti side, jota on vaikeampi rikkoa. :D
Sulla kävi hyvä tuuri, kun oli sisarus jonka kanssa pystyi suremaan ja ilmeisesti hoitamaan asiat hyvin. Joskus sisarus voi olla taakka. Kaikki jääkin toisen kontolle, esim. vanhojen vanhempien asioiden hoito. Lopussa ollaankin vain perintöasioista tappelemassa. Siinä sitä sisaruuden auvoa. Side, joka totta tosiaan on vaikeampi rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.
Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.
Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?
Ei se nettona 250e/kk kotihoidontuki paljoa auttanut. Nauroin koko summalle aluksi ja sitten palasin töihin, kun nauru muuttui itkuksi.
No eihän sitä lasta tietenkään ilman säästöjä ja tienaavaa puolisoa hankitakaan! Ja sitä ennenhän saa 9 kuukautta ansiosidonnaista jonka suuruus on itsestä kiinni.
Niin? Monta tonnia säästöjä kului jo ensimmäisen vuoden aikana hankintoihin ym. Olisihan sillä ansiosidonnaisella elänyt vaikka monta vuotta. Mutta asuntolainaa ei kotihoidontuella lyhennetä duunariperheessä.
Mihin ihmeen hankintoihin???
Vaunut, rattaat, turvaistuin x 2 autoon, syöttötuoli, pinnasänky, lastensänky, vaatteet, lelut, hoitotarvikkeet, mitä näitä nyt on... Kaikkea en halunnut käytettynä ja teen palkkatuloillani mitä haluan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme ei valitettavasti saa sisaruksia, koska voimavaramme ei riitä. Valvoimme 3 kokonaista vuotta yöt heräten kahden tunnin välein ja mitään jälkiviisauksia en nyt kaipaa, ammattilaisten neuvoja noudatettiin ja kotirytmit oli kuten pitää.
Ei vain pää kestä ajatustakaan ottaa riskiä ja valvoa pahimmillaan uudestaan 3 vuotta. Se oli pahinta mitä tiedän. Ja molemmat kävimme vielä täyspäiväisesti vuorotyössä siinä ohella ilman unta. Nyt lapsi jo onneksi sen verran iso, ettei pikkusisaruksesta olisi edes mitään "hyötyä" hänelle ikäeron takia.
Miksi te töissä käcitte kun perhevapaaseen on oikeus juurikin sen kolme vuotta?
On oikeus, mutta eihän siitä makseta.
-eriMiten niin? On äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki.
Niin siihen asti kunnes lapsi on 9 kk. Sitten saa sen n. 300e kotihoidontuen +lapsilisä eikä mitään muuta kuukaudessa, jos puoliso on töissä.
Eli miksi te kävitte kolme vuotta töissä ja valvoitte samaan aikaan?
Ja miksi ihmeessä hankitte lapsen ilman rahaa?
Huoh. Oli säästöjä ja käytiin töissä, jotta saadaan asuntolainaa lyhennettyä, laskut maksettua silloin ja jatkossa. Auto hajosi romuttamokuntoon, ostettiin säästöillä tilalle toinen. Ensimmäinen lapsi vaati myös paljon hankintoja, huoneen remontointi lastenhuoneeksi, jne.
Lapsi oli 2v aloittaessaan päiväkodin ja oli siellä max 6-7h päivässä. Taloutemme pysyi kasassa. Mitä siis tarkalleen ottaen teimme väärin?
Miksi se lapsi muka vaati rahaa ekana vuonna? Ei sille tarvitse mitään huonetta sisustaa ja se pärjää erittäin halvoilla hankinnoilla vauvana.
Eli te ette siis valvoneet kolmea vuotta ja käynwwt samalla töissä? Valehtelit.
Valvoimmepas ja kävimme töissä poislukien äitiysloma ja muutama kk kotihoidontuella. Mitä väliä sillä edes on? Ei meidän asunnossa lapsen huutoa pakoon pääse.
Kyllä sitä tekemistä piisaa "vain" yhdenkin kanssa. Kannattaa olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina haikailla enemmän jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sellaista osaa kaivata, mitä ei ole. Itse olen tyytyväinen siihen, että minulla on sisarus. Kun toinen vanhemmista sairastui ja kuoli, en ollut asiassa yksin. Itse en siksi lähtökohtaisesti haluaisi lapseni jäävän ainoaksi. Ei ystävät koskaan korvaa biologista sidettä, valitettavasti, vaikka kuinka vihervasemmisto yrittää määritellä perhesiteitä miten päin vain. Voi myös olla, etteivät sisarukset pidä toisistaan, mutta se on silti side, jota on vaikeampi rikkoa. :D
Sulla kävi hyvä tuuri, kun oli sisarus jonka kanssa pystyi suremaan ja ilmeisesti hoitamaan asiat hyvin. Joskus sisarus voi olla taakka. Kaikki jääkin toisen kontolle, esim. vanhojen vanhempien asioiden hoito. Lopussa ollaankin vain perintöasioista tappelemassa. Siinä sitä sisaruuden auvoa. Side, joka totta tosiaan on vaikeampi rikkoa.
Joo, totta, että voi olla noinkin. Mutta varmasti kasvatuksella tässä myös merkitystä. Minä ja sisarukseni ei olla kovinkaan raha-ahneita, eikä meitä sellaisiksi ole kasvatettu. Ja solidaarisuutta löytyy, molemmat välitettiin hyvin paljon vanhemmastamme. Olen kyllä huomannut, että joissain suomalaisissa perheissä on kummaa tunnekylmyyttä ja etäiset välit.
Eikö täällä saa enää äidit käydä töissä silloin kun isä on vapaa-ajalla lapsen kanssa vai mikä tuon yhden ongelma on? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mun vanhemmat ei tehnyt neljää lasta sen takia, että sisaruksilla on sitten elinikäinen yhteys ja ystävyys. Ei toteutunut, ei mulla oo mitään yhteistä heidän kanssaan ja yhteydenpito on pakkopullaa jos jotain asioita pitää hoitaa. Kaverit on mulle tärkeitä arjessa! Ja tietenkin oma mies. Hänelläkin 4 sisarusta ja sama juttu, hyvin etäisiä ovat. Me tehtiin vain yksi lapsi ja kiva näin :) hänellä on paljon ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin, että teen yhden vain. Hänet sain. Mietin, että moneenko riittää rahkeet. Nyt hän on teini. Tuntuu hyvältä, kun urakka on tulossa päätökseen. Teini haaveilee omaan kotiin muuttamisesta. Sanon urakka, koska olin niin monta vuotta yh. Kohta minulla ja miehelläni alkaa tietynlainen vapaus.
Minulla on yksi kouluikäinen lapsi. Hän kaipasi jossain vaiheessa sisaruksia, mutta se oli vain vaihe joskus 4-6-vuotiaana. Monella muullakin tietämälläni ainoalla lapsella on ollut sama vaihe. Nyt lapsi haluaisi mielummin monta koiraa kuin yhtään sisarusta. Kavereiden pienemmät sisarukset ovat kyllä näyttäneet sen todellisuuden sisaruksista.
Yhden lapsen kanssa kaikki on helpompaa ja halvempaa. Ja aikaa on paljon enemmän. Toki minua huolettaa miten lapseni pärjää, kun vanhenemme ja meistä pitää huolehtia. Mutta se ei ole mikään syy tehdä enempää lapsia. Molemmat vanhempani ovat yksin huolehtineet vanhat vanhempansa, kun muita sisaruksia ei ole kiinnostanut. Siksi en usko, että sisarus pelastaisi tätä.
Ja mitä tulee siihen, että vie lapselta mahdollisuuden sisarukseen. Jokaisella valinnalla viet lapselta mahdollisuuden johonkin toiseen asiaan. Jos teet toisen, viet lapselta mahdollisuuden jakamattomaan huomioonne ja kokemuksiin vain vanhempien kanssa. Eikä sisarus ole välttämättä mikään maailman ihanin asia. Tai automaatio, että sisarukset tulee toimeen keskenään.
Meillä on vain yksi lapsi. Hän on nyt teini. Minusta meille pienituloisille oikea ratkaisu. Sekä rahan, että jaksamisen suhteen. Hän on iloinen, reipas ja sosiaalisen lapsi, jolla on paljon kavereita. Päivisin on kavereiden kanssa näin kesälomalla, mutta iltaisin tykkää olla yksin. On sanonut, että hän tykkää olla ainoa lapsi. Häntä on moni kehunut, ettei hänestä huomaa, että on ainoa lapsi. Ei ole itsekäs tms. Meille tämä oli oikea ratkaisu.
Sitten voi tietysti ajatella sillä tavalla positiivisen kautta, että sait yhden lapsen. Voi olla että esimerkiksi mä en tule saamaan sitä yhtäkään. Ensimmäisen miehen kanssa ei onnistunut ja erottiin, nyt vihdoin olen siinä tilanteessa "uuden" miehen kanssa että olen jättämässä pillerit pois (hoidetaan sairautta pillereillä) ja ollaan ensi talvena menossa yksityiselle lapsettomuushoitoihin (vaativat 3-6kk yrityksen luomuna ensin vaikka on tiedossa ettei se luomuna mulla onnistu). Todennäköisyys saada lasta on pieni, mutta haluamme silti yrittää jos edes yhden lapsen saisimme.
Yhden lapsen kanssa pärjää aina, kahden kanssa suistuu lapsiperhehelvettiin. Kääntöpuolena on se, että kaikki vanhempien lapsiin kohdistuvat odotukset ovat yhden ihmisen hartioilla: koulumenestys, jälkikasvu, vanhojen vanhempien asioiden hoito jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne: minä 39v, mies 40 ja lapsi 1,5-vuotias. Halusimme lapselle sisaruksen (jos olisimme nuoria niin montakin), enemmän hänen itsensä vuoksi kuin sen takia että meillä olisi enää vauvakuume.
Yritys oli meidän iän vuoksi tehtävä hoitojen tuella heti kun lapsi on 1v. Nyt olen raskaana kolmannella kuulla ja tämä on paljon tukalampi raskaus kuin edellinen. Taaperon kanssa yksin kotona päivät tuntuvat aika raskailta.
Ihan kauheaa sanoa näin, mutta välillä mietin teimmekö sittenkään oikean valinnan ja olisiko lapsen ainoaksi jääminen sittenkin pitänyt vain hyväksyä.
Eli sitä arpoo kuitenkin omassa päässään valintojaan teki niin tai näin.Lisäys: minä siis ajattelen ihan samoin etten haluaisi lapsen olevan *yksin* ja aikanaan yksin myös siinä tilanteessa kun me kuolemme. Meillä mieheni kanssa on molemmilla sisaruksia, siitä kai tämä ajattelu vahviten tulee.
-sama
Mieheni joka on ainoa lapsi menetti keväällä äitinsä mutta ei ole yksin surunsa kanssa koska hänellä on minut, lapsemme, sukulaiset ja ystävät.
Alue: Aihe vapaa
Niin? Monta tonnia säästöjä kului jo ensimmäisen vuoden aikana hankintoihin ym. Olisihan sillä ansiosidonnaisella elänyt vaikka monta vuotta. Mutta asuntolainaa ei kotihoidontuella lyhennetä duunariperheessä.