Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Ovat oppineet parisuhteessa, miten herättää seksuaalisesti miehen mielenkiinnon. Tällä tavalla löytyy sitä kuuluisaa kemiaa. Tästä taidosta ei vaan huudella.
Olin ikisinkku kunnes erittäin taitava pelimies osui kohdalle. Vakuutteli haluavansa jotain vakavaa ja mä tyhmänä alkuepäröinnin jälkeen uskoin. Rakastuin. Koko on/off suhde oli erittäin raastava. Oli manipulointia, syyttelyä, itsetunnon romuttamista, läheisistä eristämistä. Itkin monet yöt itseni uneen. Ei rakkaus pitänyt tuntua tältä. Lopullisen eron jälkeen meni kokonainen vuosi ennen kuin olin valmis yrittämään uudestaan. Hain apua terapiasta, koska olin niin rikki kuin voi, enkä halunnut tätä painolastia uuteen suhteeseen.
Jotakin hyvää "suhteesta" jäi. Opin pelimiehen iskutekniikoilla sytyttämään miehen kuin miehen. Nyt onnellisesti parisuhteessa jopa sitoutumiskammoisen miehen kanssa. Kyllä oli vaatinut henkisesti paljon, jotta pystyin omaksumaan pelimiehen peliliikkeet. Musta ei kuitenkaan tule pelinaista. Sitoudun täysillä nykyiseen suhteeseen.
Jos saisin tehdä asioita toisin, olisin aloittanut harjoittelemisen jo teininä, vaikka vastapuoli ei olisikaan sopiva. Siihen ikävaiheeseen menee luontevammin kevyt heilastelu.
Kerro toki meillekin nuo pelimiehen iskutekniikat mitä toteutit naisena. Mitä ne ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aika on itselläni jäänyt joki iaka sitten taakse kun täytin 40 vuotta. Edelleen olen sinkku. Välillä tuntuu pahalta kun en ole löytänyt ja kohdannut sitä omaa rkastani ja erityistäni, jonka kanssa toteuttaa haave ja unelma perheestä ja mahd, lapsista.
Toisaalta yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni. että mitä menettäsin, jos kohtaloni olisi elää loppuikänikin sinkkuna? Myönnän tunteeni kateutta ja mustasukkaisuutta kun olen nähnyt pareja ja nuoria perheitä viettämässä aikaansa.
Myönnän, että sisälläni on mustasukkaisuuden piikki pistänyt kovasti kun kavereistani osa on löytänyt "taas" itselleen uuden ja erityisen. Ja kuinka lähes jokainen heistä on vaikuttanut ihan täyspäisiltä, mukavilta ja kivan näköisltäkin. - Itse huomaan taas pian olleeni sinkkuna yhden vuoden lisää aiempien sinkkuvusien päälle.
En ole katkera, enkä halua katkeran kitkeräksi muuttua. Mutta toisinaan tuntuu aika pahalta.
Aika samat ajatukset itselläni.
Omat naispuoliset kaverit kun eroavat kumppanistaan, niin he tyypillisesti surevat muutaman kuukauden, ja sitten heillä on taas uusi mukavan oloinen ja kivan näköinen mies kainalossaan. Itse olen aina yksin, olen täysin näkymätön niille miehille joita pidän kiinnostavina.
Oli kova paikka tajuta että minähän olen aivan eri tasolla kuin naispuoliset ystäväni, mitä tulee parisuhdemarkkinoihin. He pystyvät kerta toisensa jälkeen saamaan viehättäviä ja täyspäisiä miehiä, minulla taas ei ole näköjään mitään edellytyksiä näistä miehistä kilpailla.
Tällaista se nyt sitten on. Jokaisessa kisassa jonkun täytyy olla se viimeinen.
Ovat oppineet parisuhteessa, miten herättää seksuaalisesti miehen mielenkiinnon. Tällä tavalla löytyy sitä kuuluisaa kemiaa. Tästä taidosta ei vaan huudella.
Olin ikisinkku kunnes erittäin taitava pelimies osui kohdalle. Vakuutteli haluavansa jotain vakavaa ja mä tyhmänä alkuepäröinnin jälkeen uskoin. Rakastuin. Koko on/off suhde oli erittäin raastava. Oli manipulointia, syyttelyä, itsetunnon romuttamista, läheisistä eristämistä. Itkin monet yöt itseni uneen. Ei rakkaus pitänyt tuntua tältä. Lopullisen eron jälkeen meni kokonainen vuosi ennen kuin olin valmis yrittämään uudestaan. Hain apua terapiasta, koska olin niin rikki kuin voi, enkä halunnut tätä painolastia uuteen suhteeseen.
Jotakin hyvää "suhteesta" jäi. Opin pelimiehen iskutekniikoilla sytyttämään miehen kuin miehen. Nyt onnellisesti parisuhteessa jopa sitoutumiskammoisen miehen kanssa. Kyllä oli vaatinut henkisesti paljon, jotta pystyin omaksumaan pelimiehen peliliikkeet. Musta ei kuitenkaan tule pelinaista. Sitoudun täysillä nykyiseen suhteeseen.
Jos saisin tehdä asioita toisin, olisin aloittanut harjoittelemisen jo teininä, vaikka vastapuoli ei olisikaan sopiva. Siihen ikävaiheeseen menee luontevammin kevyt heilastelu.
Kerro toki myös millä keinoilla sait sitoutumiskammoisen miehen onnelliseen parisuhteeseen? Se jos mikä ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Siis hetkinen... laadukkaat naiset eivät uskalla tehdä aloitteita, mutta laaduttomat uskaltavat, niinkö se meni? Laaduttomampi kanssasisar pokaa miehen - eli mies kuitenkin kiinnostui ilmeisesti tästä laaduttomammasta, vai? Onko silloin mitään väliä, että joku nainen olisi ollut "laadukkaampi", jos hän ei saanut edes aloitetta tehtyä eikä osoittanut kiinnostusta? Jos joku nainen missaa mahdollisuutensa, kun ei tee aloitetta, niin miksi teette tästä oman ongelmanne (etenkin, jos saatte kuitenkin muita naisia) - eikö sen luulisi olevan naisen oma ongelma?
Mitä muuten edes laadukas tai laaduttomampi tässä yhteydessä tarkoittavat?
Taitaa olla hirveän vaikea monelle naiselle ymmärtää, että #metoot eivät rajoita vain kourimista, vaan lähestymistä ylipäänsä. Alkaen oma-aloitteisesti puhumisesta, saati mistään vihjailevammasta, jolla muuta kuin asia-tason kiinnostusta voi osoittaa tai testata. Toki kertoo naisestakin, jos ovat kourimiset heti mielessä, kun lähestymisestä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Miehet ovat aktiivisia.
Siksi heitä löytyy niin paljon tinderistä. Ja heti jos siellä tulee menestystä, he hyödyntävät tilanteen. Eivät miehet, jotka saavat paljon matcheja lopeta tinderissä olemista ja tyydy siihen ensimmäisen, vaikka olisi se kaunein ja ihanin nainen. He ryhtyvät heti pelimiehiksi, jos vaan tilaisuus syntyy. Niin käy kaikkien miesten kanssa. Rumien ja komeiden ja siksi näitä pelimiehiä riittää.
Vain mies joka ei saa yhtään matchia kuvittelee, että kyllä hän lopettaisi sen tinderdeittailun, jos yksikin nainen vastaisi, koska hän on kiltti ja kunnollinen.
Jos hän saisi 10 matchia, hän panisi ne kaikki läpi ja sitten itkisi kuinka kunnollinen mies ei saa 11. naista.
Näitä miehiä, jotka eivät halua sitoutua löytyy pilvin pimein, mutta syyksi he kertovat aina naisen. Naiset eivät kykene tunnistamaan niitä ulkonäöstä. Eikä aina puheestakaan. Jopa suoraan päin naamaan valehtelunsa esiintyy.
Tämän hetken ongelma ei ole tarpeeksi hyvännäköisten puuttuminen tai heidän ulkonäkö, vaan oikeasti sitoutumishaluisten löytäminen. Ruma tai komea, miehet pyrkivät aina vaan saamaan pelkästään seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Siis hetkinen... laadukkaat naiset eivät uskalla tehdä aloitteita, mutta laaduttomat uskaltavat, niinkö se meni? Laaduttomampi kanssasisar pokaa miehen - eli mies kuitenkin kiinnostui ilmeisesti tästä laaduttomammasta, vai? Onko silloin mitään väliä, että joku nainen olisi ollut "laadukkaampi", jos hän ei saanut edes aloitetta tehtyä eikä osoittanut kiinnostusta? Jos joku nainen missaa mahdollisuutensa, kun ei tee aloitetta, niin miksi teette tästä oman ongelmanne (etenkin, jos saatte kuitenkin muita naisia) - eikö sen luulisi olevan naisen oma ongelma?
Mitä muuten edes laadukas tai laaduttomampi tässä yhteydessä tarkoittavat?
Kovasti asia tuntuu olevan juuri itsensä torjutuksi kokeneille naiselle ongelma, ja näiden naisten suusta sitä puhetta laadusta tulee.
Mutta kun pitäisi tehdä jotakin sen kiinnostuksen osoittamisen eteen, muuta kuin valittaa jälkikäteen että mies ei tajua.
Kortit ovat teillä. Älkää valittako hyvien miesten puutetta jos ette lähesty rohkeasti, tai madaltakaa miesten rimaa tehdä aloite ja tulla moitituksi. Tai älkää tehkö niin, vaan valittakaa hyvien miesten puutetta. Ehkä se prinssi ratsullaan tulee, jos joku joinen ei nappaa sitä lennosta..
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla hirveän vaikea monelle naiselle ymmärtää, että #metoot eivät rajoita vain kourimista, vaan lähestymistä ylipäänsä. Alkaen oma-aloitteisesti puhumisesta, saati mistään vihjailevammasta, jolla muuta kuin asia-tason kiinnostusta voi osoittaa tai testata. Toki kertoo naisestakin, jos ovat kourimiset heti mielessä, kun lähestymisestä puhuu.
Ei, vaan jos metoo rajoittaa sinua lähestymästä naisia, niin ehkä sinulla joku ymmärrys on kuitenkin siitä oikeasta ja väärästä ja sinua kuumottaa se että ihan aiheesta et voi enää omalla tavallasi lähestyä naisia. Koska niitä asiallisia lähestymisiä ei ole missään vaiheessa tuomittu. Itsekin olen sensijaan saanut osani noista asiattomista lähestymisistä, on kourittu ja poistuttu paikalta, on tultu masturboimaan mun silmien eteen kun olin alaikäinen, jne. Mutta joo, meneehän se metoo liian pitkälle jos itseään ei saa enää toteuttaa naista halventamalla ja sitten tehdään suuri numero ettei saa sanoa enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Miehet ovat aktiivisia.
Siksi heitä löytyy niin paljon tinderistä. Ja heti jos siellä tulee menestystä, he hyödyntävät tilanteen. Eivät miehet, jotka saavat paljon matcheja lopeta tinderissä olemista ja tyydy siihen ensimmäisen, vaikka olisi se kaunein ja ihanin nainen. He ryhtyvät heti pelimiehiksi, jos vaan tilaisuus syntyy. Niin käy kaikkien miesten kanssa. Rumien ja komeiden ja siksi näitä pelimiehiä riittää.
Vain mies joka ei saa yhtään matchia kuvittelee, että kyllä hän lopettaisi sen tinderdeittailun, jos yksikin nainen vastaisi, koska hän on kiltti ja kunnollinen.
Jos hän saisi 10 matchia, hän panisi ne kaikki läpi ja sitten itkisi kuinka kunnollinen mies ei saa 11. naista.
Näitä miehiä, jotka eivät halua sitoutua löytyy pilvin pimein, mutta syyksi he kertovat aina naisen. Naiset eivät kykene tunnistamaan niitä ulkonäöstä. Eikä aina puheestakaan. Jopa suoraan päin naamaan valehtelunsa esiintyy.
Tämän hetken ongelma ei ole tarpeeksi hyvännäköisten puuttuminen tai heidän ulkonäkö, vaan oikeasti sitoutumishaluisten löytäminen. Ruma tai komea, miehet pyrkivät aina vaan saamaan pelkästään seksiä.
Olet oikeassa!
Miksi pitäisi sitoutua ja uhrata omaa vapautta, kun yksinkin on hyvä olla?
Harva nainen sitoutuu ensimmäiseen joka osoittaa kiinnostusta, miksi miesten pitäisi?
Nainen on itse asiassa syy miksi mies ei halua sitoutua, jos mies ihastuu ja rakastuu palavasti - se ei todellakaan päästä kyseistä naista menemään.
Vierailija kirjoitti:
naisten ympärillä pörrää aina kiinnostuneita miehiä
Tämä on mielenkiintoinen väite, jota täällä on nyt toisteltu väsymykseen saakka. Ihan tilastollisesti ajateltuna, jos jokaisella naisella olisi 10 tällaista salaista ihailijaa, niin mistä niitä miehiä riittäisi? Miehiä pitäisi olla kymmenkertaisesti naisiin nähden. Todellisuudessa sukupuolijakauma menee aika tasan. Vai tarkoitetaanko tässä, että jokainen mies kuolaa samaan aikaan 10 naista? Se ei enää kuulostakaan ihan niin romanttiselta.
Mitä minä en nyt ole ymmärtänyt? Voisiko joku selittää?
(Minä olen siis mies)
Jos nainen laittaa tinderiin, että nyt olisi seksiä saatavissa ilmaiseksi, niin ihan jokaikisen ympärillä siellä tinderissä pyörisi miehiä. Ihan joka ikisen niin kirjoittaneen naisen. Jos et usko, niin kokeile itse. Niin taas ei käy miehelle.
Toiset miehet voisivat kirjoittaa mitä tahansa, eikä heille vastaisi kukaan nainen, puhumatta, että ympärillä parveilisi halukkaita useampiakin nainen.
Mutta jos nainen kirjoittaa, että vain parisuhteeseen haluavilta toivotaan yhteydenottoa, hänelle ei ehkä vastaa kukaan ja siksi noin kirjoittavat kuvittelevat ettei heidän ympärillään kukaan pyöri. Kyllä pyörisi, muttei tietenkään niitä toivotun kaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Siis hetkinen... laadukkaat naiset eivät uskalla tehdä aloitteita, mutta laaduttomat uskaltavat, niinkö se meni? Laaduttomampi kanssasisar pokaa miehen - eli mies kuitenkin kiinnostui ilmeisesti tästä laaduttomammasta, vai? Onko silloin mitään väliä, että joku nainen olisi ollut "laadukkaampi", jos hän ei saanut edes aloitetta tehtyä eikä osoittanut kiinnostusta? Jos joku nainen missaa mahdollisuutensa, kun ei tee aloitetta, niin miksi teette tästä oman ongelmanne (etenkin, jos saatte kuitenkin muita naisia) - eikö sen luulisi olevan naisen oma ongelma?
Mitä muuten edes laadukas tai laaduttomampi tässä yhteydessä tarkoittavat?
Kovasti asia tuntuu olevan juuri itsensä torjutuksi kokeneille naiselle ongelma, ja näiden naisten suusta sitä puhetta laadusta tulee.
Mutta kun pitäisi tehdä jotakin sen kiinnostuksen osoittamisen eteen, muuta kuin valittaa jälkikäteen että mies ei tajua.
Kortit ovat teillä. Älkää valittako hyvien miesten puutetta jos ette lähesty rohkeasti, tai madaltakaa miesten rimaa tehdä aloite ja tulla moitituksi. Tai älkää tehkö niin, vaan valittakaa hyvien miesten puutetta. Ehkä se prinssi ratsullaan tulee, jos joku joinen ei nappaa sitä lennosta..
Kyllä miehistä, jotka haluavat parisuhteen tai siis olla siinä on puutetta. Onko he sitten hyviä tai huonoja on eri asia. Nykymies ei halua sitoutua, vaan hän haluaa olla se karuselli. Kuinka monen naisen, joilla on miehen kanssa yhteisiä lapsia luulet oikeasti haluavan olla avoliitossa, eikä naimisissa?
Miksi luulet, naisten valittavan, kuinka miehet vain käyttävät heitä seksiin ja hylkäävät heti? Kyse ei ole lähestymisestä tai sen vaikeudesta, vaan siitä, että nuo miehet eivät halua sitoutua yhteen ja pitkäjänteisesti. Yksikään nainen ei valita, ettei saa kontaktia mieheen, vaan sitä ettei nämä sitoudu, eikä se ratkea riman madaltamisella tai olemalla aktiivisempi.
Mustikat eivät puolukoiksi muutu, vaikka itse olisi kuinka aktiivien ja matala rima niille puolukoiden laadulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Siis hetkinen... laadukkaat naiset eivät uskalla tehdä aloitteita, mutta laaduttomat uskaltavat, niinkö se meni? Laaduttomampi kanssasisar pokaa miehen - eli mies kuitenkin kiinnostui ilmeisesti tästä laaduttomammasta, vai? Onko silloin mitään väliä, että joku nainen olisi ollut "laadukkaampi", jos hän ei saanut edes aloitetta tehtyä eikä osoittanut kiinnostusta? Jos joku nainen missaa mahdollisuutensa, kun ei tee aloitetta, niin miksi teette tästä oman ongelmanne (etenkin, jos saatte kuitenkin muita naisia) - eikö sen luulisi olevan naisen oma ongelma?
Mitä muuten edes laadukas tai laaduttomampi tässä yhteydessä tarkoittavat?
Jostain syystä lihavat, huonokäytöksiset, elämäntavoiltaan heikkomoraaliset (päihteitä ja sitoutumatonta seksiä), usien kuitenkin sosiaaliset/ ekstrovertit naiset ovat kovimpia tekemään aloitteita. Ja valitettavasti saavat usein itseään parempia miehiä. Tämä vituttaa minua 2/5 miehenä suuresti. Niin ja olen itsekin seurustellut juuri tuollaisen naisen kanssa, aivan totaalisen tasoton 1/5 nainen mutta oli aktiivinen ja taitava iskemään miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Siis hetkinen... laadukkaat naiset eivät uskalla tehdä aloitteita, mutta laaduttomat uskaltavat, niinkö se meni? Laaduttomampi kanssasisar pokaa miehen - eli mies kuitenkin kiinnostui ilmeisesti tästä laaduttomammasta, vai? Onko silloin mitään väliä, että joku nainen olisi ollut "laadukkaampi", jos hän ei saanut edes aloitetta tehtyä eikä osoittanut kiinnostusta? Jos joku nainen missaa mahdollisuutensa, kun ei tee aloitetta, niin miksi teette tästä oman ongelmanne (etenkin, jos saatte kuitenkin muita naisia) - eikö sen luulisi olevan naisen oma ongelma?
Mitä muuten edes laadukas tai laaduttomampi tässä yhteydessä tarkoittavat?
Jostain syystä lihavat, huonokäytöksiset, elämäntavoiltaan heikkomoraaliset (päihteitä ja sitoutumatonta seksiä), usien kuitenkin sosiaaliset/ ekstrovertit naiset ovat kovimpia tekemään aloitteita. Ja valitettavasti saavat usein itseään parempia miehiä. Tämä vituttaa minua 2/5 miehenä suuresti. Niin ja olen itsekin seurustellut juuri tuollaisen naisen kanssa, aivan totaalisen tasoton 1/5 nainen mutta oli aktiivinen ja taitava iskemään miehiä.
Mikä esti sinua antamasta pakkeja, jos kerran nainen oli epäkiinnostava? Ja kenen/keiden syy mahtaa olla, jos joku nainen saa itseään parempia miehiä? Jos se on epäkohta, niin ainakaan minä naisena en voi tehdä asialle mitään - en voi mitään sille, jos he saavat liian hyviä miehiä. Eikö se ole noiden miesten syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varastonaiselle (postauksesi lainaaminen aiheuttaa "kommenttisi julkaistaan...):
Totta kai halveksit uskottomuutta, väkivaltaa ja itsekkyyttä. Niinhän me kaikki. Tositilanteessa kun ihastut, järki unohtuu ja tunne ratkaisee.
faktat:
- olet haksahtanut peluriin. Et ole maininnut track recordistasi kunnollisten miesten kanssa
- halveksut miehessä kaikista eniten heikkoutta ja alistuvuutta, mikä kertoo että ihannemiehesi olisi vahva mies joka vie
- todennäköisyydet puhuvat sen puolesta että sinun taustallasi ihastutaan pahoihin miehiin
Esimerkiksi minä tunnen naisen joka sanoo haluavansa kunnollisen miehen. Kun hän sellaisen tapaa, ilme on kuin leidillä jonka naamalle heitettiin läjä kakkaa. Mutta kun tämä nainen tapaa pahiksen, ilme kirkastuu ja pian selitellään kuinka ihanan itsevarma ja sisältä kultainen tämä mies on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten passiivisuus johtaa tähän. Miehiltä odotetaan suoria lähestymisiä, mutta ne miehet, joilla on pokkaa niihin suoriin lähestymisiin, ovat panomiehiä eivätkä jää suhteeseen.
Sen sijaan jos olet laadukas mies, mutta et se lentäjäpankkiirilääkäri, naiset eivät uskalla lähestyä kovin aktiivisesti. Vihjailla, kyllä. Mutta kun #metoo -ilmapiirissä kaikki miehen lähestymiset nähdään suurin piirtein rikoksina, laadukaskaan, mutta ei niin päällekäyvä mies ei uskalla ottaa riskiä.
Nainen voi yrittää pokata miestä, jos ei yhden yön juttuun pokaa, ilman sosiaalista riskiä. Mies ei voi. No, sitten vaan hymyillään ja pyöritellään pöydän ääressä silmiä, ehkä kysytään jotain monitulkitaista apia ja kysymyksiä, kunnes laaduttomampi mutta rohkeampi kanssasisar ilmestyy vasemmalta pokaa tämän miehen. Sen jälkeen ollan katkeria, ei enää puhuta ja ääneen ihmetellään muille naisille kuinka se-ja-se olisi kyllä saanut paremman. Niin. Olisi saanut. Ja olisit saanut sinäkin paremman miehen tai miehen ylipäänsä, jos olisit uskaltanut reilusti lähestyä etkä tyytyä signaaleihin.
Voi sitä miestäkin syyttää, kun se ei ole aktiivinen, mutta ei se ole, kun on kaksikymmentä vuotta syötetty päähän, kuinka miesten lähestymisyritykset ja seksuaalisuus ovat ei-toivottuja. Aika suuri osa kunnon miehistä uskoo sen, kun riittävästi toistetaan. Ne jotka eivät usko, älkää ihmetelkö jos niitä ei muutenkaan kiinnosta kulttuurin säännöt, kuten uskollisuus.
Jos sulle aktiivisuus on kourimista tms niin ihan hyvä että edes nykyään pelkäät omaa toimintaasi. Ja mitä tulee tuohon muuhun jargoniin, maailmassa on miljoonia pariskuntia joten sun pelimiesTEORIA ei korreloi realiteettien kanssa kuin marginaalisesti. Ja miksi keskityt tähän marginaaliin? Siksi, koska sinulla ei muuta kosketuspintaa ole, naiset ovat sinulle vain välineitä, pelimiehet ovat ihailusi kohde, mutta muille kuin teille hännystelijöille noi pelimiehet on vain raskas taakka.
Ja kun minä olen uskaltanut reilusti lähestyä miehiä, en minä ole ketään saanut. Ne miehet kun ovat ihan inhimillisiä olentoja ihan niinkuin minäkin, joilla on oma makunsa ja minä nyt en osu miesten (huom! en puhu SINUN alfaihanteestasi, vaan ihan tavallisista miehistä) makuun. Itse tiedän syyn, ja se ei liity millään lailla siihen että aiot seuraavaksi tuputtaa tasoteoriaa.
Mutta kun tasoteoria yleensä selittää tuon.
On tavallisia miehiä ja tavallisia miehiä. Se jos mies ei ole 195cm lentäjäpankkiirilääkäri, ei tarkoita etteikö mies olisi reippaasti sinun tasosi yläpuolella. Top 5-10% mies on naisten silmissä tavis, mutta tiedotaa kyllä olevansa monen naisen mielestä "juuri heidän" makunsa mukainen.
Ja kun nainen lähestyy oikeasti keskitason miestä, yleensä nainen on itse keskitason alapuolella. Ne harvat naiset jotka eivät huomiota saa, myös tavoittelevat vähintään vahvan keskitason miestä.
Jos ap on mies, niin allekirjoitan oman kokemukseni perusteella. Näin naiset toimivat, koska heillä on liikaa valinnanvaraa ja/tai täysin epärelevantit toiveet miehestä.
Millä lailla tämä tilanne nyt on ongelma? Jos kerran löydät seuraa, joka miellyttää sinua, niin eikö tilanne ole ihan ok?
En oikein ymmärrä sanavalintaasi "olla varaa nirsoilla" - miten niin varaa? Jos joku mies ei miellytä, niin kyllä kenellä tahansa on varaa nirsoilla, vaikka hän olisi ainoa mies maailmassa tai ainoa, johon itsellä olisi mahdollisuus. Ei ole pakko valita ketään miestä, ja on täysin sallittua etsiä juuri toiveittensa mukaista, vaikka sellaisen löytäminen olisi vaikeaakin.