Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sekarotuisten "hyvä terveys" joskus sitä etteivät omistajat vaan vie koiraa eläinlääkäriin" vaikka olisi syytäkin?
13.07.2022 |
Tutun koiralla on ihan selvä virtsatulehdus ja jo pitkään iholla olleet kutisevat allergiat, mutta hän väittää kivenkovaan ettei koiralla ole mitään sairauksia koska se on sekarotuinen, ja näin ollen terve.
Ihan hemmetin typerää ja raivostuttavaa.
Osittain kyse saattaa olla myös siitä, ettei omistaja halua tai kykene käyttämään rahaa koiran viemiseen eläinlääkäriin ja mahdollisiin hoitoihin. Tosin rahaa on kyllä esimerkiksi oman auton pitämiseen ja normaaliin pienituloisen elämiseen, niin että kyllä rahaa pitäisi mielestäni olla myös sairaan eläimen hoitoon kun sen kerran on ottanut herranen aika.
Koiraparan tilanne säälittää ja suututtaa niin paljon, että mietin eläinsuojeluilmoituksen tekemistä. Olisiko se mielestänne oikein vai liioiteltua?
Ja oletteko törmänneet samanlaisiin tapauksiin? Miten minusta on alkanut vaikuttaa että osittain sekarotuiset ovat puhdasrotuisia koiria "terveempiä" vain siksi etteivät niitten omistajat suostu näkemään ja hoidattamaan niiden koiraparkojen sairauksia.
Kommentit (66)
Meillä oli pystykorva, ei koko elinaikana käynyt eläinlääkärissä ja eli noin kaksikymmentävuotiaaksi. Aikoinaan koirat saivat olla irti, paitsi kiinnipitoaikana, joten mitä lie seikkailuja kokenut. Pääasiassa nukkui ulkona kesät talvet, kovimmilla pakkasilla sisällä. Ei syönyt ns koiranruokaa vaan kaikkia tähteitä mitä ihmisiltä jäi. Perunasta possunkylkeen, kaurapuurosta pullapitkoon. Ei koskaan mitään vaivaa, mutta tuleehan se vanhuus koirallekin. Viisas ja hyvin hoiti koiran tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Hirveätä projisointia eli omien tunteiden siirtämistä itse tapauksesta aloittajaa kohtaan, joka herran tähden on yrittänyt ja koko ajan edelleen yrittää auttaa koiraa ja toimii sen parhaaksi!! Miettikää nyt ihmiset vähän mitä suustanne päästätte ja ketä syytätte eläinrääkkääjäksi.
Jätä aloittaja moiset palstameuhkaajat omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Kerrotko syyn, miksi sekarotuinen koiran lonkkia tai selkää pitäisi kuvata, ellei sillä koiralla ole mitään vaivoja? Eikö sellainen koira ole terve, joka juoksee ja hyppii ongelmitta? Vielä 16-vuotiaanakin? Riippumatta kuvista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Kerrotko syyn, miksi sekarotuinen koiran lonkkia tai selkää pitäisi kuvata, ellei sillä koiralla ole mitään vaivoja? Eikö sellainen koira ole terve, joka juoksee ja hyppii ongelmitta? Vielä 16-vuotiaanakin? Riippumatta kuvista?
Tässä oiva esimerkki siitä mistä puhuin. On terve koska ei kuvata. Luuletko, että rotukoiria kuvataan siksi että ne kaikki oireilevat? Oletko vähän tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Juuri näin. Mutta tämäkin saa alapeukkuja, koska ihmiset ei ymmärrä alkeitakaan perinnöllisuydestä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tajuaa miksi kahden terveenkään ihmisen ei pidä lisääntyä keskenään, jos ovat lähisukua. Ei, vaikka lonkat olisi terveet. Koirien kohdalla tämä ymmärrys katoaa jostain syystä taivaan tuuliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Juuri näin. Mutta tämäkin saa alapeukkuja, koska ihmiset ei ymmärrä alkeitakaan perinnöllisuydestä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tajuaa miksi kahden terveenkään ihmisen ei pidä lisääntyä keskenään, jos ovat lähisukua. Ei, vaikka lonkat olisi terveet. Koirien kohdalla tämä ymmärrys katoaa jostain syystä taivaan tuuliin.
Ei kai tässä kyse ole ymmärtämättömyydestä, vaan siitä halutaanko koiria olevan olemassa käyttötarkoituksessaan. Siksihän niitä on jalostettu. Jos jalostusta ei tehdä, ei meillä pian ole seurakoiria, paimenkoiria, vahtikoiria, virkakoiria, metsästyskoiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Rotukoirilla lonkkaviat ovat todella yleisiä, mikä johtuu liian kapeasta lisääntymiseen käytettävien eläinten geenipoolista. Tänä on ihan yksiselitteinen asia, jonka tajuaa jokainen genetiikkaa vähänkin tunteva.
Kun rodun terveystilanne on huono, ei enää auta "parhaimpien" yksilöiden valinta jalostukseen. Se kapeuttaa geeniperimä entisestään. Jalostuksessa on karsiutunut juuri geneettinen monimuotoisuus, joka on välttämätöntä eläinten terveydelle.
Ei ihminenkään saa terveimpiä jälkeläisiä naimalla sukulaisiaan, vaikka lonkat olisi kuvattu ja sukupuu tiedossa. Koirarotujen tilanne on se, että valitsemalla minkävtahansa yksilön rodun sisällä, saadaan geneettisesti liian lähellä oleva koira.
Tämä on tilanne esimerkiksi lyttykuonoisten rotujen tai cavalierin kohdalla. Oman rodun parhaat yksuöilöt valitsemalla ei voida enää poistaa rotujen perinnöllisiä sairauksia.
Itse asiassa lonkkaniveldysplasia on laajalti levinnyt koko maailman koirapopulaatioon, se on yhtä yleistä sekarotuisissa ja rotukoirissa. Otat vaikka katukoiran Intiasta niin sillä on ihan yhtä todennäköisesti lonkkavika kuin muillakin. Tai itse asiassa jalostuksella on saatu osa roduista suht tervelonkkaisiksi, mutta mikään rotu ei ole dysplasian suhteen vapaa.
Lähde? Todellisuudessa perinnölliset lonkkaviat ovat yleisimpiä rotukoirilla ihan siksi, että geenivirheet aiheuttavat eniten sairauksia ja vikoja silloin, kun eläin perii ne molemmilta vanhemmilta.
Kun geeniperimä on kapea kuten rotukoirilla, on paljon todennäköisempää periä sama virheellinen geeni molemmilta vanhemmilta kuin jos vanhemmat eivät ole perimältään samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Kerrotko syyn, miksi sekarotuinen koiran lonkkia tai selkää pitäisi kuvata, ellei sillä koiralla ole mitään vaivoja? Eikö sellainen koira ole terve, joka juoksee ja hyppii ongelmitta? Vielä 16-vuotiaanakin? Riippumatta kuvista?
Tässä oiva esimerkki siitä mistä puhuin. On terve koska ei kuvata. Luuletko, että rotukoiria kuvataan siksi että ne kaikki oireilevat? Oletko vähän tyhmä?
Kuvautatko itseäsikin? Tekeekö sinut sairaaksi rtg-kuvassa näkyvä poikkeama vai vaiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Rotukoirilla lonkkaviat ovat todella yleisiä, mikä johtuu liian kapeasta lisääntymiseen käytettävien eläinten geenipoolista. Tänä on ihan yksiselitteinen asia, jonka tajuaa jokainen genetiikkaa vähänkin tunteva.
Kun rodun terveystilanne on huono, ei enää auta "parhaimpien" yksilöiden valinta jalostukseen. Se kapeuttaa geeniperimä entisestään. Jalostuksessa on karsiutunut juuri geneettinen monimuotoisuus, joka on välttämätöntä eläinten terveydelle.
Ei ihminenkään saa terveimpiä jälkeläisiä naimalla sukulaisiaan, vaikka lonkat olisi kuvattu ja sukupuu tiedossa. Koirarotujen tilanne on se, että valitsemalla minkävtahansa yksilön rodun sisällä, saadaan geneettisesti liian lähellä oleva koira.
Tämä on tilanne esimerkiksi lyttykuonoisten rotujen tai cavalierin kohdalla. Oman rodun parhaat yksuöilöt valitsemalla ei voida enää poistaa rotujen perinnöllisiä sairauksia.
Itse asiassa lonkkaniveldysplasia on laajalti levinnyt koko maailman koirapopulaatioon, se on yhtä yleistä sekarotuisissa ja rotukoirissa. Otat vaikka katukoiran Intiasta niin sillä on ihan yhtä todennäköisesti lonkkavika kuin muillakin. Tai itse asiassa jalostuksella on saatu osa roduista suht tervelonkkaisiksi, mutta mikään rotu ei ole dysplasian suhteen vapaa.
Lähde? Todellisuudessa perinnölliset lonkkaviat ovat yleisimpiä rotukoirilla ihan siksi, että geenivirheet aiheuttavat eniten sairauksia ja vikoja silloin, kun eläin perii ne molemmilta vanhemmilta.
Kun geeniperimä on kapea kuten rotukoirilla, on paljon todennäköisempää periä sama virheellinen geeni molemmilta vanhemmilta kuin jos vanhemmat eivät ole perimältään samanlaisia.
Tutkimuksia on useita, mutta tässä esim yksi https://www.researchgate.net/publication/262723655_The_Relation_between…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Juuri näin. Mutta tämäkin saa alapeukkuja, koska ihmiset ei ymmärrä alkeitakaan perinnöllisuydestä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tajuaa miksi kahden terveenkään ihmisen ei pidä lisääntyä keskenään, jos ovat lähisukua. Ei, vaikka lonkat olisi terveet. Koirien kohdalla tämä ymmärrys katoaa jostain syystä taivaan tuuliin.
Ei kai tässä kyse ole ymmärtämättömyydestä, vaan siitä halutaanko koiria olevan olemassa käyttötarkoituksessaan. Siksihän niitä on jalostettu. Jos jalostusta ei tehdä, ei meillä pian ole seurakoiria, paimenkoiria, vahtikoiria, virkakoiria, metsästyskoiria.
Mikäli jalostustoimintaa ohjaisi puhtaasti käyttötarkoitus kuten ennen nykyaikaista jalostustoimintaa, koirarodut olisivat terveempiä. Nykyinen jalostus perustuu kuitenkin pitkälti ulkonäköön. Silloin jalostus johtaa väistämättä siihen, että koirarotujen terveys heikkenee.
Lyttykuonoiset koirat ovat paljon lyttykuonoisempia nyt kuin 100 vuotta sitten. Saksanpaimenkoiran viistoperä on pilannut rodun jne. Jos käyttötarkoitus olisi tullut ensin, tällaisia ominaisuuksia ei olisi jalostettu nykykoiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Juuri näin. Mutta tämäkin saa alapeukkuja, koska ihmiset ei ymmärrä alkeitakaan perinnöllisuydestä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tajuaa miksi kahden terveenkään ihmisen ei pidä lisääntyä keskenään, jos ovat lähisukua. Ei, vaikka lonkat olisi terveet. Koirien kohdalla tämä ymmärrys katoaa jostain syystä taivaan tuuliin.
Ei kai tässä kyse ole ymmärtämättömyydestä, vaan siitä halutaanko koiria olevan olemassa käyttötarkoituksessaan. Siksihän niitä on jalostettu. Jos jalostusta ei tehdä, ei meillä pian ole seurakoiria, paimenkoiria, vahtikoiria, virkakoiria, metsästyskoiria.
Mikäli jalostustoimintaa ohjaisi puhtaasti käyttötarkoitus kuten ennen nykyaikaista jalostustoimintaa, koirarodut olisivat terveempiä. Nykyinen jalostus perustuu kuitenkin pitkälti ulkonäköön. Silloin jalostus johtaa väistämättä siihen, että koirarotujen terveys heikkenee.
Lyttykuonoiset koirat ovat paljon lyttykuonoisempia nyt kuin 100 vuotta sitten. Saksanpaimenkoiran viistoperä on pilannut rodun jne. Jos käyttötarkoitus olisi tullut ensin, tällaisia ominaisuuksia ei olisi jalostettu nykykoiriin.
Taidat nyt kuitenkin unohtaa, että hyvin suuri osa roduista on käyttökoiria eikä niitä jalosteta ulkonäön perusteella. Itse asiassa vain pieni osa roduista ja kasvattajista kasvattaa ns näyttelykoiria, ja niissäkin usein painottuu terve rakenne. Poislukien toki braky- ja kondrorodut, mitä näissä aina kaivetaan esimerkiksi. Tai itse asiassa kondrorotujakin ovat esim russelit ja beagle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Rotukoirilla lonkkaviat ovat todella yleisiä, mikä johtuu liian kapeasta lisääntymiseen käytettävien eläinten geenipoolista. Tänä on ihan yksiselitteinen asia, jonka tajuaa jokainen genetiikkaa vähänkin tunteva.
Kun rodun terveystilanne on huono, ei enää auta "parhaimpien" yksilöiden valinta jalostukseen. Se kapeuttaa geeniperimä entisestään. Jalostuksessa on karsiutunut juuri geneettinen monimuotoisuus, joka on välttämätöntä eläinten terveydelle.
Ei ihminenkään saa terveimpiä jälkeläisiä naimalla sukulaisiaan, vaikka lonkat olisi kuvattu ja sukupuu tiedossa. Koirarotujen tilanne on se, että valitsemalla minkävtahansa yksilön rodun sisällä, saadaan geneettisesti liian lähellä oleva koira.
Tämä on tilanne esimerkiksi lyttykuonoisten rotujen tai cavalierin kohdalla. Oman rodun parhaat yksuöilöt valitsemalla ei voida enää poistaa rotujen perinnöllisiä sairauksia.
Itse asiassa lonkkaniveldysplasia on laajalti levinnyt koko maailman koirapopulaatioon, se on yhtä yleistä sekarotuisissa ja rotukoirissa. Otat vaikka katukoiran Intiasta niin sillä on ihan yhtä todennäköisesti lonkkavika kuin muillakin. Tai itse asiassa jalostuksella on saatu osa roduista suht tervelonkkaisiksi, mutta mikään rotu ei ole dysplasian suhteen vapaa.
Lähde? Todellisuudessa perinnölliset lonkkaviat ovat yleisimpiä rotukoirilla ihan siksi, että geenivirheet aiheuttavat eniten sairauksia ja vikoja silloin, kun eläin perii ne molemmilta vanhemmilta.
Kun geeniperimä on kapea kuten rotukoirilla, on paljon todennäköisempää periä sama virheellinen geeni molemmilta vanhemmilta kuin jos vanhemmat eivät ole perimältään samanlaisia.
Kyllä, mutta voi myös olla todennäköisempää periä se terve ja hyvä geeni molemmilta, mikäli yksilöt on oikein valittu. Sisäsiitoksella pystytään myös korostamaan vahvuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaaliälyllä varustettu ihminen ymmärtää että luonto jalostaa parhaita mahdollisia, eli sekarotuisuus takaa terveyttä paremmin kuin ihmisen valitsemat parittelukumppanit.
tietenkään mikään ei sulje pois sitä ettei sekarotuisella voisi olla sairautta, tai jopa pariytyvää sairautta. Nämä vain ajan juoksussa karsiutuvat pois.
Siis meinaat että sekarotuiset on kaikki jotain puskavahinkoja? Päivän naurut. Ihan samalla tavalla ihmiset valitsee ketkä sekarotuiset parittelee.
Minun rakas ikioma sekarotuinen koirani eli 17-vuotiaaksi.
Hänellä oli rautainen terveys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Rotukoirilla lonkkaviat ovat todella yleisiä, mikä johtuu liian kapeasta lisääntymiseen käytettävien eläinten geenipoolista. Tänä on ihan yksiselitteinen asia, jonka tajuaa jokainen genetiikkaa vähänkin tunteva.
Kun rodun terveystilanne on huono, ei enää auta "parhaimpien" yksilöiden valinta jalostukseen. Se kapeuttaa geeniperimä entisestään. Jalostuksessa on karsiutunut juuri geneettinen monimuotoisuus, joka on välttämätöntä eläinten terveydelle.
Ei ihminenkään saa terveimpiä jälkeläisiä naimalla sukulaisiaan, vaikka lonkat olisi kuvattu ja sukupuu tiedossa. Koirarotujen tilanne on se, että valitsemalla minkävtahansa yksilön rodun sisällä, saadaan geneettisesti liian lähellä oleva koira.
Tämä on tilanne esimerkiksi lyttykuonoisten rotujen tai cavalierin kohdalla. Oman rodun parhaat yksuöilöt valitsemalla ei voida enää poistaa rotujen perinnöllisiä sairauksia.
Näin. Asiaa on todellakin tutkittu ja rotukoirilla perinnölliset viat ja sairaudet ovat yksiselitteisesti yleisempiä.
Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi sekarotuisellakin ilmetä.
Liian pitkälle vain oman rodun piirissä tapahtunut jalostaminen on aina, aina ongelma. Kennelliitto lakaisee maton alle, eläinlääkärit kirjoittavat vetoomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa historiaa tuo uskomus varmaan piti jonkin verran paikkansa. Tosin silloin jalostetut rodut eivät olleet vielä niin rappeutuneita, mitä nyt. Nyt taas sekarotuisetkin ovat kahden tai useamman sairaan rodun hedelmiä, eipä siinä geenien sekoittuminen auta, kun kaikki alkaa olla kuraa. Eläinraukat.
Itselläni on melko terveenä pysynyt seropi 15 v. , jolle kyllä tuli nisäkasvaimia ja kulumia alaselän alueen niveliin 10 vuoden jälkeen. On hoidettu. On alkukantainen, melko terveiden rotujen yhdistelmä. Muitakin vastaavanlaisia on perhepiirissämme ollut, ja ovat olleet aika lähellä tuota "terve sekarotuinen" -ajatusta. Silti esim. ruoka-aineallergiaa on esiintynyt.
Aloittaja, jos eläinsuojeluilmon tekoon on liian korkea kynnys, eikä tuttu usko puhetta, voitkohan esim. tarjoutua viemään itse koirapoloisen eläinlääkäriin? Voisihan omistaja sellaisesta vaikka ryhdistäytyäkin ja hoitaa koiransa itse, ettei toisten sentään tarvitse...
Kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka eivät ole toisilleen sukua on parempi kuin kaksi sisäsiittoista vanhempaa, jotka ovat toisilleen sukua. Se karsii jo osan geneettisistä sairauksista, koska usein geenien pitää tulla molemmilta vanhemmilta.
Juuri näin. Mutta tämäkin saa alapeukkuja, koska ihmiset ei ymmärrä alkeitakaan perinnöllisuydestä.
Siitäkin huolimatta, että jokainen tajuaa miksi kahden terveenkään ihmisen ei pidä lisääntyä keskenään, jos ovat lähisukua. Ei, vaikka lonkat olisi terveet. Koirien kohdalla tämä ymmärrys katoaa jostain syystä taivaan tuuliin.
Ei kai tässä kyse ole ymmärtämättömyydestä, vaan siitä halutaanko koiria olevan olemassa käyttötarkoituksessaan. Siksihän niitä on jalostettu. Jos jalostusta ei tehdä, ei meillä pian ole seurakoiria, paimenkoiria, vahtikoiria, virkakoiria, metsästyskoiria.
Vuosisatojen ajan jalostus oli vapaampaa, ja ns. rotuunottoja tai pennuttamista rodun ulkopuolisen kanssa tapahtui enemmän.
Nykyään yhä kapenevasta geenipoolista yritetään tuottaa mahdollisimman näyttävää yksilöä terveyden kustannuksella, eikä poolia suostuta laajentamaan. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Kerrotko syyn, miksi sekarotuinen koiran lonkkia tai selkää pitäisi kuvata, ellei sillä koiralla ole mitään vaivoja? Eikö sellainen koira ole terve, joka juoksee ja hyppii ongelmitta? Vielä 16-vuotiaanakin? Riippumatta kuvista?
Tässä oiva esimerkki siitä mistä puhuin. On terve koska ei kuvata. Luuletko, että rotukoiria kuvataan siksi että ne kaikki oireilevat? Oletko vähän tyhmä?
Kuvautatko itseäsikin? Tekeekö sinut sairaaksi rtg-kuvassa näkyvä poikkeama vai vaiva?
Jep.
En kuvauta, en ole sukupolvien serkusliittojen tulos. Jos olisin, olisi syytäkin kuvauttaa, kuten rotukoiria.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sanonta siitä, että sekarotuiset ovat terveempiä johtuu siitä ettei esim.niiden luustoa kuvata. Hyvin harva sekiksen omistaja kuvauttaa koiriaan kun taas ainakin oman rodun parissa se on selviö. Kasvattajilla selkeä päämäärä käyttää vain terveitä koiria jalostuksessa ja siksi rodussa lonkkatulokset 95% A tai B. Yleensä A.
Jos otetaan satunnaisotoksena kymmenen sekarotuista ja kymmenen tämän rodun edustajaa, niin uskaltaisin väittää rotua terveemmäksi.
Se ei silti poista sitä seikkaa, että mikä tahansa koira voi sairastua juurikin virtsatietulehdukseen tmv. ja etteikö geneettinen vaihtelu rotukoirissa olisi hyväksi myös mutta harkituilla ja terveillä koirilla. Ei tervettä tule siitä että D-lonkkainen seropi astutetaan selkävaivaisella ja allergisella sekiksellä. Tämä pitäisi ihmisten ymmärtää.
Kerrotko syyn, miksi sekarotuinen koiran lonkkia tai selkää pitäisi kuvata, ellei sillä koiralla ole mitään vaivoja? Eikö sellainen koira ole terve, joka juoksee ja hyppii ongelmitta? Vielä 16-vuotiaanakin? Riippumatta kuvista?
Tässä oiva esimerkki siitä mistä puhuin. On terve koska ei kuvata. Luuletko, että rotukoiria kuvataan siksi että ne kaikki oireilevat? Oletko vähän tyhmä?
Kuvautatko itseäsikin? Tekeekö sinut sairaaksi rtg-kuvassa näkyvä poikkeama vai vaiva?
Jep.
En kuvauta, en ole sukupolvien serkusliittojen tulos. Jos olisin, olisi syytäkin kuvauttaa, kuten rotukoiria.
Eri
Katsoitko tuon yllä olevan tutkimuksen? Sen mukaan sisäsiittoiset rodut ovat lonkiltaan terveempiä kuin rotukoirat. Eikö tällöin juuri sekarotuiset kannattaisi kuvata?
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa lonkkaniveldysplasia on laajalti levinnyt koko maailman koirapopulaatioon, se on yhtä yleistä sekarotuisissa ja rotukoirissa. Otat vaikka katukoiran Intiasta niin sillä on ihan yhtä todennäköisesti lonkkavika kuin muillakin. Tai itse asiassa jalostuksella on saatu osa roduista suht tervelonkkaisiksi, mutta mikään rotu ei ole dysplasian suhteen vapaa.