#@# MARRASMURUJEN PERJANTAI #@#

Tyttöjä näköjään pukkaa..



Kävin neuvolassa,kaikki muuten hyvin mutta eilisestä lähtien turvotusta joka näkyi myös vaa' lla.Huimat 2kg ylimääräistä nestettä tullut :( Nyt loppui suolankäyttö.



Kävin lasten kanssa uimassa ja se onneksi vei nestettä vähän, pitäisi liikkua ja levätä.



Onnea kaikille lähiaikoina synnyttäville!



Jas ja pikkuneiti 37+0

Heips!

Enpä ole ikinä tänne kirjotellut, seurannut kyllä joka päivä muiden keskusteluja, nyt ajattelin itsekin kirjoittaa.

Joku kyseli isyyspakkauksesta, itse tein sellasen miehelleni, laitoin postiluukkuun lapun jolla sai lunastaa mukamas isyyspakkauksen joka sitten löytyi varastosta..heh. Laitoin sinne isälle ja vauvalle samanlaiset paidat(valk.kauluspaita boby vaaville ja isälle valk.kauluspaita), sitten pari kirjaa joita tiesin hänen haluavan, isäsukat ja tietysti vauvalle sukat, sikareita varpajaisia varten(mies ei edes polta tupakkaa kylläkään...), isä-muki myös. ..siinähä nuo tais olla, oli kyllä kovin otettu pakkauksesta, kannattaa kehitellä kaikkea kivaa jota mieleen tulee.

Meille on ensimmäinen tulossa la 9.11 eli nyt rv 37+1, syntyispä jo=)

sais isyyspakkauksen kehiteltyä...



mä kävin postista jo pari kolme viikkoa sit hakemassa isänpäivä lahjan. tietty ukko ihmetteli et mikä toi on mikä kelle ja millon.. sanoin sit et se on hänelle ja saa sen aikanaa.. no se kihlajaispäivänä odotteli sitä, sanoin kyllä että turhaan.. jouluksi viimeistään lupasin :) ihan ku pikku kakara joka ei malta oottaa jouluun lahjaa vaan se pitää saada jo edellis päivänä..



mihin olette isyyspakkauksen koonnut? joku oli koonnut sen ammeeseen tai siihen vauvan vannaan siis..

millon sen isyyspakkauksen sit antais? kun isänpäivä lahja on jo.. tosin sen voisi siirtää jouluun asti ...



pitää miettiä...



meillä vaan ei oo säilytystilaa että jotain salaista sais pidettyä piilossa ja salassa.. tai ehkä jotain hyvin pientä..



mites muuten se sikari juttu.. mikä se on? oon kuullu varpajaisista puhuttavan.. voiks ukot pössytellä nimiäisissä? en oikee hiffaa ku oon kuullu et vaareille tarjotaan sikarit ja sit taas et kaiffareille..



pitää ihmetellä..



ootellaan 38+

itse kokosin sen pieneen pahvilaatikkoon, olin jo ostellut pieniä tavaroita siihen aiemmin ja sit pakkasin ne laatikkoon niinkuin äitiyspakkaus mut vaan pienempään kylläkin. Ainakin vanhan perinteen mukaan isien pitäs polttaa sikari varpajaisissa vauvan syntymän kunniaksi ja tarjota tietysti myös kavereille, tai keitä nyt mukana on syntymää juhlistamassa. Itse annoin sen muistaakseni pari kk ennen laskettua aikaa, voihan sen antaa millon vaan, paremmin varmaan kuitenkin ennen vauvan syntymää. Saahan äiditkin jo äitiyspakkauksen ennen laskettua aikaa jo hyvissä ajoin. Isänpäivä lahjaa en ole vielä ostanut kun en tiedä pitäiskö ostaa jos ei vielä olekaan siihen mennessä syntynyt, vai voiko sitä antaa isänpäivälahjan vaikka vielä ei ole isäksi tullut...?pitäs varmaan varalta ostaa kuitenkin jotain jos vaavi syntyy nii sit ei voi lähteä etsimään mitään lahjaa lähiaikoina.

Kaatta 37+1

Moi taas,



mietin myös tota isyyspakkausta, mutta tässä on niin paljon kaikkea muutakin (remontti, pakkaaminen, muutto, vauvan tuloon valmistautuminen) käynnissä, ettei kerta kaikkiaan energia enää riitä. Oon kyllä yleensä kova ostamaan lahjoja ja keksimään pieniä yllätyksiä, että ehkei se maailma tähän kaadu...



Sikareista tuli mieleen: joo kyllähän niitä perinteisesti varpajaisissa on polteltu... Tosin mun mielestä koko varpajaiset on vähän vanhanaikainen juttu, sillä ennenhän miehet ei osallistunu synnytykseen eikä viettäny paljon aikaa sairaalassa, ja taas äitejä pidettiin viikkokin synnärillä vaikka kaikki olis ollu hyvin.

Nyt on ajat toiset, ja minä ainakin näkisin punaista jos mies lähtisi baariin kavereiden kanssa ja jättäis mut pärjäilemään vastasyntyneen kanssa - silloin kun eniten tukea tarvitsisi!! Tätäkin vielä tapahtuu... Isoveljeni vietti pari päivää putkeen varpajaisia ja joutui vaimo sitten soittamaan oman äitinsä hakemaan laitokselta kun ei ollut isukki ajokunnossa...!



Mutta onneksi meillä ei ole ongelmaa, aivan taatusti pysyy siinä vierellä ja tukena eikä häivy mihinkään :-)) Tietty voi myöhemmin mennä kun ollaan molemmat vähän toivuttu ensin pari viikkoa - ja eniten odotetaan että päästäis kimpassa ulos, koska meillä on aina ihan älyttömän hauskaa silloin.



Kuis teillä muilla, miten suhtaudutte varpajaisiin? (joo, tiedän, oon ehkä vähän jyrkkä tässä asiassa itse, mutta kukin tyylillään!)



Anyara rv 36+6

Itse täällä näiden vihlontojen kanssa taistelen. Aamulla uskalsin käydä perheen kanssa kävelyllä, matkaa tuli ehkä kilsa - tuntu aika kivasti, kun ei ole noita ylimääräisiä askelia tullut otettua....



Sektiosta: Itsellä ensimmäinen sektio, siitä kokemukset: aamulla pikkusen ennen 9 syntyi neiti. Illalla olin jo pystyssä, talutettuna tietenkin (tosin 25 tuntia synnytystä ennen sektiota, joka varmaan vielä hidasti nousemista), joten kauan ei tarvinnut kärvistellä. Kipulääkettä en juuri tarvinnut, muutaman kerran päivässä ihan buranaa, kotona muutaman päivän, sit en ollenkaan. Yöllä osastolla kävelin jo vessaan, haava parani ihan hyvin. Vauvaa hoidin toisena iltana jo ihan itsenäisesti, ilman kenenkään tukea. Siis ei tuo sektio juurikaan hidastanut tahtia - ehkä sen aamupäivän verran, kun hoitajat joutui nostamaan viereen, mut maitoakin miulta tuli jo eka iltana painoksi/paineeksi asti... Eli ei kannata stressata asialla etukäteen - monilla sektiohaava paranee nopeammin, kuin eppari, ja kun oppii nousemaan oikein, ei estettä olemiselle välttämättä ole.. Toivottavasti tämä vähän helpottaa sektiota pelkääviä ;)



Kävin tänään katsomassa kaverilla kuntopyörä/crosstr. - kun on eurossa alennuksella tän kuun, eikä siellä eilen ollu enää kuin 5 kpl jäljellä. Eurossa ei ollut ollenkaan malliakappaletta, niin oli vaikea kuvan perusteella päätellä onko hyvä ja kuinka paljon vie tilaa. Oli se sen verran hyvä (varsinkin hintaansa nähdenkin), että isäntä kävi ostamassa sen - menköön hääpäivälahjan piikkiin ;) Ajatus on, et vaikka isäntä olis töissä, niin pääsen harrastamaan vähän tehokkaampaakin liikuntaa. Jos vaikka se ensi syksy ei sit tulis liian aikaisin (maraton suunnitelmissa, ei vain tiedä minne)....



Mut nyt kattoon Emmerdalea ja neulomaan tossuja itselle - niin tosiaankin, teen jotain itselle ;9 Lyhyeksi jää se ilo, pitää nimittäin neuloa tytöille luistinten päälle lämmikkeet, kun ei mahdu paksu sukka sisälle...



Nyt menoksi!



--Mirpa ja masuliinos--

Pakko oli heti vastata - minustakin se on kyllä sellaista egonkohotusta ;)) ei vaiskaan...



En ymmärrä sitä, et lähdetään silloin, kun äiti ja vauva juuri tulleet kotiin. Meillä esikoisen aikaan isäntä piti varpajaiset ja tuparit yhdistettynä kun olin laitoksella. Kuopuksen synnyttyä varpajaiset oli vähän myöhässä, kun oli yhdistettynä 30v pippaloihin, jotka vielä järjesti kaverin kans kimpassa. Silloin äitini otti mein 1,5v:n yökylään, et sain itsekseen olla vauvan kanssa.... Se on vain tyydyttävä siihen, et tässä kulttuurissa varpajaiset on ja pysyy - ja neste niissä virtaa ;) *hih*



Mut nyt meen....

Moi vaan kaikille!



Esikoisesta miehellä jäi varpajaiset pitämättä, kun lapsi oli teholla. Tajus sentään, että ei ole kovin soveliasta lähteä rälläämään kavereiden kanssa. Lakupiiput oli kyl jo ajat sitten hankittuna ja sitten vähän haikeudella niitä syötiin paljon myöhemmin keskenämme kotona. No en ole mikään fanaattinen varpajaisten vastustaja, mut kyl sen verran pitäis äijillä olla järkiä päässä, et pysyy edes ajokuntoisena hakemaan äitiä ja lasta laitokselta.



Melkein piti jo eilen tulla hehkuttelemaan, ett sain aikaiseksi ommeltua sellaisen lämpöpussin turvakaukaloon. Tai siis vanhaan äitiyspakkauksen makuupussiin tein rei' ät kaukalon valjaita varten ompelukoneen napinläpitoiminnolla. Aikaa tähän kului about puoli tuntia. En ole mikään käsityöihme, joten pidän tätäkin itseltäni saavutuksena.



Äitini soitti äsken, että lähtee nyt sitten ostamaan vauvalle villapukua, jonka annoin luvan hankkia. Esikoisen kanssa pidimme tiukkaa linjaa, että mitään ei sitten hankita, kun on noita lasten vaatteita muutenkin todella paljon. No nyt on vähän toinen tilanne, kun vaatteet olivat lainavermeitä ja osa on nyt serkullani käytössä. Lisäksi nyt on talvi ja esikoinen syntyi kesäkuussa, joten vähän toisenlaisia varusteita tietty tarvitaan. Mummo parka on nyt sit ihan tohkeissaan menossa sinne ostoksille. Itse ostin kirppikseltä laatikollisen enimmäkseen 56 cm ja 60 cm vaatteita huimaan hintaan 7 euroa. Ihan kivoja siinä satsissa oli, vaikka noin halvalla sainkin. Ostin muuten jo aiemmin vauvalle kirppikseltä myös palmikkoneuleen, joka myös maksoi vaan 3 euroa. Itsekudottu! Mun pitäis kyl saada sellaisesta ainakin 300 euroa, jos olisin itse kutonut. Niin tuskaa olis ihan varmana kutominen ollut. :)



Hauskaa viikonloppua kaikille, Lempi 37+0

alkaa jo valmiiksi pelottaa tommoset varpajaiset.. en kai mä voi sellasia kieltääkkään.. polttarit oli sitä luokkaa että ei mun ymmärrys eikä huumorintaju riitä. tottakai ne nyt onki sellaset rymyjuhlat enempi, kai.. mut en tarvii vauvan takii ukon olla semmosessa kuosissa ja vasta aamusella hoiperrella kotiin ympäri päissään..!! prkl.



tilasin just joululahjat netistä.. tajusinpa sit et saatais ihan yhtä hyvät ja hauskat lahjat jos ostetaan 20 tonttuhattua ja kirjailen niihin omistajan nimen. mut tajusinpa sen liian myöhään joten se on sit semmonen extra siihen itse lahjan päälle. en tiiä, kai se on lapsiperheillä ja vauvan kanssa ihan ok ettei osta sellasia lahjoja ku vuos sitten, rahaa tarvii nyt muuhunkin. mahdollisimman halvalla kun pääsee..



nyt on jo korkee aika saada ruokaa.. yhen leivän voimin sitkuteltu tää päivä..



nii ja vielä tän sivun eka kirjottaja? siitä isänpäivästä.. mä oon ajatellut että jos vauva ei ehdi isänpäiväksi niin sitten kun vauva on saatu kotiin voin yhtenä aamuna keittää sumpit iskalle ja vaikka kakunki väsästä.. lahjan tietty annan samalla.

musta kivempi että on se vauva mukana tässä " isän" päivän vietossa.

tosin voihan sitä tulevaa iskaa muistaa myös ihan oikeana päivänä, 12.11.

onneks näin, onpa isukilla aikaa suunnitella äitienpäivää valmiiksi ;))



tässä onki jo kolmisen tuntia mennyt surffaten .. hushus..



ootellaan...

Mulla siis 2 suunniteltua sektiota takana ja mulle on sanottu että jos haluan ja jos vauva olisi pienikokoinen saan synnyttää alakautta syynä:



-molemmat sektiot suunniteltuja (hätäsektio haava on isompi/vaikeampi ja silloin ei enää suositella alakautta synnyttämistä, ettei maha/kohtu repeä. Näin minulle sanottu)



-toinen syy on minulla hyvin parantuneet leikkaushaavat, riittävä aikaväli leikkauksien välissä. Eka oli 2/00, toinen 12/01 ja nyt oli luultavasti 11/06 joten kudokset ovat hyvin vahvistuneet..



Mulla eka sektio tehtiin rv 42 kun 3.n päivän käynnistelyjen jälkeen paikat olivat auenneet mutta vauva ei mahtunut edes laskeutumaan. Mulla on arvioitu että alle 3kg vauva mahtuu syntymään - max 3200g. Esikoinen oli 3,8kg. Sektio tehtiin Oulussa.



Toinen sektio tehtiin tasan rv 39 Kuusankoskella, koska vauva kääntyi perätilaan rv 38+6. Syntymäpaino oli 3150g, eli olis nippa nappa mahtunut syntymään jos olis ollu oikein päin...



Nyt tilanne se että haluan alatie synnytyksen, jos vauva on tarpeeksi pieni, ja se olisi lääkäreiden mielestä turvallista vauvalle. Jos lääkärit alkavat käynnistämään synnytystä etukäteen, koska muuten vauva ehtii kasvaa liian isoksi mun synnyttää.



Toisaalta epäilyttää välillä pystynkö ikinä edes synnyttämään alakautta, onko lantio ahtaampi kuin on tutkittu? ym.

Toisaalta olen aina halunnut monta lasta ja sektioillahan lapsia ei yleensä kovin montaa voi synnyttää. Mulla on yksi lapsi kuollut ja toiveena olisi että saisin 2-3 lasta vielä tämän jälkeen. Alatie synnytys antaisi tähän mahdollisuuden. Alatie synnytys on kuitenkin se normaali synnytys ja toipuminen,maidonnousu ym. on nopeampaa kuin sektiossa.



Mulla ti synnytystapa arvio jossa kuulen tuomion sen perusteella minkäkokoinen vauveli nyt on. Jos sektio tulee se tehdään neuvolatätin mukaan mieluiten viikolla 38-39 Kotkassa.



Olen myös törmännyt lääkäreihin jotka sanovat suoraan että koska kaksi sektiota takana, niin kaikki synnytykset tapahtuu sektiolla. Joten ilmeisesti on paljon kiinni lääkäreistä mitä mieltä ovat.

Sitten vielä kysymys onko alatie synnytyksessa jotakin tarkempaa seurantaa repeämän suhteen, niin tuohon kysymykseen en osaa vastata vielä ainakaan. Jos saan käynnistyksen ja alatiesynnytyksen niin sitten se selviää.



Huh tulipas tekstiä..

t.V&V 36+2

Hyvä kun silmät pysyvät auki :D

Enää ei ole niin paha mieli mitä aamusella, vaikka kaikki tämä vielä mietityttää.

Mua lähinnä mietityttää tuo sektiohaavan uudelleen paraneminen, tuleeko toisesta sektiohaavasta todella rumaa jälkeä paranemisen jälkeen?

Tätä ensimmäistä sektiohaavaa ei edes meinaa paljaalla silmällä erottaa. Haluaisin että se olisi toisenkin sektion jälkeen samassa kunnossa parannuttuaan mutta se nyt taitaa olla täysin turha toive.

Se mikä mua myös pelottaa uudessa sektiossa on tuo tulehduksen mahdollisuus, edellisessä sektiossa (sen jälkeen) mulle tuli joku tulehdus jonnekin joka ei koskaan selvinnyt mikä oli mutta nosti kuitenkin tulehdusarvot 300...

Olin aivan järkyttävän kipeä ensimmäiset kuusi päivää...

Imetyskään ei onnistunut sitten enää kotona (vaikeasti sujui jo sairaalassakin) mutta kotona siis tyssäsi kokonaan. Veikkaan että niillä antibiooteilla mitä sain suonensisäisesti ja suun kautta oli oma vaikutuksensa asiaan.

Pitäisiköhän pyytää jotain imetystä ylläpitävää lääkitystä? Eikö sellaista voisi saada? Jos siis näyttää taas siltä että poskelleen menee?

Seikat siis mitkä mua hirvittää jo nyt tulevassa sektiossa: Haavakipu, arpi, imetyksen epäonnistuminen, tulehdukset, vuorokausien makaaminen (tuo saattoi johtua myös siitä tulehduksesta viime kerralla). Nyt kun toinen sektio on lähellä, sitä on miettinyt ehkä hieman liikaa tuota entistä sektiota...

Ei kai pitäisi verrata tuota kokemusta tähän tulevaan koska voihan olla että kaikki sujuu kuitenkin hyvin.

On tässä hieman sulattelemista, mutta kyllä minä pärjään...



Swehina

Eli kyllä tuo sektio on tosissaan isoleikkaus- joten paraneminen saattaa myös kestää. Mua lähinnä on aina ahdistanut se sen jälkeinen kantamattomuus..eli ettei saa esim. noita aiempia kullannuppuja nostella kauheasti..



Ja se ensimmäinen nousu kun on leikattu..auts.. kun tuntuu että joka paikka halkeaa! Mulla ensimmäinen sektio meni ihan hyvin, ei kai toinenkaan huonosti mennyt. Arpi ei pahentunut ensimmäisen jäljiltä, mulla on menty pystysuoraaviiltoa. (vaikka siis suunniteltu, kuulemma nopeampi näin, ja lääkäristä kiinni) Ja siis jos eka pystyyn, niin myös kaikki muutkin. AInut mikä oli toisessa sektiossa kamalampaa, oli jälkisupistukset, niihin kannattaa varautua. Ekasta en niitä saanut ollenkaan, tokasta tekivät kyllä jo sairaan kipeää. Jouduin huutamaan että ottavat vauvan sylistä, kävi niin kipeästi. SIlloin en vielä edes tiennyt mistä on kyse.Nyt siis tiedän..ja odotan jännällä.



Ja tuntuu että joka kerta jännittää enemmän- ehkä se on siisi ihan luonnollista. Nyt olen ihan hätää välillä kärsimässä, kun ihan pelottaa koko operaatio. Ihanaa olisi jos olisi voinut kokea alatiesynnytksen, mutta näin kävi mun osalla, että ei. Mutta tulos on silti sama =)



Nyt vien tytöt nukkumaan!

Marrastoiveelle onnentoivotukset tyttövauvan johdosta!



Upea homma et jäi noin hyvä kokemus!!

Eikös sulla ollut vielä yks laps mielessä?

Tamperelaisena kysyisin pystyykö siellä yhtään vaikuttaan et pääsis sille uudelle 2:n osastolle?



Swehinalle tsemppiä! Toi sama pelko on monella epäonnistuneen kokemuksen jälkeen myös alteisynnytyksessä.

Mulla yks tuttu joka repes taas niin pahasti peräsuoleen asti ja kävi monet kivuliaat korjauleikkaukset sen jälkeen. Seksiin pysyti vasta vuosi synnytyksen jälkeen.

Sai nyt toisen lapsen ja vaati synnytyspelon takia ehdottomasti sektion ja sanoi et oli paljon parempi kokemus.

Siinäpä tuo on et ei ikinä tiedä millanen kokemus on tulossa ja ihminen luonnostaan kauhulla aina ajattelee pahinta.

Toivon todella että tälläkertaa sektio jos siihen päädytään, onnistuisi.

Nyt kun tiedät mitä kaikkee siinä viimeksi oli, niin olis parempi onni tälläkertaa. Maidontulosta mun mielestä kannattaa kertoa jo etukäteen. Onko siihen jotakin lääkettä ja onko pumpuissa eroa.

Toivotaan parasta!



Oma napa: Selkä oireilee inhottavasti, muuten melko ok.Maanataina ultraan painoarvioon. Ite oon lyhyt, mut silto ollu melko helpot synnytykset varsinkin ponnistusvaiheet menny muutamalla työnnöllä. Supistukset ovat kyllä olleet hurjan kipeät, varsinkin ekassa.

Tää mun kaveri jolla vaikee synnytys taas tosi pitkä, et ei se aina pituudestakaan ole kiiinni kuinka synnytys menee.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Pienen prinsessan syntymästä!! Oi kun se vauvan tuoksu on sitten niin ihana.. odottaa, että pääsee itsekkin nuuskuttelemaan ja hoivailemaan ;)



Ja minä myös olen näitä marraskuun lopun odottajia. La 26.11 ja joulukuulle varmaan mennään!



äitikki rv 34+5